Onko ihmisen arvo kiinni kyvystä tehdä työtä?

Työnteko on suomalaisessa yhteiskunnassa arvostettua: ”Ken ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä”. Aivan kuin ihminen olisi kokonainen vasta silloin, kun hän on kykenevä työhön ja elättämään itse itsensä. Miten alentavaan asemaan tämä saattaa kaikki sairastavat, vammaiset, masentuneet tai pitkään ilman työtä olleet ihmiset.

Kenen tahansa kohdalle voi osua vastoinkäymisiä, jotka vaikuttavat myös työkykyyn, joko väliaikaisesti tai pysyvästi. Jos et pysty sataan prosenttiin, etkö ole minkään arvoinen? Samaan aikaan luemme niistä, jotka uupuvat kun työssä vaaditaan jatkuvasti 150 prosentin suoritusta.

On suuri joukko työttömiä ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevia, jotka haluaisivat käydä töissä ja ansaita itse rahaa yhteiskunnan tukien sijaan. Helsingin seurakunnissa käynnistettiin noin puolitoista vuotta sitten Työtä kohti –projekti, jotta seurakunnat voisivat tukea ja työllistää osatyökykyisiä tai muuten pitkään ilman työtä olleita ihmisiä. Vaikka seurakuntien nykyisessä vaikeassa taloustilanteessa vakituisia työpaikkoja aukeaa harvoin, voidaan usein tarjota edes joksikin aikaa pientäkin osa-aikaista työtä ihmiselle, joka tarvitsee tukea työhön pääsyyn. Näin hän saa sen ensimmäisen askeleen kohti työelämää.

Työllä on rahallisen korvauksen lisäksi paljon suurempi vaikutus. Vaikkapa avustamalla iltapäiväkerhon välipalan valmistelussa päivittäin parin tunnin ajan, voi mielenterveyskuntoutuja saada valtavasti sisältöä elämään. Työyhteisöllä on lisäksi iso sosiaalinen merkitys. Yhteisten tavoitteiden eteen ponnistelu luo yhteishenkeä. Mielekäs työ vahvistaa itsetuntoa, ylläpitää omanarvontuntoa ja luo osallisuutta.

Eräs seurakuntaan työllistynyt kertoi, kuinka mahtavalta tuntui astella aamulla bussipysäkille ja ajatella olevansa osa sitä suurta työmatkalaisten joukkoa, joka vaeltaa kodeista työpaikoille. Tuntuu ihanalta olla tarvittu, odotettu ja luotettu.

Monesti puhutaan suomalaisesta, periluterilaisesta työmoraalista, joka velvoittaa meitä raatamaan otsa hiessä. Luterilainen käsitys työstä on todellisuudessa aika erilainen: Martti Lutherin mukaan työn oikeutus nousee siitä, mitä hyvää se tuottaa yhteisössä. Työllä ei siis ole itseisarvoa, ja se antaa vain yhden roolin ihmisen elämään.

Meillä jokaisella on muitakin tärkeitä tehtäviä, jotka tuovat esille Jumalan maailmassa toteuttamaa huolenpitoa. Olemalla hyviä ja rakastavia ystäviä, puolisoita, läheisiä ja naapureita teemme todeksi Jumalan hyvyyttä. Nämä tehtävät ovat mielestäni paljon tärkeämpiä kuin työntekijän ja ansaitsijan rooli.

Onneksi Jumala ei arvioi meitä kristittyjä raskaan raatamisen tai paksun tilipussin lähtökohdasta. Vaikka työtä ei löytyisi, saamme luottaa olevamme turvassa. Taivaallinen Isämme ei vahdi työsuorituksiamme, vaan kysyy, rakastammeko Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuten itseämme.

Lue lisää Työtä kohti -projektista:
http://www.valomerkki.fi/uutiset/harva-meista-on-rautaa-mutta-tyonteko-onnistuu

Anna Hästö, diakoni, Työtä kohti -projektityöntekijä, Helsingin seurakuntayhtymä

Vieraskynä

Vieraskynä

Vieraskynän alla kirjoittavat blogin vierailevat tähdet diakoniatyön kentältä.
Vieraskynä

Latest posts by Vieraskynä

2 kommenttia artikkeliin ”Onko ihmisen arvo kiinni kyvystä tehdä työtä?

  1. Omistettu messuryhmälle. Kanttori Kirsi Lemponen.
    KIRKKOKONSERTTI
    Kaiku pohjaa valkoisen.
    Tunnelma valaisee ihmisen.
    Kohtaan oudon rauhaisen.
    Ennen konserttia tunnemme sen.
    Sanat urut muusikon.
    Elää kohti uudestaan; unelmien.
    Tiedät tämän huomisen.
    Musiikin kautta luomisen.
    Valtaisan tiedon polulla.
    Elää musiikki, joka solulla.
    Mahdollisuus elämän vaiheilla.
    Sanat sielun huulilla.
    Kautta Onervan.
    Ohitse L. Madetojan.
    Hukkui Sibeliuksen.
    Löytyi Eino Leinonen.
    Urkujen yläpuolella.
    Valkoinen kyyhkynen.
    Tuntee sielujen sovelluksen.
    Uuden tunteen ihanuuksien.
    SANOJEN
    MUSIIKIN
    TAIAN
    OLEMUKSEN.
    Tämän konsertin jälkeen ymmärsin.

  2. Ja tässä hyväksytty versio.
    Armas Merisalmi
    2.38 (6 tuntia sitten)

    -> Terhi
    Pullakirkon plokikirja

    Kirkkokonsertti
    ON 20.1.2017 TEKIJÄ VIERAILEVA KIRJOITTAJA
    ristikuva
    valokuva: Sirpa Puusti
    Kaiku pohjaa valkoisen.
    Tunnelma valaisee ihmisen.
    Kohtaan oudon rauhaisen.
    Ennen konserttia tunnemme sen.
    Sanat urut muusikon.
    Elää kohti uudestaan; unelmien.
    Tiedät tämän huomisen.
    Musiikin kautta luomisen.
    Valtaisan tiedon polulla.
    Elää musiikki, joka solulla.
    Mahdollisuus elämän vaiheilla.
    Sanat sielun huulilla.
    Kautta Onervan.
    Ohitse L. Madetojan.
    Hukkui Sibeliuksen.
    Löytyi Eino Leinonen.
    Urkujen yläpuolella.
    Valkoinen kyyhkynen.
    Tuntee sielujen sovelluksen.
    Uuden tunteen ihanuuksien.
    SANOJEN
    MUSIIKIN
    TAIAN
    OLEMUKSEN.
    Tämän konsertin jälkeen ymmärsin.

    Tämä runo on omistettu messuryhmälle

    Armas Merisalmi
    asukas
    Kuntoutuskoti Tarpoila,
    Myllypuro, Helsinki

Mitä mieltä? Kommentoi!