Rakkauden jokapäiväisiä tekoja

rakkauden tekoja tehtäväkortit

Lähimmäisenrakkaus on arvo, jonka jokainen kristitty näkee varmasti tärkeänä asiana. Heidi kirjoitti viimeksi erityisesti hyvien tekojen tärkeydestä. Sanat ovat tärkeitä, mutta ne eivät aina riitä. Erityisesti näinä tulvivan, kaiken alleen hukuttavan vihapuheen aikoina, nimenomaan teot ovat ratkaisevassa roolissa. Pieni ääni ei kanna loputtomalta tuntuvan vihametelin yli, mutta pienikin hyvä teko tuntuu heti.

Rahan lahjoittaminen eri hyväntekeväisyys kohteisiin on tärkeää ja kynnys sille on matala, mutta varsinainen toisen ihmisen kohtaaminen ja auttaminen voi tuntua vaikealta. Hyvän tekemiselle asetetaan liian korkeat standardit. Hyvää voi tehdä pienillä teoilla omassa arjessaan sitoutumatta esimerkiksi viikoittaiseen vapaaehtoistyöhön. Pientä hyvää voi jokainen tehdä joka päivä.

Mitä tällainen hyvä on? Se on pieniä asioita. Kehu vilpittömästi seuraavaa vastaantulevaa ihmistä. Osta tuntemattomalle ihmiselle kahvi. Kysy kuulumisia tuntemattomalta, penkillä istuvalta ihmiseltä. Kysy toiselta ihmiseltä suoraan, miten sinä voisit häntä auttaa ja auta. Suomalaisessa kulttuurissa tuntemattoman lähestyminen voi kuitenkin olla vaikeaa.

Tästä syystä Myllypuropäivään osallistuessamme toimme mukanamme pieniä tehtäväkortteja, joiden tarkoituksena oli madaltaa hyvän tekemisen kynnystä. Tehtäväkorttien tarkoituksena oli laittaa hyvä kiertämään ja rakentaa yhteisöä, mutta ennen kaikkea antaa hyvän tekemiselle lupa. Kun mukavan tekonsa jälkeen antaa nopeasti kortin tuntemattomalle, niin ei onneksi pääse syntymään kuvaa, että tässä nyt ihan muuten vain olisi lähdetty jotain hyvää toiselle ihmiselle tekemään.

Pieni teko kerrallaan voimme tehdä tästä maailmasta paremman paikan. Olemalla ystävällisiä toisillemme, tervehtimällä ja auttamalla, tekemällä pieni ystävällisiä asioita toisillemme, voimme levittää Jumalan rakkautta. Rakkauteen meidän on keskityttävä, sillä viha vie mukanaan. Rakkaus vaimentaa vihan.

”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.

Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

Rakkaus ei koskaan katoa.”  1. Kor 13:1-8

Kristian Pesti

Kristian Pesti

Olen diakoni Herttoniemen seurakunnasta ja toivon pystyväni antamaan äänen niille, joilla sitä ei ole.
Kristian Pesti

5 kommenttia artikkeliin ”Rakkauden jokapäiväisiä tekoja

  1. Korjaus.

    Hei,

    Armaksen osio on:Kunnianosoitus MYLLYPURON Kirkolle HELSINKI 11.10.2016
    HENGELLISESTI PUHDAS JA OMALLA TUNNOLLA VARUSTETTU; ENKELIEN KOSKETUS

    rakkaasta kotikirkosta.

    Runon alaosassa on Armaksen huomio:

    kodittomien pelastus-sanomaan

    sydän koskettaa

    takamailla uudestaan.

    Armas Merisalmi 12.10.2016

    ————————————————————————————————————————————————————–

    Terttu Voutilainen on kirjoittanut alla olevan runon kokonaisuudessaan. Tarkistan asian vielä.

    Myllypuro soi runojen/purojen kieltä
    Myös petäjikkö kaikaa.
    Kirkko näkyy neljältä tieltä
    sen kellot kauniisti kaikaa.

    Kirkkotiemme helppo on kulkea,
    se autoilta on voitu sulkea.
    Saavat vanhukset rauhassa vaeltaa
    sekä lapset riemuiten juosta.

    On kirkko vakaalla paikalla
    ei tarvitse rappuja nousta.
    Ei korkealla vuorella
    eikä nouse se alhaalta suosta.

    Niin puhdas kaunis ja valkoinen
    kotikirkkomme lämpöinen on.
    Siellä istahtaa helppo on sellaisen
    joka joskus on suojaton.

    Siellä kylläinen levähtää
    ja yhteen kätensä liittää.
    Hänen hyvä on olla ja turvainen
    saa siitä Luojaansa kiittää.

    Terttu Voutilainen kirjoitti yllä olevan runon uudesta,

    rakkaasta kotikirkosta.

    Kesäkuussa 1997 Myllypuro-Seura ry käynnisti suunnittelun ja materiaalin keruun lähiöstämme kertovaa historiikkia varten.

    Anne Valkonen kirjoitti historiikin kirjoitus- ja toimittajatyöstä Myllypuro-Seuran kanssa kesäkuun puolivälissä vuonna 2004. Myllypuro-Seuralla on vielä jäljelleä kyseisiä kirjoja lähes 200 kappaletta. Anne Valkonen muutti Myllypuroon perheineen 1970.

    Kyseessä on ainutlaatuinen historiikki ja minulla on hallussani tiedot lisäosaa varten.

    MYLLYPURO ( kirjan nimi )

    Kartanon takamaista
    monikulttuuriseksi kaupunginosaksi
    Anne Valkonen

    Terveisin

  2. Armas Arkku Merisalmi jakoi julkaisunsa.
    16. lokakuuta kello 20:45 ·

    Armas Arkku Merisalmi
    29. elokuuta · Helsinki ·
    TARPOILAN HENGESSÄ

    Vastuunkantajat ry:n tarkoitus on auttaa ja tukea kristillisessä hengessä henkilöitä? Matti Nokela toi kirjoituksessaan esille ( Vastuunkantaja. Kristillinen erikoislehti 4/15 ) ajatuksen: ” Onneksi turvanamme on korkein voimamme ja vapaaehtoiset, jäsenistö ja yhteistyö Erikoisdiakonian kanssa. Tänäänkään emme ole yksin. ”

    Myllypuron Tarpoila täyttää yhden vuoden syyskuussa 2016 ja Myllypuro-seura ry toimii kaupunginosayhdistyksenä täyttäessään 50-vuotta hetken kuluttua. Me asukkaat elämme muuttuvassa ja paikkaamme hakemassa olevina toimijoina. Yksilöinä, yhdistyksinä, yritystoimijoina ja yhteiskunnallisen tilan ja vastuun tuntijoina.

    Ihmisillä on eri syyt ja tarpeet muuttuvien tekijöiden valtavirrassa. Työttömyys, asunnottomuus ja ihmissuhde ongelmat. Tarpoilassa kulminoituu ihmisten todellinen kyky etsiä ratkaisua yhteisöllisellä toiminnalla. Tukea ja apua saa, jos sitä aidossa hengessä lähtee etsimään ja rohkeasti sitä pyytää. Tietenkin se koskettaa, jos on paljon käsittelemättömiä kysymyksiä. Silloin ei ole kyse yhden asian liikkeestä vaan tukiverkostojen etsiminen eriytyisine ongelmineineen.

    Saavumme otsikkoon: ELÄMÄN KRIISIT JA NIISTÄ SELVIYTYMINEN. Jokainen meistä joutuu kulkemaan kohti yksinäisiä vuoria; seuranaan yön koko kylmyys. Näin kirjoitin nuorena aikuisena, kun asuin Hämeentien yksiössä. Kävin töissä varastossa, opiskelin ja urheilin. Ihastus muuttui rakkaudeksi, mutta tulevaisuus toi tullessaan eron haikeuden ja eksymisen eli liian monta kysymysmerkkiä nuoren aikuisen maailmaan.

    Menestyminen toi tullessaan perhe-elämän ja syvenevän vastuun yksilönä sekä yhteiskunnan jäsenenä. Avoliittojen ja avioliiton kautta tuli jälleen pysähdys ajan virrassa. Työttömyys ja asunnottomuus ja rimpuilu jatkuvan syyllisyyden valtavirrassa. Terapia ei saisi olla syyllisyyden peilikuva, mutta yhteiskunnallisen aseman muuttuminen johtaa muutosvirtaan, josta täytyy selviytyä.

    Ajatuksenani oli kristillinen käsitykseni ihmisestä, jonka olin jo lapsena omaksunut. Seuraavasti: ” Ruumiin harjoittamisesta on vain vähän hyötyä, mutta oikeasta uskosta on hyötyä kaikkeen, sillä siihen liittyy lupaus sekä nykyisestä että tulevasta elämästä. ” (I. Tim. 4:8)

    Yhteistyön hengessä olemme suunnitelleet eheytymisen jatkokäsittelyä. Muutosten kautta muuttuvaan elämään eheytyneenä. Katsoisin asiaa niin: olisi järkevää löytää uusiutuvissa elämäntilanteissa ns. jatkokuntoitusta, jotta eheytymisen monimerkityksellisyys saisi sisältöä. Vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen opettajilta sekä oppilailta.

    Kristinuskon ihmiskäsitys nousee raamatusta:
    1. Usko Jumalaan ja yhteydenpito Taivaalliseen Isään.
    2. Lähimmäisenrakkaus. Jeesuksen radikaalin näkemyksen mukaan lähimmäinen on jokainen ihminen, jopa halveksittu muukalainen ja vihamies ( henkilö )
    3. Luonnon varjeleminen.
    4. Kristinuskon vieminen eteenpäin. Tästä kertoo- kaste- ja lähetyskäsky.
    (Matt. 28:16 – 20 )

    Lainaus kirjasta: Uskonnon käsikirja, Opintoverkko ( Peltomaa-Laulaja-Muola )

  3. Armas Arkku Merisalmi
    2 t · Helsinki ·
    Jatkuu5
    Agricola tunsi Erasmuksen kuuluisan satiirin Tyhmyyden ylistys, mutta halusi suomentaa rakentavampia tekstejä.Niitäkin oli tarjolla, sillä kirkon epäkohtia ivaava Erasmus oli harras kristitty. Tosin 1535 ilmestynyt rukouskirja ei kuulu hänen tunnetuinpiin teoksiinsa; se oli kuitenkin luetuimmista. Sen rukoukset siirtyivät sekä katolisiin että evankelisiin rukouskirjoihin -tosin ilman tekijännimeä, joka oli käynyt huonokaikuiseksi molemmilla puolilla. Ensimmäiset Eramuksen suomeksi käännetyt tekstit ovat peräisin hänen rukouskirjastaan. Agricola ei edes välittänyt salata niiden alkuperää, vaan mainitsee oman rukouskirjansa lähdeluettelossa humanistin nimen Lutherin ja Melanchthonin jälkeen. Eikä hän tyytynyt poimintoihin, vaan suomensi kaikki neljäkymmentä rukouskirjaa. Kokoelma oli kirjava: rukouksia eri vuorokauden- ja vuodenaikoja varten, onnellisen avioliiton puolesta, sairauksissa, kuoleman hetkellä, kristikunnan yhteyden ja RAUHAN puolesta jne. ( rauhan puolesta soi kirkonkellotkin )- ( meille ne soivat ) Koulumestarin virassa hikoileva Agricola luetti epäilemättä Turun teineillä rukousta, jossa nämä saivat pyytää Jumalaa valaisemaan heidän ” tyhmän ymmärryksensä oppimaan kunniallisia kirjoja ”.
    Merkittävimmän jäljen erasmukselainen raamattuhumanismi painoi Agricolan raamatunsuomennokseen. Agricola käänsi Uuden testamenttinsa käyttämällä vanhaa latinalaista Raamattua eli Vulgataa, Erasmuksen kreikkalais-latinalaista tekstiä, Lutherin Uutta testamenttia sekä siitä tehtyä ruotsinnosta.
    Tutkimus ei ole toistaiseksi pystynyt selvittämään, mikä osuus kullakin pohjatekstillä on valmiissa käännöksessä. Voimme silti todeta, että kristinuskon peruskirja tuli suomalaisen lukijan ulottuville sekä Erasmuksen että Lutherin käsien kautta.
    Kulttuuri. Simo Heininen. Helsingin Sanomat, lauantai 12. heinäkuuta 1986.
    Kulttuuritutkija ( vapaaehtoispuolelta: toimeentulotuen saaja osoittaa kunnioitusta 500-vuotis juhlaan 2017 )
    Armas Armas Arkku Merisalmi

Vastaa