Ihmisten kalastaja


Aurinko paistaa. On keväinen sunnuntaiaamu. Kuuntelen juna-asemalla kotiseutuni kirkonkellojen kutsua. Ihana sunnuntaiaamun rauha.

Astun junaan ja lähden kohti uutta työpäivää. Kävelen asemalta kohti työpaikkaani, Kampin kappelia. Seisahdun hetkeksi kappelin edustalle ja katselen onnellisena työpaikkaani. Siinä se on: paikka, jossa saan tehdä työtä, jota rakastan ja jossa saan palvella Jumalaani.

Meitä on tänään sunnuntaina töissä Helsingin kaupungin sosiaaliohjaaja, vartija ja kirkon puolelta suntio ja minä, kirkon lähityöntekijä. Avaamme kappelin ovet.

Heti ilmestyykin japanilainen turistiryhmä, jonka toivotan tervetulleeksi. He ihmettelevät kappelin arkkitehtuuria ja kauneutta. Tutkivat jokaisen pienenkin yksityiskohdan. Syvästi kumartaen he siirtyvät toisiin turistikohteisiin.

Pian ovesta astuu tuttu kävijä, joka on käynyt kappelilla jo pitkään. Juttelen hänen kanssaan kuulumisista, mitä hän on tehnyt, miten arki on sujunut, mitä hän on syönyt ja keitä tavannut.

Suntio on laittanut tällä välin kävijöille kahvit esille. Osa tarttuu tähän mahdollisuuteen ja juttelemme heidän kanssaan niitä näitä kahvituksen lomassa.

Ovi käy ja nuori mies saapuu sisälle. Hän ottaa Raamatun kirjahyllystä ja menee kappeliin hiljentymään.

Hetken päästä kappelille tulee nainen, joka itkee vuolaasti. Menen hänen luokseen kysyen, voinko olla avuksi. Siirrymme sivuun keskustelemaan. Nainen avautuu elämäntilanteestaan. Häntä on kohdannut suuri suru, läheinen ihminen on juuri kuollut. Annan hänen itkeä ja tuoda ajatuksensa ja tunteensa julki. Hän saa olla vihainen, saa surra, saa miettiä kaiken tarkoitusta. Olen siinä läsnä, hänen vierellään sen hetken, kun hän tarvitsee. Keskustelemme, kunnes nainen tuntee tulleensa autetuksi. Lähtiessään hän vielä halaa minua.

Siirryn jälleen kappelin aulaan toivottamaan tulijoita tervetulleiksi.

Kävijöitä soljuu tasaiseen tahtiin. Osa heistä on turisteja, jotka ihmettelevät kappelin arkkitehtuuria. Jotkut heistä kyselevät lisää paikan toiminnasta. Kerromme heille kappelin toimintaperiaatteesta, Helsingin kaupungin ja Helsingin seurakuntayhtymän yhteistyöstä ja siitä, että tänne voi tulla keskustelemaan meidän kanssamme ilman ajanvarausta. Sitä varten me olemme täällä. Jotkut innostuvat ideasta; heidänkin kaupunkiinsa pitäisi saada vastaavaa.

Uusi kävijä kysyy keskusteluapua. Menemme jälleen sivuun sermin taakse. Kävijä alkaa kertoa monista ongelmistaan. Huomaan, että monet ongelmat koskevat sosiaalipuolen asioita. Ehdotankin hänelle, että voisimme pyytää tähän mukaan myös sosiaaliohjaajan, joka tietää näistä asioista enemmän. Niin jatkamme keskustelua kolmistaan. Kävijä tarvitsee sellaista apua, joka vaatii useamman tapaamisen. Sovimme hänen kanssaan uuden tapaamisen seuraavalle viikolle. Yritämme tällä välin hänen luvallaan selvitellä, miten edetä, millaista apua hänelle on tarjottavana. Nyt on kuitenkin saatu edes hieman hänen elämänsä solmuja auki. Tästä on hyvä jatkaa.

Päivä on kääntymässä iltaan.

Vielä kappelille tulee mies, joka kysyy kirkon työntekijää. Menen hänen luokseen. Mies haluaa, että rukoilen hänen puolestaan. Menemme jälleen hieman sivummalle. Mies kertoo omasta parisuhteestaan ja työelämästään. Hän pyytää niihin esirukousta ja lopuksi, että siunaan hänet.

Suljemme kappelin.

Kotimatkalla mietin, kuinka monta kertaa olen päivän aikana sanonut hello, welcome, bye bye, päivää, tervetuloa, hei hei. Aika monta kertaa, kävijöitä on päivän aikana ollut lähemmäs tuhat.

Mietin myös niitä henkilöitä, joiden kanssa olen saanut päivän aikana keskustella. Toivottavasti pystyin auttamaan heitä edes hetken matkaa eteenpäin.

Mieleni täyttää kiitollisuus. On hienoa, kun saa tehdä mielekästä työtä. Saa olla paikassa, joka on auki sunnuntaisin, juhlapyhinä, vuoden jokaisena päivänä. Paikassa, jonne voi tulla joko hiljentymään, ihastelemaan arkkitehtuuria, kertomaan kuulumisia tai hakemaan apua. Kaikille on ovi auki.

Tämä on kertomus yhden päivän tapahtumista Kampin kappelissa. Kirjoituksen keskusteluasiakkaat ovat keksittyjä, mutta keskustelujen teemat todellisia.

Tuula Kosunen

Kirkon lähityöntekijä, Kampin kappeli

Vieraskynä

Vieraskynä

Vieraskynän alla kirjoittavat blogin vierailevat tähdet diakoniatyön kentältä.
Vieraskynä

Latest posts by Vieraskynä

Mitä mieltä? Kommentoi!