Mikä on diakonian ydin?

Diakonian vapaaehtoistyöntekijänä olen saanut etuoikeuden etsiä diakonian ydintä. Aluksi asia vaikuttaa yksiselitteiseltä. Diakonia on kirkon työtä, jossa palvellaan kristilliseen rakkauteen perustuen niitä ihmisiä, joilla on suuri hätä ja jotka eivät ole muulla tavoin saaneet tarvitsemaansa huolenpitoa. Nämä ihmiset ovat köyhiä, sairaita, nälkäisiä, yksinäisiä, työttömiä, syrjäytyneitä, vammautuneita ja vanhoja. He saattavat olla esimerkiksi asunnottomia, väkivaltaa kokeneita, päihteiden käyttäjiä tai ylivelkaantuneita.

Diakoniatyötä pidetään myös kirkollisena sosiaali- ja terveystyönä. Diakoniassa kirkon ydinsanomaa viedään eteenpäin käytännöllisen toiminnan ja tekojen avulla, mutta se poikkeaa perustansa vuoksi sosiaali- ja terveystoimesta. Lähimmäisenrakkauteen perustuva ihmisten auttaminen tunnetaan karitatiivisessa hoitotyössä, mutta tuskin sen laajemmin sosiaali- ja terveystoimessa. Tästä yhdestä tuntemastani yhtymäkohdasta huolimatta oletan, että diakonia on ytimeltään omaleimaista ihmisten palvelemista. Se on asiaa, jolle soisi enemmän näkyvyyttä ja tunnettuutta ja tutkimuksella tuotettua tietoperustaa.

diakonian ydin
Soppakirkko toi säpinää soppatykille. Isännän apulaisena häärii vapaaehtoistyöntekijä Ulla Partanen (Kuva: Irma Kiikkala)

Diakoniassa ihmisiä palvellaan esimerkiksi jakamalla heille lahjoitusleipää viikoittain, puuroa kerran kuukaudessa, ehkä myös soppaa silloin tällöin. Mahdollisesti joku saa ostoluvan kauppaan tai apua velan hoitoon. Apu se on pienikin apu, mutta kyseinen palvelu ei sellaisenaan riitä pulassa olevan avuksi. Diakonian piilotettu ydintehtävä taitaakin olla naamioituna konkreettisiin tekoihin ja tapahtumiin. Tarkoitus onkin välittää pyyteetöntä rakkautta? Mikä tahansa puurolautasellinen ei viestitä mitään, mutta jos sen tarjoamiseen liitetään aito ja kunnioittava ihmisen kohtaaminen, se viestii, että olet arvokas ihminen ja ehdottomasti yhdenvertainen muiden kanssa.

 

Kun palvellaan, pitäisi tavoitteena olla jotakin, mikä tapahtuu kunnioittavan kohtaamisen ja pyyteettömän rakkauden herättämänä. Luulen, että diakonia on turhaa puuhastelua, ellei rakastavalla ja kunnioittavalla kohtaamisella tavoitella toisessa ihmisessä heräävää prosessia. Tarkoitan sillä kehittymistä, jonka myötä ihminen löytää ihmisarvonsa ja kätkössä olevan voimansa sekä tien uuteen vaiheeseen. Miksi sitten on tärkeää, että ihminen löytää oman ihmisarvonsa ja saa käyttöönsä omat voimavaransa? No, tietenkin siksi, että hän kykenee hoitamaan ihmisen virkaansa omassa elämässään ja tartuttaa rakastavaa lähestymistapaa eteenpäin.

Parhaimmillaan diakonia voisi olla se toimialue, jonka ydintehtävänä on uudistaa ihmisten maailmaa lähimmäisenrakkaudella. Rakkaus on se voimavara, joka edistää ihmisten voimaantumista. Tälle toiminnalle olisi maailmassa juuri nyt runsaasti tarvetta.

 

Irma Kiikkala

Diakoniatyön vapaaehtoinen, Malmin seurakunta

Irma Kiikkala

Irma Kiikkala

Diakoniatyön vapaaehtoinen at Malmin seurakunta
Olen THT, dosentti, terveydenuoltoneuvos ja diakoniatyön vapaaehtoinen Malmin seurakunnasta.
Irma Kiikkala

Latest posts by Irma Kiikkala

5 kommenttia artikkeliin ”Mikä on diakonian ydin?

  1. Erittäin osuva ja ytimeen suuntaava Irma Kiikkalan näkemys diakonisesta kohtaamisesta. kiitos. Yst. T.Laine

  2. Kiitos tästä! Arvostin todella paljon käsitettä ”ihmisen virka”. Näin lausuttuna jokainen on arvokas, oli työpaikkaa tai ei. Jokaisella tosiaan on täällä oma virka. Kirjoitan sen muistiin, jotta löydän sen, kun taas jään miettimään, miten määritellä ihmisen arvo, kun ei voi ylpeillä perinteisen työpaikan pohjalta löytyvällä itsetunnolla. -V

  3. Erinomaisesti kuvattu diakonian tehtäviä. Hienoa, että teillä on oma blogi! Lähimmäisen rakastaminen konkreettisin teoin luo toivoa ja nostaa ihmisen suosta kuivalle maalle ja kävelemään itse omilla jaloillaan. Toivon mukaan apua tarvitseva löytää itselleen rinnalla kulkijoita jakamaan matkaansa!
    Terv. Tarja Huttunen, diakonissa Espoosta

  4. Todella hyvä asiallinen kirjoitus. Kirjoittajan tuntien olisin suonut hänen laittavan loistavaa omakohtaista hehkua kirjoitukseen.

  5. Onpas todellakin hyvin kuvattu ydintä, kiitos Irma! Ja tuo täsmälleen sama soppatykki on tullut varsin tutuksi tässä jo kymmenen vuoden ajalta oman työni merkeissä. Tästä(kin) kirjoituksesta inspiroituneena julkaisen kohta oman kirjoitukseni samaa ydintä tarkastellen ;->

Mitä mieltä? Kommentoi!