Taiteilijat tekevät eriarvoistumista näkyväksi

Viereiset kengät -videotaideteos tuo Myllypuron leipäjonon näkyväksi keskustan vilskeeseen.
Viereiset kengät -videotaideteos tuo Myllypuron leipäjonon näkyväksi keskustan vilskeeseen.

Kirkko Helsingissä haastaa taiteilijoita ja toimittajia tekemään eriarvoistumista näkyväksi viikolla 46 (14.-18.11.2016). Köyhyysviikon tavoite on herättää keskustelua köyhyydestä ja osattomuudesta.

Viime aikoina on uutisoitu, että kolme neljästä suomalaisesta toivoo, että kirkko puhuisi yhteiskunnassa heikompiosaisten puolesta ja nostaisi esiin yhteiskunnallisia epäkohtia. Köyhyysviikko on osaltaan vastausta tähän.

Tuloerot ovat kasvaneet tällä vuosikymmenellä, ja sosioekonomiset erot Helsingin asuinalueiden välillä ovat lisääntyneet. Huono-osaisten elämäntilanne ei kosketa millään tavalla suurta joukkoa kaupunkilaisia. Köyhyysviikon taideteokset tuovat niukkuuden ja näköalattomuuden todellisuutta helsinkiläisten arkeen ja päättäjien tietoon.

”Haluamme ottaa kantaa vallitsevaan empatiakuiluun taiteen keinoin, ja haastamme seurakuntalaisia antamaan äänen heikoimmassa asemassa oleville”, sanoo oppilaitospastori, teatteri-ilmaisun ohjaaja Sanna Uusitalo.

Tapahtumasarja on jatkumoa maaliskuussa 2016 toteutetulle Tarinoita leipäjonosta -projektille, jossa kirkko antoi äänen leipäjonon kävijöille Vanhassa kirkossa pidetyssä tapahtumassa.

Viikon 46 aikana 14.–18.11.2016 toteutetaan seuraavat taideteokset:

– Kuvataiteilijat Niina Räty ja Maija Helasvuo (Taideyliopiston Kuvataideakatemia) toteuttavat tiistai- ja torstaiaamuna klo 9–10.30 Kampin kappelin edustalla videotaideteoksen Viereiset kengät, jossa kuvaa Myllypuron leipäjonossa jonottavien ihmisten jaloista välitetään Helsingin keskustaan reaaliaikaisesti. ”Teoksessa rinnastetaan ruuanjakelun jonotus siihen arkiaamujen keskustan kiireeseen, jossa kuljemme töihin, kauppaan, odotamme bussia. Tarkoitus on pienimmällä mahdollisella eleellä, näyttämällä, tehdä näkyväksi Myllypuron hiljainen jono”, taiteilijat sanovat.
– Esitystaiteilija Annika Niskanen (Mysteeri Co –taiteilijayhteisö) tuo teoksellaan Jokapäiväinen leipämme helsinkiläisille päättäjille uuden suomalaisen eväsinnovaation: siinä yhdistyvät herkullinen, vastaleivottu croissant ja paikalliset, lähialueelta kerätyt muhkeat katukivet. Leipäpussin ainesosaluettelo kertoo faktaa suomalaisesta köyhyydestä.
Viisi kuvaa suomalaisesta köyhyydestä ovat esillä Kampin kappelissa viikon ajan. Toteutus valokuvaaja, diakoniatyöntekijä Anne Immonen.
Teatteri ILMI Ö. osallistuu Köyhyysviikkoon käsittelemällä aihetta 12–14-vuotiaiden teatteriryhmässä. Ryhmää vetää teatteri-ilmaisun opettaja Sofia Koski. Nuorten ajatuksia aiheesta voi lukea 17.11. alkaen Teatteri ILMI Ö.:n nettisivuilta ja diakoniaa.net-sivustolta.

Lisäksi keskiviikkona 16.11. seurakuntien diakoniatyöntekijät jalkautuvat Helsingin keskeisille paikoille viemään viestiä köyhyydestä ja toisaalta diakoniatyön auttamismahdollisuuksista.

Eila Jaakola

Diakoniatiedottaja at Helsingin seurakunnat
Viestiä lähimmäisenrakkaudesta, tarinoita helsinkiläisten arjesta

2 kommenttia artikkeliin ”Taiteilijat tekevät eriarvoistumista näkyväksi

  1. Erään taitelijan kuvaelma

    1800-luvun kansallisromantiikan heijastus Suomalaisen uskonnolliseen kehityssuuntaan kohti 1900-lukua.
    Armas Merisalmi2016-10-26 19:14
    1800-luvun kansallisromantiikan heijastus Suomalaisen uskonnolliseen kehityssuuntaan kohti 1900-lukua.
    Tuonen lehto, öinen lehto,
    Tuonela, manala vt. Kuolleitten valtakunta, jota toisinaan mainitaan erityisesti syntisten asuinpaikaksi. Sijaitsee maan alla. Sinne mennään porteista ja se on synkkä, pimeä seutu. ( Raamatun sanakirja, Aapeli Saarisalo )
    Lehto on Suomen metsätyypeistä rehevin ja runsaslajisin sekä puuntuotoltaan suurin. ( Wikipedia )
    Eri kulttuureissa kuvataan tarkkaan,milloin autiomaat ja reheviä metsä-alueita. Suomalaisille taas metsä taas kuvastaa monia-alaista kerronnallista tosiseikka, jossa ihminen ja eläimet viihtyvät. Kuolema nähdään Kalevalassa pyhänä ja kunnioitettava asiana. Symbolit vaihtuvat eri kulttuureissa. Luodaan myytti, legenda, eli miten sen mielikuvissa voidaan todentaa. Myytti; kertomus, joka käsittelee elämän peruskysymyksiä; kerrontaympäristössään symbolisella ja elämyksellisellä tavalla totena pidettyjä tarinoita; esimerkiksi myytit maailman ja ihmisen luomisesta. ( A. M. ja Oppikirja valo; selitysosa ) Legenda; pyhimyksen tai marttyyrin elämäntarina, pyhimyselämänkerta.
    siell’ on hieno hietakehto,
    sinnepä lapseni saatan.
    Uurnalehto käsitteenä liittyy polttohautaukseen, kun taas hietakehto voi olla paikka rauhaisa.
    Siell’ on lapsen lysti olla,
    Tuonen herran vainiolla
    kaitsea Tuonelan karjaa.
    Puhutaan kuoleman olemuksesta ja kerrotaan Tuonen herrasta. Tässä ei taaskaan viitata varsinaisesti kirkollisiin tai seurakunnallisiin toimenpiteisiin. 1900- luvulla teollistumisen yhteydessä kuolema muuttui tuotannolliseksi. Käsittelytapa siis erilainen.
    Siell’ on lapsen lysti olla,
    illan tullen tuuditella
    helmassa Tuonelan immen.
    Nyt pääsimme feministiseen kuvakulmaan. Kuinka usein tuodaan esiin Neitsyttä eri kulttuureissa?
    Varsin usein, mielestäni.
    Onpa kullan lysti olla,
    kultakehdoss’ kellahdella,
    kuullella kehrääjälintuu.
    Kuoleman läsnäolo muuttuu. Kullalla tarkoitetaan arvokasta eli tässä tapauksessa; lasta. Muistoissa elää haave, jonka tarkoitus on antaa uskoa. Jeesus lapsikin kohtasi Itämaan tietäjät ja kulta oli osatekijä tässäkin asiassa. Kehrääjälintu ja lysti olla; ei kipua; eikä kärsimystä. Aivan kuin olisi kyseessä uudesti syntyminen. Ei kyllä havaita kirkon kiroustakaan ja muutakaan sen ajan rajoituksia. Perinteitä eli traditiota; ikään kuin Karjalan maille.
    Tuonen viita, rauhan viita!
    kaukana on vaino, riita,
    kaukana kavala maailma.
    Tuonen viita. Tässä kohtaa loppuvat rahkeet kirjoittajalta. Viita on yleinen sukunimi suomalaisuudessa. Kuitenkin tässä viitataan tuonpuoleiseen eli ilman rajoja olevaan seesteiseen paikkaan. Kiven rohkeudella on oiva tilaus tuon ajan elinolojen kuvaukseen. Tämä antaa mahdollisuuden ajatella menetetyn rakkaan turvasta. 1800-luvun kansallisromantiikasta siirryttäessä 1900-luvun teolliseen ajanjaksoon, niin tämän kaltainen runous esiintyy toistuvasti.
    Tässä tuon esiin edelliseen runoon kirkollisen näkemyksen:
    Armas Merisalmi Helsinki 30.07.2015
    Kustaankartanon palvelukeskus
    AJAN VALOT
    Yli perinteisten.
    Aikojen valojen vaahtojen.
    Unelmat saapuvat.
    Eivät silloin;
    Sanat elävät.
    Hyvät paimenet.
    Kotiin tulot,
    Jälleen kuiskaavat,
    Eksyneet lampaat saapuvat.
    Paimenetkin kotiin tulevat.
    Emännät emännöivät.
    Isännät isännöivät.
    Talot ja linnat korjataan.
    Uskoa valetaan.
    Meriltä ankkurit löydetään.
    Ne kirkkojen eteen sivellään.
    Maalarit värittävät värejään.
    Pinta uuden kauneuden suo.
    Se lohdutuksen
    TUO.
    Ajan virta ei katoa,
    koska se luo
    uutta satoa.
    Salaisuuksien ARKUT
    avataan.
    Runon tarkoituksena on ilmentää saman kaltaisuutta 1900-luvun ja historian puitteissa. Raamit lähes ajattomuudessa.

  2. Kommenttisi odottaa hyväksymistä.

    VASTUUNKANTAJA RY:N JÄSENEN MIETTEITÄ AJAN KUVISTA ILMAN KUVIA

    Tarinassa Nooan poika Haam kohtelee vedenpaisumuksen jälkeen sopimattomasti isäänsä, joka on ollut humalassa ja sammunut. Tämän seurauksena Nooa havahduttuaan kiroaa Haamin jälkeläisen Kanaanin. Myöhemmin Haam nimitetään afrikkalaisten kansojen kantaisäksi. ” Tätä tulkittiin niin, että kaikkien eri ryhmien kuuluukin olla tiukasti ominlla puolillaan. ”
    Kuva 100 kertoo muinaisesta Jerusalemin temppelistä. Temppeli oli tärkeä juutalaiselle uskonnolliselle eläämäntavalle. Usein esitetään, että Israelin kansa syntyi varsinaisesti silloin, kun useat vaeltavat paimentolaisheimot yhdistyivät noin 1000-luvulla eKr.Kuningasaika, jota kesti 500-luvulle eKr. Raamatun mukaan ensimäisiä kuninkaita olivat Saul ja Daavid. Hänen poikansa Salomon kerrotaan rakennuttaneen temppelin, josta tuli uskonnollisen elämän ja uhrikultin keskus.

    Kuva 101. Luningaskunta jakautui pohjoiseen Israeliin ja eteläiseen Juudeaan vuonna 926 eKr. Babylonian pakkosiirtolaisuus ( 587 -538 eKr.) oli tärkeää aikaa juutalaisuuden opin ja rituaalien muotoutumisen kannalta. Myöhemmin historiassa esiintyy sionismin varhainen kehittäjä itävaltalais-unkarilainen Theodor Herzl, joka julkaisi vuonna 1896 kirjan Juutalaisvaltio.

    Kuva 103. ” Valitettavasti osa ihmisistä on sokeita. He ottavat Raamatusta jotain ja ajattelevat, että näin asia on. Kauhean analyyttisesti he eivät mieti, mistä johtuu, että he tulkitsevät asiaa tietyllä tavalla. ” Heimola päättää kirjansa toteamalla, että jokainen on vatuussa omasta tulkinnasta.Israelin ja Palestiinan välinen konflikti on jatkunut Israelin valtion perustamisesta lähien ( 1948 ) tähän päivään asti. Länsirannalla on muuri tätä symbolisoimassa. Tämä johtaa mielenosoituksiin Palestiinalaisten osalta.

    ” Raamattua voi käyttää hyvään tai pahaan, ja jokainen joka siihen vetoaa, on vastuussa omien tulkintojensa etiikasta.”

    Kuva 109. Arkki eli toorakääröjen säilyttämiseen tarkoitettu kaappi tai syvennys on synagogassa kunniapaikalla, Jerusalemin puoleisella seinällä. ” Tuntuu siltä, että nykyään uskonnollisesti motivoitu rasistinen suhtautuminen keskittyy enemmän islaminuskoisiin pakolaisiin ja maahanmuuttajiin mutta jossain määrin myös kollektiivisesti Lähi-Idän ja Afrikan alueelta tuleviiv maahanmuuttajiin.”

    Kuva 117. Jumalan ja Israelin kansan välisen liiton merkkejä ovat toora ja poikien ympärileikkaus. Ordodoksijuutalaisissa seurakunnissa nainen ei saa katsoa toorakääröihin. Reformisti- ja konservatiiviseurakunnissa tällaista sääntöä ei ole, joten naiset voivat toimia rabbina. Rabbit ovat juutalaiseen lakiin perehtyneitä opettajia, joilla kuitenkaan ole keskeistä asemaa rituaalien suorittamisessa.

    Kuva 128. Ultraordodoksijuutalainen mies pitelee kanaa päänsä päällä ja lukee rukousta. Tapa perustuu ajatukseen, jonka mukaan ihmisen edellisen vuoden synnit siirtyvät kanaan, joka myöhemmin teurastetaan ja lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Rituaali suoritetaan päivää ennen suurta sovituspäivää, jom kippuria. ” Paitsi mustaihoisiin ja Amerikan alkuperäiskansoihin kohdistuvaa rasismia, myös juutalaisvastaisuutta eli antisemitismiä on puolustettu Raamatulla.”

    Ja kuva 129. Ortodoksijuutalaisissa seurakunnissa naiset aivät saa lukea toorakääröjä synagogassa. Muissa suuntauksissa bat mitzvaa vietetään usein samaan tapaan kuin bar mitzvaakin. Viite nooan tarina: ” Raamattua voi käyttää hyvään tai pahaan, ja jokainen joka siihen vetoaa, on vastuussa omien tulkintojensa etiikasta.”

    Armas Merisalmi

    Lähteinä muun muassa:
    1)Helsingin sanomat maanantaina 19.12.2016. Kulttuuri, tietokirjallisuus: Raamattuun vetoamalla on sekä oikeutettu rasismia ja sortoa että vastustettu niitä.
    2) 2015 Tiina Airaksinen, Marja Honkaheimo, Kati Mikkola, Hännele Päiviö ja Kustannusyhtiö Otava.

    Tykkää

    27.12.2016 KLO 13:43

Vastaa