Edunvalvonnassa olemisen sietämätön keveys

Edunvalvonnassa olemisen sietämätön keveys

”Tiiätkö miltä tuntuu, ku tilillä on rahaa, mutta ei voi ostaa joululahjaa läheisille?”

Sydäntä riipaiseva kommentti ihmiseltä, jonka kanssa juttelin hänen omassa kodissaan. Edunvalvonta on hänen elämäänsä, eikä hän kiellä, etteikö sitä peliriippuvuuden vuoksi tarvitsisi. Silti ainainen vääntäminen käyttörahasta on väsyttänyt hänet sairauksien lisäksi.

”Arvaa onko nöyryyttävää anoa lisää rahaa, jotta saa kerran vuodessa ostettua alusvaatteita?”

Tiedätkö miltä tuntuu olla toisten armoilla?

Edunvalvonta on yleensä asiakkailleen välttämätöntä, mutta moniko meistä tietää, mistä ihminen luopuu sitoutuessaan julkiseen edunvalvontaan?

Tilitapahtumat asiakas saa tietoonsa vain erikseen pyytämällä. Tämä on mielestäni uskomatonta: jokaisella on oikeus tietää mihin hänen rahansa kuluvat! Valtakirjalla olen niitä itsekin pyytänyt maistraatista asiakkaalleni, tuloksetta.

Helsingissä edunvalvontaa hoitaa Oikeusaputoimisto: se tarjoaa edunvalvontapalveluja yli 600 000 helsinkiläiselle, joista edunvalvonnan asiakkaina oli vuoden 2014 lopussa 7300 henkeä.

Jokainen hoidettu ja varsinkin hoitamaton asia vaikuttaa suoraan edunvalvonnassa olevan arkeen. Edunvalvojansa voi saada kiinni 4 päivänä viikossa. Rahat ovat silti yleensä viiveellä tilillä, jos jotain yllättävää sattuu.

70€ viikon ruokiin ja kaikkeen muuhun kaupasta ostettavaan lienee aika normaali käyttöraha yksinelävälle. Edunvalvonnassa oleva asiakas ei voi itse tehdä toimeentulotukihakemusta, vaan edunvalvoja päättää onko tarpeen hakea toimeentulotukea – jopa asiakkaan sosiaalityöntekijän kanssa sopima harkinnanvarainen toimeentulotuki hoitotarvikkeisiin jätettiin hakematta edunvalvojan toimesta, koska hänen mielestään rahaa oli riittävästi – muttei kuitenkaan läheisten joululahjoihin…

Virheitäkin tapahtuu, ihmisiä kun ollaan: joskus monen sadan euron lasku on maksettu kahteen kertaan. Tilintarkastus tehdään vuosittain. Elämäntilannetta selittäessään voi saada vastauksen, että täältä hoidetaan sinun raha-asiasi.

Tähän kirjoitukseen kokosin useamman ihmisen kokemuksia heidän suostumuksellaan. Diakoniatyössä olemme luottamuksen arvoisia.

4 kommenttia artikkeliin ”Edunvalvonnassa olemisen sietämätön keveys

  1. Mulle otettiin peliriippuvuuden ja velkakierteen ratkaisemiseksi edunvalvoja, joka ei voinut olla oman paikkakuntani, koska oli jotain oikeudellisia ristiriitoja oman paikkakuntalaisen edunvalvonnassa olevan kanssa. Sain ensimmäisen vuoden aikana vuokrani maksettua ja pankista vanhempien takaamana 12000e lainan, pelivelkojen maksamiseen. Tuo oli sitä aikaa kun vippejä sai, vaikka samasta firmasta oli maksumuistutus tullut.
    Pelatessa oli aina ensin tavoitteena saada vippikulut peitettyä, sitten entiset velat kuitattua ja sitten voitolle pääseminen, mutta aina päädyin 0,00 euroon, vaikka oli useita tuhansiakin välillä pelitilillä.
    Edunvalvonnassa oleminen on ollut nöyryyyttävää, varsinkin kun edunvalvojaksi vaihdettiin äitini, johon saan nopeammin yhteyden, kuin kaukana olevaan yleiseen edunvalvojaan. Kuitenkin pelivelka on lyhentynyt ja rahat riittää elämiseen, kun lopetin tupakoinnin.
    Jos raha-asiat meinaa täysin karata, kuten mulla, on edunvalvoja ihan hyvä apu. Itse saatan seuraavassa tarkastelussa pyytää sen lopettamista, kun tosissaan ehjiä sukkia ei riitä, kalsareista puhumattakaan, jos käyttörahaa vähänkin muuhun kuin ihan välttämättömään käyttää. Koko edunvalvonta-ajan olen ollut työsuhteessa, vaikkakin nyt leikkausten takia saikulla kohta vuoden.
    Työmotivaation kannaltakin edunvalvonta on ongelma, kun tili ei tule itselle, vaan edunvalvojalle ja työkavereiden tilipäivästä puhuminen harmittaa. Toisaalta sinne edunvalvontatilille kertyy rahaa, jota voi toivottavasti joskus itsekkin käyttää.
    Pelaaminen mulla loppui oman mökin ostettua ja nyt on niin paljon muuta tekemistä ja menemistä, että ei kerkiäisi pelata.

    • Hei Ilpo!
      Hienoa, että sinua Edunvalvonta on auttanut saamaan elämän takaisin raiteilleen ja saamaan peliriippuvuuden aisoihin. Olet myös rohkea kun kerrot avoimesti ongelmastasi ja voin sanoa, että et ole yksin ongelmasi kanssa! Tarinasi kertominen voi tuoda toivon näköaloja jonkun toisen samojen ongelmien kanssa painivan elämään. Monen talous on mennyt pelaamisen, ostosriippuvuuden ja/tai pikavippien kanssa sekaisin.
      Onneksi meillä Itä-Helsingin seurakunnissa on apuna myös upeita vapaaehtoisia talousneuvojia Raha-asioiden neuvontaringissä eli RaRi:ssa. He voivat auttaa talousasioiden joskus niin aikaa vievissäkin alkuselvittelyissä ja ohjata eteenpäin saamaan oikeanlaista apua. Heidän apunsa piiriin voi päästä ottamalla oman alueen diakoniatyöntekijään yhteyttä.
      Tärkeitä seikkoja häpeäntunteesta nostat myös esille; siitä, miten nololta tuntui aikuisena olla äidin ”peräänkatsottavana” ja miten rahat todella ovat niin tiukilla, että uusi sukkaparikin tuntui unelmalta.
      Mutta nyt sinulla on mökki ja paljon mielekästä tekemistä: upeaa kuulla siitä Ilpo! Siunattua suloista kevättä ja iloa mökkielämään sekä hyvää leikkauksesta toipumista.
      Hanna Videll

    • Hei Ilpo!
      Hienoa kuulla, että sinä olet saanut talouselämäsi jälleen järjestykseen edunvalvonnan avulla! Ja kiitos rohkeudestasi jakaa tarinasi: moni on pulassa peliriippuvuuden ja/ pikavippien kanssa ja elää yksin niistä seuraavan häpeän kanssa. Toivottavasti useampi uskaltaisi hakea mahdollisimman ajoissa apua ja huomaisi myös sen, minkä tuot tekstissäsi esille, että Edunvalvontasopimus on mahdollista myös purkaa -sen ei tarvitse jatkua loppuelämää vaan juuri noin, että se parhaimmillaan tukee vaikean ajan yli.
      Helppoa ei ole sinullakaan ollut: kuvaat noloutta siitä, kun äiti valvoi rahankäyttöäsi ja työntekomotivaatiokin oli välillä kateissa kun lisärahaa ei töillä käyttöön saanut. Upeaa, että olet jaksanut kuitenkin pinnistellä ja sietää vanhoja kalsareitakin, nyt voit toipua leikkauksesta ja nauttia mökkielämästä.
      Siunattua suloista kevätaikaa ja mökkeilynriemua sinulle Ilpo!
      Hanna Videll

      • Kiitos rohkaisevasta vastauksesta!
        Lähipiiristä todella harva tietää edunvalvonnastani ja ihmettelee kun kerron että en voi vaikka leffaan tuosta vaan lähteä rahan takia, vaikka tietää että minulla on omaisuutta ja olen tehnyt kalliitakin hankintoja esim kotistudiooni liittyen.
        Oli aikoinaan todella iso ihme ja rukousvastaus, se että juuri kun oli noin 20000e menossa ulosottoon, suostui pankki antamaan lainan, vaikka kerroimme mistä velka johtui. Sosiaalityöntekijältä apua kysyessä hän sanoi että antaa mennä ulosottoon, niin etköhän siitä opi. Nyt on enää vuosi tuota lainaa maksamatta ja sitten alan maksaa taloa kokonaan itselle.
        Juuri nyt kun sairauspäivärahojen maksimi täyttyi jo yli kuukausi sitten on vähän henkisesti raskasta, vaikka raha riittää, kun pidin vuosiloman viimekuussa ja nyt haen ansiosidonnaista ja kuntoutustukihakemus on vireillä, mutta kummankin käsittely kestää.

        Siunattua ja mahtavaa kevättä sinnekkin etelään.

        Ps. En tiedä miksi juuri teidän sivuille edunvalvonnasta tietoa pitkästä aikaa etsiessä osuin, mutta oli helpompaa kertoa rehellisesti tilanteesta vähän kauemmas, kuin ihan oman paikkakunnan ihmisille.
        On hankalaa, kun olen esimerkiksi valittu kunnassamme yhdeksi luotetuista miehistä kiinteistötoimituksille ja toimin tilintarkastajana eräässä taloyhtiössä. Jos lähipiiri tietää että olen pistänyt 500 euroa pöytään luottaen että rulettista tulee punainen tai musta, en kovin luotettavaa kuvaa itsestäni anna. Pelatessa koin että en ole oma itseni, vaan otin riskejä, joita ei normaalisti tulisi otettua, mutta kun siihen maailman uppoutui, ei millään muulla ollut väliä. Kiitos Herralle että tuolta on pois päässyt ja on ihan uudet kuviot.

Mitä mieltä? Kommentoi!