Rukouspyyntöä ei tule siirtää tuonnemmaksi
Miksi sisälläni liikahtaa jotain erikoista silloin, kun kuulen kysymyksen: ”Voit sä rukoilla?” Koen tärkeänä tekstin työpuhelimessa, kun siinä lukee: Voit sä rukoilla? Miksi se menee työlistani kärkeen?
Meitä diakoneja opetetaan suhtautumaan ihmisten hätään rauhallisesti niin, että ihminen taakkoineen voisi hetken olla ja levähtää luonamme. Monia asioita laitetaankin eteenpäin, sillä usein yksi ongelma tuo esille toisen: tapaamisen tai puhelun alussa oli ruuan tarve. Seuraavaksi vuokrarästi, sen jälkeen palveluneuvontaa.
Aivan puhelun viime hetkellä tai oven suussa tulee se kysymys: Voit sä rukoilla tai siis kuuluuko sun työhön edes rukous? Ihmiset pyytävät rukousapua, koska ovat kuulleet rukouksen antavan lohtua ja tyyneyttä elämän kipukohdissa. Ja kyllä, mä voin rukoilla – se on tärkeä osa työtämme.
Kenelle rukous kirkossamme kuuluu?
Työurani alkuvuosina mietin usein, että rukouspyynnöt voi ja tuleekin antaa pappien rukoiltaviksi. Kerroin rukouksen pyytäjälle, että vien rukouksen papille, joka vie sen sunnuntain jumalanpalvelukseen. Toisinaan tämä onnistui, toisinaan ei. Onnistuminen riippui täysin rukouspyynnön aiheesta ja sopivuudesta pyhän esirukoukseen.
Olin onneni kukkuloilla, kun Itkumuuri-esirukoussivusto perustettiin. Olen käyttänyt sitä vuosia esirukouspyyntöjen ja kiitosaiheiden näkymättömänä seurakuntanani.
Miksen voisi diakonina rukoilla? En löytänyt Raamatusta yhtään syytä, miksi olisi tarpeen välittää rukouspyyntö muille. Havahtuminen asian edessä yksinkertaisti työskentelyäni kirkossa. Minä palvelen ja rukoilen ihan itse. Kirkkoisän antamalla mandaatilla rukoilen ja teen työtä.
Työkalupakista löytyy rukous
Rukouselämä kulkee koulutuksen, kokemuksen ja kutsumuksen väleissä ja matkaa siellä päivittäin työhöni. Pieniä huokauksia aamun hetkinä, muistutusrukouksia muutosten edessä poikkeusaikana tai Herran siunauksena ihmisen hädän hetkellä. Saan rukouselämääni juurevuutta ja raikkautta kirkkovuoden kierrosta. Elämän maun siihen tuovat ihmisten rukouspyynnöt.
Meitä opetetaan, ettei tule sännätä auttamaan kiireessä. Se onkin monesti totta, mutta rukouspyyntöä ei tule koskaan siirtää tuonnemmaksi. Tulin siihen tulokseen, etten voi ohittaa ihmistä, joka pyytää: Voit sä rukoilla? Vahvistukseksi tähän argumenttiini sain Raamatusta Jeesuksen elämäntavan ja vertaukset. Hän jalkautui, Hän puhutteli nimeltä. Ja Hän rukoili.
Rukouspyyntö
Jeesus auta minullekki ilosia asioita elämää vanhojen ikävien ja muistojen asioiden tilalle, Herra armahda ja auta.
Auta Jeesus, että tulisin omalla eläkkeellä toimeen kuukausittain, Jeesuksen nimessä ja veressä. Kiitos Jeesus aamen.
Jeesus auta ja anna voimia, viisautta, kärsivällisyyttä Sekä oikeutta tässä potilasvahinko asiassa. Anna Jeesus jos uskovia mukana niin synnintunto heille.Jeesus armahda ja auta, kiitos Jeesus aamen.
Hei Leila!
Tehdään Sopimusrukous asian puolesta. Eli viedään aihetta Jumalan tiettäväksi; sinä siellä jossakin ja minä täällä. Rukousten sillalla tavataan!
Kiitos Heidi paljon että ehdotit tuota sopimusrukousta, siunaten
Avioliittoon puolesta. Kriisi. Erityisesti että mieheni antaa anteeksi etten ole kohdellut häntä oikein ja että hän antaisi mahdollisuuden jotta voisin opetella toimimaan uudella tavalla.