Digitalista digivaivaan

Netin käyttö on ollut monelle jo eläköityneellekin työn arkea ja tavallinen työväline. Taidot ovat karttuneet vuosin myötä, yhä uusia sovelluksia otettu käyttöön myös yksityiselämässä. Sovellukset päivittyvät, salasanoja on lukuisia: numerosarjoja, kirjain-, numero, -erikoismerkkiyhdistelmiä. Voidaan ajatella, että eri sovellusten haltuunotto kirjautumisineen ja toimintoineen ylläpitävät muistia, vaikka sanaristikkojen tapaan. Onnistuessaan netin ja digipalveluiden käyttö tuo hyvinvointia ja vahvistaa pystyvyyden tunnetta yhteiskunnan muutoksissa. Uuden oppiminen on hyväksi mielelle.

Siirrymme yhteiskuntana yhä kattavammin sähköiseen asiointiin, aina vain laajemmin digipalveluiden tarjoajiksi ja myös käyttäjiksi, osin pakosta. Palvelut voivat olla nopeita ja sujuvia, matkoihin ei kulu aikaa, arki helpottuu. Paitsi, jos kognitiiviset kyvyt, muisti ja hahmottaminen alkavat vähitellen hiipua. Ajatellaan, että olet maksanut laskusi, hoitanut lainasi tunnollisesti, hakenut etuutesi sujuvasti. Suurin osa taidoista on vielä jäljellä, mutta kaikki ei ole ennallaan. Alat saada maksumuistutuksia laskuista, joita ajattelet maksaneesi. Velkaa kertyy, koska asiat eivät hahmotu, oma hallinnantunne järkkyy.

Haurastuminen etenee vähitellen ja pyydät apua. Kuvatun lainen tilanne on toki ollut ja on edelleen tuttua diakoniatyössä, vaikka laskut olisivat paperisena. Kaikki tarvittava ei aina ole mukana.  Auttajatahojen on digiaikana entistä hankalampi saada kokonaiskuvaa ja päästä käsiksi tilanteeseen. Esimerkiksi muistisairauden alkuvaiheessa on helpompi lähteä purkamaan tilannetta, kun dokumentit ovat konkreettisesti käsissä. Kun kaikki dokumentit ja laskut ovatkin digitaalisessa muodossa eri palveluntarjoajien sovelluksissa, asiat mutkistuvat. Toki jossain vaiheessa edunvalvonta tulee voimaan, myös heillä, joilla ei ole lähiomaisia. Sitä ennen asiat ennättävät mennä solmuun ja koko ikänsä asiat tunnollisesti hoitanut velkaantuu. Tämä aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, stressiä ja ahdistusta.

Ikäännymme, vanhusten määrä lisääntyy, tämä on ollut tiedossa vuosikymmeniä. Oletettavaa on, että tulevaisuudessa on yhä enemmän heitä, joilla kyky hoitaa asioita sähköisesti hiipuu, vaikka taidot olisivat olleet hallussa. Siksi digipalveluiden rinnalle tarvitaan jatkossakin mahdollisuus olla suoraan yhteydessä, sujuvasti puhelimella. Mahdollisuus hoitaa asiat kasvokkain eri palveluissa tulee myös säilyttää.

Kuluvana vuonna Yhteisvastuukeräyksen tuotolla lievitetään ikäihmisten hätää. Vanhusten turvattomuuden kokemus ja luottamus yhteiskunnan palveluihin on vähentynyt. Keräyksen kotimaan kumppanina on Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry. Saimme sen toiminnasta, mm. etsivästä vanhustyöstä erinomaisen katsauksen Espoon diakoniatyöntekijöiden Areena- kokoontumisessa. Etsivän vanhustyön ideana on tavoittaa ja kohdata kasvokkain he joiden avuntarve jää piiloon. Luottamus ja turvallisuus rakentuvat vähitellen kohtaamisissa. Kun tullaan tutuiksi, on helpompi pyytää apua, ja toisaalta tunnistaa muutokset, jolloin on mahdollisuus ohjata tuen piiriin varhaisemmin, kenties jo ennen elämäntilanteen kriisiytymistä.

Yllä olevan kuvan sormustinkukka (lat. digitalis purpurae) ja blogin otsikko johtavat hiukan harhaan, ehkä tarkoituksella. Sormustinkukka on vanha rohto, jota on aikanaan käytetty sydämen vajaatoiminnan hoitoon, eikä se tehoaisi ahdistukseen ja stressiin, joka aiheutuu digivaivoista, sähköisten palveluiden valta-asemasta. Liiallisesti käytettynä se (digitalis) kuten mikä tahansa on ollut vahingollista, jopa vaarallista. Sama pätee kaikkeen muuhun, myös digipalveluihin.

Voit lukea lisää VALLI ry:sta Yhteisvastuu | VALLI ry | Valli.fi

Kuva Pixabay