Mikä on välttämätöntä?

Mikä on välttämätöntä?

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tukee ihmistä monin tavoin, jotta kaikilla olisi mahdollisimman tasa-arvoiset lähtökohdat ja mahdollisuudet elämässään taustasta ja tulotasosta riippumatta. Esimerkiksi perusterveydenhuolto ja peruskoulu ovat kaikkien saatavilla. Kelan sivuilla todetaan, että ”Perustoimeentulotukea voi saada henkilö tai perhe, jonka tulot ja varat eivät riitä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin.”

Olen työni puolesta tutustunut kotimaanapu.fi-palveluun, jonka kautta kuka tahansa voi lahjoittaa apua lähikeräyskohteisiin. Evankelisluterilaisen kirkon diakoniatyön ammattilaiset ovat arvioineet avun tarpeen ja huolehtivat sen perille menosta. Olen saanut kosketuspintaa toimeentulon haasteisiin myös Helsingin seurakuntien kriisirahaston kautta, jonka joitain asioita olen tänä kesänä sijaisena hoitanut. Monta surullista ja koskettavaa tarinaa, joista en tässä kirjoituksessa tietosuoja-syistä tietenkään kerro edes esimerkinomaisesti. Kirjoituksessani mainitut tapaukset ovat kotimaanapu.fi-palvelussa tänä vuonna olleista keräyskohteista, jotka ovat kenen tahansa luettavissa ja joiden tekstin on avuntarvitsija itse hyväksynyt julkaistavaksi.

Kaikki edellä mainittu on saanut minut pohtimaan, mikä on välttämätöntä itse kunkin elämässä. Lähtökohtaisesti tietysti ruoka, juoma ja edes jonkinlainen katto pään päällä. Vaatteet ja tarvittavat lääkkeet. Lisäksi monelle varmaankin perhe, hyvät ystävät, mukavat naapurit. Luonto, musiikki, iltakävely kaupungilla. Usko, toivo, rakkaus. Mikä muu voisi olla välttämätöntä?

Monenlaisia tarpeita

Tarvitseeko esimerkiksi lukiolainen välttämättä enemmän tukea kuin yhteiskunta nyt jo tarjoaa? Lukio-opetus on maksutonta, mutta lukiokirjat maksavat 1000 – 2000 € riippuen siitä, ovatko kirjat uusia vai käytettyjä, eivätkä e-kirjatkaan tule juuri halvemmiksi. Lisäksi kannettava tietokone, joka on oltava, koska opinnot ja yo-kirjoitukset digitalisoituvat. Aika lovi vähävaraisen lompakossa. Ja kun vielä lapsilisä lakkaa lapsen täytettyä 17 vuotta ja lukiota on vielä jäljellä pari vuotta, niin monessa perheessä joudutaan mahdottomiin tilanteisiin, kun rahat eivät riitä.

Entäpä tarvitseeko yksinhuoltajaäiti välttämättä tukevan sängyn? Tai yksin elävä mies kuivaavan pyykinpesukoneen? Tai lapsi polkupyörän ja harrastuksen?

Tarinat keräyksien takana avaavat eteeni ”välttämättömän” moninaisuuden. Lukiolainen kasvattaa henkistä pääomaansa ja saa valmiuksia jatko-opintoihin hakemiseen ja työelämään. Kunnollinen sänky helpottaa yöunia, estää selkävaivojen syntymistä ja parantaa siten yleistä elämänlaatua. Kun sairaus rajoittaa liikkumista, on märkien pyykkien nostaminen mahdotonta, mutta kun käytössä on kuivaava pyykinpesukone, niin henkilö pärjää pyykkihuollon arjessa itsenäisesti. Polkupyörällä liikkuminen edistää liikunnallisuutta ja on ympäristöystävällisempää ja halvempaa kuin bussilla kulkeminen. Lapsen rakas ja hyödyllinen harrastus ja siihen liittyvä tuttu kaveripiiri ovat ensiarvoisen tärkeitä, jos perheen arjessa on paljon huolia tai esimerkiksi tulipalon aiheuttama suoranainen kriisi.

Hyvinvointi on yksilöllistä

Tarve näennäisesti tarpeettomaan ja jopa ylelliseltä kuulostavaan kuivaavaan pyykinpesukoneeseen tai kalliiseenkin harrastukseen saavat toisenlaisen tulokulman ja muodon, kun luettavissa on tarina niiden takana. Tavaran hankkimisen avustamisen kautta voikin olla tukemassa toimintakyvyn ylläpitoa, sosiaalisuutta, itsetunnon kohenemista, elämänlaadun paranemista, ihmisarvoista elämää – välttämättömiä asioita.

Hyvinvoinnin kokemus on yksilöllistä ja niinpä myös välttämätön tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Ja vaikka yhteiskuntamme antaakin apua välttämättömiin menoihin, se ei vielä takaa hyvinvointia kaikille. Siksi tarvitsemme sitä, että ihmiset oman hyvinvointinsa ja kenties yltäkylläisyytensä keskellä pysähtyisivät miettimään, riittäisikö omastani jaettavaksi muillekin. Toisin sanoen: Voit sä jeesaa?

 

Kirjoittaja työskentelee vapaaehtoistoiminnan koordinaattorina Helsingin seurakuntayhtymän yhteisessä seurakuntatyössä.

 

Hanna Lipasti-Raulus

Hanna Lipasti-Raulus

Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori at Helsingin seurakuntayhtymä
Tehtäväni on tukea seurakuntien työtä vapaaehtoistoiminnan asiantuntijana. Iso osa työstäni koostuu sekä työntekijöiden että vapaaehtoisten kouluttamisesta ja valmentamisesta. Työni tavoitteena onhelpottaa ihmisten liittymistä kirkon toimintaan vapaaehtoistoiminnan kautta. Minua ilahduttaa, kun voin palvella toisia ihmisiä ja saan olla mukana luomassa merkityksiä elämään.
Hanna Lipasti-Raulus

Latest posts by Hanna Lipasti-Raulus

Mitä mieltä? Kommentoi!