Nyt he ovat täällä

”Ne tulee sieltä …” näillä sanoilla kertoi kollegani viisi vuotta sitten tunnelmistaan Ranskan matkan jälkeen. Niillä hän tarkoitti Afrikan maista tulevia paperittomia ihmisiä. Hän oli juuri ollut diakoniatyöntekijöiden koulutusmatkalla Marseillesissa tutustumassa Suomen Lähetysseuran ylläpitämään Marhaban toimintakeskukseen, joka auttaa kaupungissa asuvia … Lue lisää

Yksin syöjistä yhdessä syöjiksi

Seurakuntasalit alkavat taas pian täyttyä diakoniaruokailijoista kesätauon jälkeen. Herkullinen ruoantuoksu leijailee kaikissa Itä-Helsingin seurakunnissa joko viikoittain tai kuukausittain järjestettävillä lounailla. Vatsansa saa täyteen eurolla tai parilla tai jopa maksutta. Esimerkiksi Vuosaaressa ruokailu aloitettiin 1990-luvun alkupuolella vastauksena alueen asukkaiden ahdinkoon suurtyöttömyyden … Lue lisää

Muurit välillämme

Seuraavan tekstin on kirjoittanut Vuosaaren seurakunnan vs. diakoniatyöntekijä Mari Munne-Kärkelä. Mari on meillä vuorotteluvapaan sijaisena 23.9.2015 asti. Kiitos Mari tekstistäsi! _______________________________________________________________________ ”Maailma on muureja täynnä”, kirjoitti Helsingin Sanomat 23.7.2015. Uutinen kertoi aitojen ja muurien rakentamisen lisääntyneen maailmassa. 2000-luvulla valtiot ovat … Lue lisää

Päivä diakoniatyössä

-Mitä sinä teet nykyään? -Olen töissä Vartiokylän seurakunnassa. -Ai, mitä sinä siellä teet? -Olen diakoniatyössä. -Okei… Niin siis mitä se oikeastaan tarkoittaa? Diakoniatyö on monipuolisuudessaan vaikeasti määriteltävää työtä. Usein selitän sen lyhyesti kirkon auttamistyöksi, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä? Välillä … Lue lisää

Avun pyytäminen ei ole häpeä

Luin lehdestä taannoin artikkelin, jossa haastateltiin onnettomuudessa kotinsa menettäneitä suomalaisia. Artikkeli oli koskettava, mutta yllättäen kovimpaa minuun ei iskenyt itse artikkelin aihe vaan erään haastatellun kommenttiin liittyvät tunteet. Kommentti kuului jotakuinkin seuraavasti: ”En ole koskaan ennen joutunut pyytämään apua, tämä … Lue lisää

Ilonpilkahduksia

Olen työyhteisömme nuorin työntekijä. Voisin veikata, että olen myös valtakunnallisesti diakoniatyöntekijöiden keskuudessa niitä nuorimpia. Minulta usein kysytäänkin, miksi ihmeessä olen näin nuorena hakeutunut tällaiseen ammattiin. ”Siinä työssähän ei näe iloisia asioita ollenkaan”, minulle kerran sanottiin. Nuoresta iästäni huolimatta olen sen … Lue lisää

Ethän unohda unelmoida?

Itä-Helsingissä on unelmoitu tänä keväänä oikein urakalla. Kyseessä on diakoniatyön alulle panema Toivonpäivä, jota unelmoinnilla pohjustetaan. Ikäihmisiä on haastettu uneksimaan niin seurakuntien tapahtumissa kuin kaupungin monipuolisten palvelukeskusten ryhmissä. Unelmointi on valittu teemaksi, koska se luo katsetta eteenpäin. Päämäärien tavoittelu kannattelee … Lue lisää

Me tämän päivän fariseukset

Olin tänään asioilla kaupungilla, kun kaksi näkemääni henkilöä pysäytti miettimään omaa sydämen kovuutta. Katua ylittäessäni edelläni meni pyörätuolilla tummaihoinen mies, jonka toinen jalka oli amputoitu pienen jalan tyngän törröttäessä paljaana. Mies piti kädessään kertakäyttömukia, johon ohikulkijat olivat heittäneet muutaman lantin. Säpsähdin … Lue lisää