Avaa silmäsi: helsinki

Avaa silmäsi!

Avaa silmäsi: helsinki

Helsinki ja Suomi on täynnä köyhyyttä ja kurjuutta. Et vain näe sitä. Ummistat silmäsi todellisuudelta. Mielikuvaharjoitus. Lähdet kävelemään Helsingin päärautatieasemalta kohti Kampin kauppakeskusta. Kävelet Elielinaukion läpi ja astelet Postitalon vierestä tien yli Sokoksen kulmalle. Jatkat siitä Mannerheimintien yli puikkelehtien ihmisvilinän läpi autoja ja ratikoita varoen. Kuljet Lasipalatsin ohi Narinkkatorille ja lopulta saavut kauppakeskuksen oville.

Kuinka monta ihmistä näit? Kuinka monta yksinäistä ihmistä näit? Kuinka monta köyhää, alkoholisoitunutta, mielenterveysongelmaista, surullista tai pelokasta ihmistä kohtasit lyhyellä matkallasi? Voin kertoa, että jo tuolla matkalla näit luultavasti yhden yksinäisen, yhden köyhän, yhden alkoholisoituneen, yhden mielenterveysongelmaisen, yhden surullisen ja yhden pelokkaan ihmisen.

Avaa silmäsi. On todella helppoa kulkea rauhallisellakin kadulla näkemättä sitä surua ja kurjuutta, jota löytyy jatkuvasti ympäriltämme. On hyvin tavallista jättää kaikki se paha alitajuisesti näkemättä. Pärjää paljon paremmin, on mukavampi olla. Ihmisillä, joiden ohi kävelit, ei kuitenkaan ole samaa tunnetta. Jos kukaan ei näe, jos kukaan ei kuule, jos kukaan ei välitä, tuntee ihminen itsensä hyvin arvottomaksi. Monet kävelevät ohi näkemättä näitä ihmisiä. Jos ongelmia ei näe, eivät ne myöskään ole mielessä. Mitä ei nähdä, sitä ei ole. Siihen mitä ei ole, ei kannata miettiä ratkaisua.

On aika: Avaa silmäsi

Pyydän, että seuraavalla kerralla, kun kävelet tuon matkan, kuljet silmät auki. Näet sen köyhän ihmisen. Näet sen surullisen ihmisen. Näet sen pelokkaan ihmisen. Näet sen miehen, joka vaimonsa kuoleman jälkeen jäi aivan yksin ja avasi korkin, joka on edelleen auki. Vain koska kukaan ei kuunnellut. Näet sen 63-vuotiaan naisen, joka sairastui skitsofreniaan 24-vuotiaana, juuri päästyään yliopistoon opiskelemaan biologiaa. Kirkas tulevaisuus vaihtui päämäärättömyyteen ja yksinäisyyteen.

Näet jokaisen heistä. Et ehkä pysty auttamaan heitä, mutta näet heidät. Se on jo hyvin tärkeää. Kiitos. Jos jokainen meistä näkisi nämä ihmiset ja kaiken kurjuuden ja köyhyyden ympärillään, tilanne muuttuisi. Ongelmia ei voisi unohtaa ja lakaista maton alle. Jos jokainen avaisi silmänsä ja näkisi lähimmäisensä hädän, ei hän voisi vai kävellä ohi ja unohtaa. Eihän?

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

5 kommenttia

  1. Hieno kirjoitus, Kristian! Puhutteleva ja herättelevä. Siunausta! 🙂

  2. Toni, tarkoitat varmaan leivänjakoa? Itä-Helsingissä Myllypuron elintarvikeapu ry jakaa lahjoitusruokaa maanantai-, keskiviikko- ja perjantaiaamuisin klo 9 Liikuntamyllyn päässä, os. Myllypurontie 1. Paikalla tulee olla viimeistään klo 9.30. Herttoniemen seurakunta on yksi tuon yhdistyksen taustavoimista. Lisäksi ainakin Pelastusarmeijalla ja Hurstin Laupeudentyö ry:llä on ruoanjakelua. Ne toimivat Kalliossa. Löydät ajat ja paikat http://pelastusarmeija.fi/avis/ ja http://www.hurstinapu.net/Auttamisohjelma

Vastaa käyttäjälle Reader Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.