Tarinoita leipäjonosta, osa 4. ”Olen jonossa, koska minulla on nälkä.”

Saatat pitää myös näistä

2 vastausta

  1. Minua saattaa kiinnostaa opiselu köyhänäkin:

    1800-luvun kansallisromantiikan heijastus Suomalaisen uskonnolliseen kehityssuuntaan kohti 1900-lukua.
    Armas Merisalmi2016-10-26 19:14
    1800-luvun kansallisromantiikan heijastus Suomalaisen uskonnolliseen kehityssuuntaan kohti 1900-lukua.
    Tuonen lehto, öinen lehto,
    Tuonela, manala vt. Kuolleitten valtakunta, jota toisinaan mainitaan erityisesti syntisten asuinpaikaksi. Sijaitsee maan alla. Sinne mennään porteista ja se on synkkä, pimeä seutu. ( Raamatun sanakirja, Aapeli Saarisalo )
    Lehto on Suomen metsätyypeistä rehevin ja runsaslajisin sekä puuntuotoltaan suurin. ( Wikipedia )
    Eri kulttuureissa kuvataan tarkkaan,milloin autiomaat ja reheviä metsä-alueita. Suomalaisille taas metsä taas kuvastaa monia-alaista kerronnallista tosiseikka, jossa ihminen ja eläimet viihtyvät. Kuolema nähdään Kalevalassa pyhänä ja kunnioitettava asiana. Symbolit vaihtuvat eri kulttuureissa. Luodaan myytti, legenda, eli miten sen mielikuvissa voidaan todentaa. Myytti; kertomus, joka käsittelee elämän peruskysymyksiä; kerrontaympäristössään symbolisella ja elämyksellisellä tavalla totena pidettyjä tarinoita; esimerkiksi myytit maailman ja ihmisen luomisesta. ( A. M. ja Oppikirja valo; selitysosa ) Legenda; pyhimyksen tai marttyyrin elämäntarina, pyhimyselämänkerta.
    siell’ on hieno hietakehto,
    sinnepä lapseni saatan.
    Uurnalehto käsitteenä liittyy polttohautaukseen, kun taas hietakehto voi olla paikka rauhaisa.
    Siell’ on lapsen lysti olla,
    Tuonen herran vainiolla
    kaitsea Tuonelan karjaa.
    Puhutaan kuoleman olemuksesta ja kerrotaan Tuonen herrasta. Tässä ei taaskaan viitata varsinaisesti kirkollisiin tai seurakunnallisiin toimenpiteisiin. 1900- luvulla teollistumisen yhteydessä kuolema muuttui tuotannolliseksi. Käsittelytapa siis erilainen.
    Siell’ on lapsen lysti olla,
    illan tullen tuuditella
    helmassa Tuonelan immen.
    Nyt pääsimme feministiseen kuvakulmaan. Kuinka usein tuodaan esiin Neitsyttä eri kulttuureissa?
    Varsin usein, mielestäni.
    Onpa kullan lysti olla,
    kultakehdoss’ kellahdella,
    kuullella kehrääjälintuu.
    Kuoleman läsnäolo muuttuu. Kullalla tarkoitetaan arvokasta eli tässä tapauksessa; lasta. Muistoissa elää haave, jonka tarkoitus on antaa uskoa. Jeesus lapsikin kohtasi Itämaan tietäjät ja kulta oli osatekijä tässäkin asiassa. Kehrääjälintu ja lysti olla; ei kipua; eikä kärsimystä. Aivan kuin olisi kyseessä uudesti syntyminen. Ei kyllä havaita kirkon kiroustakaan ja muutakaan sen ajan rajoituksia. Perinteitä eli traditiota; ikään kuin Karjalan maille.
    Tuonen viita, rauhan viita!
    kaukana on vaino, riita,
    kaukana kavala maailma.
    Tuonen viita. Tässä kohtaa loppuvat rahkeet kirjoittajalta. Viita on yleinen sukunimi suomalaisuudessa. Kuitenkin tässä viitataan tuonpuoleiseen eli ilman rajoja olevaan seesteiseen paikkaan. Kiven rohkeudella on oiva tilaus tuon ajan elinolojen kuvaukseen. Tämä antaa mahdollisuuden ajatella menetetyn rakkaan turvasta. 1800-luvun kansallisromantiikasta siirryttäessä 1900-luvun teolliseen ajanjaksoon, niin tämän kaltainen runous esiintyy toistuvasti.
    Tässä tuon esiin edelliseen runoon kirkollisen näkemyksen:
    Armas Merisalmi Helsinki 30.07.2015
    Kustaankartanon palvelukeskus
    AJAN VALOT
    Yli perinteisten.
    Aikojen valojen vaahtojen.
    Unelmat saapuvat.
    Eivät silloin;
    Sanat elävät.
    Hyvät paimenet.
    Kotiin tulot,
    Jälleen kuiskaavat,
    Eksyneet lampaat saapuvat.
    Paimenetkin kotiin tulevat.
    Emännät emännöivät.
    Isännät isännöivät.
    Talot ja linnat korjataan.
    Uskoa valetaan.
    Meriltä ankkurit löydetään.
    Ne kirkkojen eteen sivellään.
    Maalarit värittävät värejään.
    Pinta uuden kauneuden suo.
    Se lohdutuksen
    TUO.
    Ajan virta ei katoa,
    koska se luo
    uutta satoa.
    Salaisuuksien ARKUT
    avataan.
    Runon tarkoituksena on ilmentää saman kaltaisuutta 1900-luvun ja historian puitteissa. Raamit lähes ajattomuudessa.

  2. Apostolin kyyti joskus väsyttää, mutta kehdeksannen käskyn ajatuksissa. Atlaskin oli väsynyt maapallon roikottamisesta.

Vastaa