Kirje tuntemattomalle ystävälle

Kuvattu lavastetussa tilanteessa Finlaysonin kirkossa Tampereella. Kuvassa esiintyvät henkilöt ovat malleja, joiden kanssa on sovittu kuvien käytöstä seurakuntien tiedottamisessa. Yksinäinen.

Moni on yksinäinen. Yksinäisyyden taakka voi tuntua erityisesti joulun aikaan sietämättömän painavalta.

Kun Saara oli 17-vuotias, hän oli yksinäinen. Hän päätti kuitenkin kirjoittaa kirjeen tuntemattomalle ystävälle, jonka joku päivä ehkä saisi tavata. Nyt, monta vuotta myöhemmin, saan kunnian olla yksi hänen ystävistään ja kirje on löytänyt perille jo useammallekin vastaanottajalle! Saara antoi minulle luvan julkaista kirjeensä toivonpilkahduksena kaikille yksinäisille, jotka vielä etsivät omia ystäviään. He ovat jo olemassa ja tulevat vielä kohdallesi!

 

”4.10.

Rakkahin ystävä

Tämän kirjeen kirjoitan sinulle ja Jumalaani kiitän sinusta. Tänä päivänä osaan kaiketi jo ymmärtää ystävyyden merkityksen, toivon ainakin niin.

Kuinka mahtavaa onkaan, kun on ystävä, jonka kanssa voi jutella kaikenlaisista asioista: pohtia monia juttuja, jakaa taakkoja, mielipiteitä, yhteistuumin tuumia, miten voisi lähimmäistä auttaa, keskustella uskonasioista jne. Kuinka iloiseksi päivä muuttuu, kun tietää, että sinäkin päivänä saa taittaa hetken elämästään ystävän kanssa ja ennen kaikkea kuunnella häntä. On upeaa, kun on joku, joka jo hiukan tuntee minua, johon voi luottaa ja tietää, että hän hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Olen nimittäin toisaalta väsynyt aina aloittamaan alusta ihmissuhteiden rakentamisen. On hienoa tavata ja tutustua uusiin ihmisiin, mutta on tärkeää, ettei kokoajan tarvitse aloittaa alusta pääsemättä koskaan sen pitemmälle. On myös hienoa, että sinun kanssasi voi olla vain hiljaa, rukoilla yhdessä ja eikä tarvitse pelätä, ettei ole mitään sanottavaa. On helpottavaa, että kun pitää muodostaa ryhmä tai pari, sinä haluat mielelläsi olla kanssani samassa ryhmässä, vaikka tietysti olemme aina avoimia kaikille uusille tulokkaille. Ketään ei saisi syrjiä. Kuinka kipeältä tuntuukaan, kun kukaan ei halua ryhmäänsä.

Ystävän kanssa vietetyistä hetkistä kertyy arvokkaita muistoja. Kuinka ihanaa onkaan, kun minä voin myös rehellisesti myöntää pitäväni tai ainakin haluavani pitää sinusta juuri sellaisena kuin olet. Ystävät, lähimmäiset saavat minut ymmärtämään, miksi joku voi sanoa: rakastan elämää. Yhdessä voimme jakaa myös maanpäällisen taivalluksen murheita. Olen myös kiitollinen, että saan rukoilla puolestasi. Ystävä on suuri ihme ja lahja.

Kiitos ystäväni kaikesta. Kiitos ystävyydestäsi ja itsestäsi. Kiitos. Olet minulle tärkeä.

Ystäväni, tahdon kirjoittaa sinulle nyt asiasta, joka kovin kalvaa ja painaa minua. Olen yksinäinen. Haluaisin ystävystyä ja auttaa lähimmäistä, mutta tuntuu, etten saa muutettua itseäni, en osaa. Päiväni tuntuvat niin turhilta, teen kyllä paljon kaikenlaista, mutta välillä hoksaan, etten ole juuri kenenkään kanssa puhunut. Kuinka julma onkaan yksinäisen osa. Hänellä ei ole ketään, jolle yksinäisyyttään keventää. Hän ei kai merkitse juuri kenellekään mitään. Yhteisissä reissuissa, tilanteissa, tapahtumissa hänellä ei ole ketään, jonka kanssa ne jakaa. Illanvietoissa, harrastuksissa ja kaikissa muissakin asioissa, jotka yleisesti huveiksi mielletään, ei ole ketään, jonka kanssa yhdessäolon riemu kokea ja jutella. Kaiken maailman ongelmien ja murheiden kohdatessa hän on heikko, sillä hän on yksin. Hänen elämänsä on monesti kauheaa, koska siitä puuttuu ystävyys. Hän saa huutaa tuskaansa julki kaduille ja kujille ja masentua tilastaan, mutta ei ole ystävää, joka huolestuisi ja rientäisi apuun. Yksinäisyyden ongelmasta ei kai paljon puhuta, ehkä siksi, että kuka olisi sitä huomioimassa.

Yksinäisyys on jäytävänä kipuna alati mielessäni. Mietin, saanko koskaan ystäviä. Ja osaisinko pitää ystävästäni juuri sellaisena kuin hän on. Onko minusta ystäväksi? Haluaisin ainakin yrittää parhaani. Nyt kenties unohdin jotain, mitä halusin lisätä tähän, mutta kerron sen sitten, kun muistan ja tapaan sinut. Kuinka kaipaankaan saada tavata sinut ystäväni, minulla on sinua valtava ikävä!

Tiedätkö, haluan lopuksi muistuttaa sinua ja itseäni rakastavasta kolmiyhteisestä Jumalasta. Hänen käsiisi minä jätän itseni ja sinut. Jumala rakastaa sinua ja minua valtavasti, sen rakkauden suuruutta on hankala käsittää. Hän antoi ainoan poikansa Jeesuksen kuolemaan, jotta hän siten sovittaisi meidän syntimme ja, jotta me saisimme iankaikkisen elämän. Jumalaa haluaa, että sinäkin olisit hänen lapsi ja Jeesuksen oma. Jumala on uskollinen, luotettava ja pyhä ja hän pitää lapsistaan huolta ja hänen tahtonsa on hyvä. Kolmiyhteiseen Jumalaan minä turvaan.

Joh. 3:16, Jer. 29:11, Room. 8:28, Ps.131:3

Siunausta!

Saara

Saaran nimi on muutettu.

Latest posts by Anni Merilahti

Mitä mieltä? Kommentoi!