Diakoniatyö elää ajassa – osaaminen, verkostot ja jatkuva oppiminen työn ytimenä
Tiesitkö, että kotiseurakuntasi diakonit osallistuvat säännöllisesti omaa ammattialaansa koskeviin koulutuksiin?
Kyllä vain, diakoniatyö ei ole pelkkää sydäntä ja käsiä, vaan myös muistiinpanoja, ajoittaisia Teams-koulutuksia ja osallistumista erilaisiin verkostoihin.
Nykyaikana diakoni ei voi tehdä työtään laadukkaasti ilman, että hän aktiivisesti päivittää osaamistaan. Siihen tarvitaan koulutuksia, yhteistyötä ja verkostoja. Ja välillä myös sitä kuuluisaa ”kaverille kilauttamista”.
Ei yleisdiakonia, vaan erityisosaamista
Diakoniatyö ei ole yksi ja sama paketti kaikille. Työssä on lukuisia painotuksia. Harvassa ovat ne diakonit, jotka toimivat kaikkien alojen yleisgeneralisteina. Useimmiten diakonilla on oma erityisosaamisalue: joku syventyy monikulttuurisuustyöhön, toinen perheiden tukemiseen, kolmas työttömien tai ikäihmisten parissa tehtävään työhön.
Koulutuksiin osallistuminen ei ole pakollinen lisä, vaan alan elinehto. Ilman aktiivista työalan kehittämistä diakoniatyö alkaisi helposti polkea paikoillaan ja pahimmillaan irtautua tästä ajasta. Asiakkaille tämä näyttäytyisi nurinkurisena: kohtaamisissa jäisivät huomioimatta ajan erityistarpeet ja ihmisten todelliset elämäntilanteet.
Oppiminen osana arkea (kahvikuppi kädessä)
Kun kävin läpi alkutalven koulutusmahdollisuuksia ja verkostokokoontumisia, tarjontaa oli runsaasti. Onkin hyvin tyypillistä, että diakoni osallistuu kesken työpäivän Teamsin kautta koulutukseen tai ajankohtaisinfoon. Usein samassa paketissa ovat kahvikuppi, muistivihko ja hiljainen toive siitä, että tekniikka toimii.
Entäpä ne verkostot?
Verkostotyö on monisäikeinen kokonaisuus, jota pysähdyn pohtimaan usein. Esimerkiksi monikulttuurisen työn verkostot ja työpajat tarjoavat käytännön työvälineitä, mutta niiden merkitys on paljon tätä syvempi. Verkostot tarjoavat työntekijälle turvaa ja tukea, sekä mahdollisuuden tuoda esille omaa työtä ja sen merkityksiä.
Verkostoissa on myös omanlaistaan voimaa. Kun kaupungin, järjestöjen ja seurakuntien toimijat tuntevat toisensa, syntyy luonteva pohja tiedonvaihdolle, ja ammatillisen kasvun rakenteet vahvistuvat. Yhteiset foorumit toimivat paitsi tiedon jakamisen paikkoina myös tiloina, joissa syntyy oivalluksia, uusia yhteistyömuotoja ja kokemusta siitä, ettei kukaan tee tätä työtä yksin.
Kun osaamista kootaan samaan tilaan ja annetaan tilaa ajatustenvaihdolle, syntyy usein hyviä asioita ja konkreettisia yhteistöitä. Tästä hyvänä esimerkkinä on Virtaa Varustamoista – ESR+ -hankkeen kokoama Toiveena työelämä -verkosto. Se syntyi aidosta tarpeesta luoda uusi foorumi ammattilaisten kohtaamiselle ja jatkaa hankkeen päätyttyä yhteisenä työpajana. Verkostossa opitaan, jaetaan tietoa ja kehitetään yhdessä työllistymistä tukevaa tärkeää työtä. Toiminnan todellisia voittajia ovat lopulta asiakkaat.
Pienistä kohtaamisista suuriin oivalluksiin
Olen huomannut, että jokin yksittäinen koulutus tai verkostotapaaminen vuosia sitten on saattanut toimia kasvualustana sisäiselle muutokselle tai työorientaation hienosäädölle. Kaikki ei näy heti, mutta oppiminen jättää jäljen. Myös ihmiset verkostoissa jättävät jäljen.
Eläköön oppiminen.
Eläköön verkostot.
- Kesän vieraita - 14.07.2026
- Ovet auki kaupungissa - 03.06.2026
- Vähemmän vatvomista, enemmän elämää - 09.04.2026
