Hyvän elämän nälkä

Takana 8 päivää rippileirillä Porkkalanniemellä: viikko elämää yhdessä kauniin luonnon ympäröimänä laulaen, pelaten, leikkien, hiljentyen, opiskellen, syöden, uiden ja saunoen. Tätä kaikkea sain olla elämässä nuorten rippikoululaisten, isosten, apuohjaajien ja yövalvojan (jotka ovat kaikki vapaaehtoisia vastuunkantajia!) sekä työkavereideni – tällä kertaa papin ja nuorisotyön ohjaajan kanssa. Viikko sisälsi paljon vastuuta, hienoja hetkiä, yhteisöllisyyttä, iloa, pohtimista, hartautta, syvyyttä, naurua ja rauhaa – heittäytymistä hetkeen koko valveillaoloajaksi. Hienoja persoonia näin ja kohtasin, upeita nuoria, toivoa, tulevaisuudenhaaveita, ystävyyttä, rohkeutta elää itsensä näköistä elämää. Näin myös kipua, kovuutta ja yksinäisyyttä, näin painetta tulla hyväksytyksi, näin epäilystä omien kykyjen suhteen.

Miksi ajattelen kaiken tämän jälkeen nälkää -edes hyvän elämän nälkää? Ehkä siksi, että koko viikon olimme tekemisissämme aikalailla elämän perusasioiden äärellä, pohtimassa kristillisen uskon perusasioita ja sen kautta myös elämän tarkoitusta ja mielekkyyttä.

Mitä kerroin diakoniasta heille? Kerroin palvelemisesta, uskon ja rakkauden todeksi elämisestä. Kerroin teoista, jotka puhuvat Jumalan Rakkaudesta. Kerroin miettiväni ihmisiä kohdatessani: W.W. J.D.? Eli What Would Jesus Do, Mitä Jeesus Tekisi? Kerroin siitä, että kristittyinä meitä kaikkia kutsutaan myös välittämään, kohtaamaan ja palvelemaan toinen toisiamme. Meillä kaikilla on kipumme, mutta tuntuu siltä, että juuri ne haavat meissä tekevät meistä inhimillisiä, tuntevia ja välittäviä toisiamme kohtaan. Kun tunnen itseni, kipuinenikin, osaan nähdä myös toisen ihmisen kivun ja ehkä uskallan myös välittää. Siten voin kokea syvää yhteyttä toisiin ihmisiin. Tunteva ihminen on elävä ihminen: kun minulla on yhteys itseeni tunteiden kautta, voin löytää yhteyden myös toisiin ihmisiin. Rakastavan ja armahtavan Jumalan edessä uskallan katsoa peiliin: kelpaan keskeneräisenäkin, voin nähdä peilissä ihmeen ja aarteen, joka olen minä itse – Luojan taideteos! (Lue nyt viimeinen lause ja ajattele itseäsi!)

Ammattina diakoni tai diakonissa on tietenkin vielä enemmän: se on sosiaalialan tai terveysalan ammattilaisuutta, verkostotyötä ja päihde-, mielenterveys-, monikulttuurisuus-, perhe-, ja omaishoitajatyön ammattilaisuutta, se on hyvin käytännöllistä EU-ruokakassien jakamista ja taloudellistakin auttamista kriisitilanteissa. Se on leirien, tapahtumien ja tilaisuuksien järjestämisestä ja organisointia, toimimista yhdessä vapaaehtoisten rinnalla, heidän tukemistaan, kuulemistaan ja ohjaamistaan. Diakonia on sielunhoidon ammattilaisuutta ja esirukousta kaikkien kohtaamisemme ihmisten puolesta ja vielä paljon muutakin. Koulutus on nykyään ammattikorkeakoulutasoista ja laaja-alaista.

Mitä se hyvä elämä voisi sitten olla? Ajattelen, että hyvä elämä on tasapainoa. Rakkauden kaksoiskäskyn todeksi elämistä: Jumalan rakastamista yli kaiken – sekä yhtäläistä itsensä ja toisen ihmisen rakastamista. Tasapainoa oman itseni kanssa, tasapainoa suhteessa ihmisiin, joiden kanssa elän ja asutan tätä maapalloa sekä tasapainoa suhteessa kolmiyhteiseen Jumalaan: Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Lähtökohtana tasapainon kokemiseen on kokemus hyväksytyksi tulemisesta, kokemus siitä, että on rakas ja tarpeeksi hyvä omana itsenään. Se voisi olla silta yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa.

Äiti Teresa on kirjoittanut: ” Emme voi tehdä suuria asioita, voimme tehdä vain pieniä asioita, mutta suurella rakkaudella.” Silti pienet asiat voivat olla arvokasta vastavoimaa kivun ja pelottavien uutisten keskellä. Äiti Teresan pienet teotkin tunnetaan ympäri maailmaa, ne kertovat Jumalasta, joka rakastaa meitä. Palvellessamme toisiamme, välittäessämme ihmisistä ympärillämme palvelemme itse Kristusta. Rakkaus ja hyväksyntä synnyttävät rakkautta ja Rakkaus muuttaa maailmaa. Sitä on diakonia, palvelevaa rakastavaa asennetta toista ihmistä kohtaan.
Hyvä elämä voisi olla tätä tasapainoa, uskallusta astua Rakkauden sillalle, jolla voi kokea rakkautta, hyväksytyksi tulemista, rauhaa ja yhteyttä toisiimme. Se voisi olla yhteyttä Jumalaan, joka on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi Jeesuksen kuolla, jotta sinä ja minä tietäisimme kuinka rakkaita olemme Jumalalle.

Jos hyvä elämä on tätä, niin sydämestäni rukoilen, että hyvän elämän nälkä voisi herätä ja kasvaa niin kesän rippikoululaisissa, minussa kuin ehkä sinussakin, joka tätä kirjoitusta luet. Hyvää elämää <3

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

3 kommenttia

  1. Armas Merisalmi
    VUODET / ROIHUVUODET
    VUODET
    Kadonneet hetket , kun kohtavi tuska
    ja yltävi yö.
    Lauri Silvennoisen punainen usva,
    kun kirkoissamme tuliset sydämet lyö.
    Nämä hehkuvat hetket jäivät Tammisalon salkoon
    ja niin ~ sotilaskone kieppuu piirturin
    PÖYTÄÄN.
    Siniristiliput leijuivat tuulen myötä.
    ( Roihuvuori 1970 )
    Nämä hehkuvat hetket jäivät MUTTERIIN.
    Sen kauniimmin ei voi tehdä työtä.
    MERIMIESPASSINI
    Maininkien vieriessä maailmaa erilaista nähdä sain
    ja uskoin,
    että huominen tulisi olemaan omanain.
    Kohtasin sieluja eläviä monen moista,
    mut` ymmärtänyt en minäni kohtaloista.
    ROIHU
    Avaruudessa kaareutuu,
    niin elämäni tuskaan sulloutuu.
    En aavistanut, mihin kaareni yhtyy.
    Liekin laitoin punaisen tiilen lyhtyyn
    VUORI
    Näin eilen mahtavan vuoren.
    Roihun menneen aavistuksen.
    Saimme@kauniin.ajatuksen,com.
    Sen voimasta sinertää huomen.
    VALKOISEN / SINISEN
    VALKOINEN SOTILASKONE
    KUUN MERIEN SINEN YLLÄ.
    SANA ON
    ROIHUVUOREN
    KYLLÄ.

  2. Armas Arkku Merisalmi
    45 min · Helsinki ·
    OPASTUSTA SÄHKÖISEEN TOIMEENTULOHAKEMUKSEEN
    Keskiviikkoisin
    19.10. – 14.12.2016
    ASUKASTALO Mylläri klo 13 – 15
    Kiviparintie 2 J, 00920 Helsinki
    Halsingin kaupunki
    Sosiaali- ja terveysvirasto

  3. Armas Arkku Merisalmi
    27. elokuuta · Helsinki ·
    MUISTOILLE ( ARVATKAA MILLE )
    Minkä näet?
    Kukkuu Karjalan käet.
    Metsissä suhisee.
    Kaikkialla kuhiseen.
    Runot sähisee.
    Tulemme taas eiliseen.
    Näemme siis tulevaisuuteen.
    Palaamme nykyisyyteen.
    Tulemme rakkauteen.
    Jälleen runoja teemme.
    Rakkauden taas saamme.
    Vaakaan painoja jaamme.
    Suurin saavutus on ihmisen viisaus.
    Se ei todellakaan ole huijaus
    vaan rakkauden huimaus.
    Meillä on työn alla inhimillisyyden koodaus.
    Kauas katseesi taa.
    Sieltä löydän sen nyt vaan.
    Uskon nyt,
    mitä kauneus haluaa.
    Sen miten siivota saat.
    Harjojen tulet ovien taa.
    Rakkaus lentää syliisi
    vaan kauttasi elää saan.
    Unelmiesi eteen sinut tuon.
    Sylini sinulle suon.
    Haaveet sinulle kerron.
    Varjojen taa sinut jälleen saan.
    Miten se nyt onkaan vaan?

Vastaa käyttäjälle Armas Arkku Merisalmi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.