Elämää ilman oleskelulupaa

A ja hänen puolisonsa B saapuivat Suomeen yhdeksän vuotta sitten vauvansa C:n kanssa. He pakenivat kotimaastaan sisällissotaa. He hakivat turvapaikkaa, mutta saivat kauhukseen kielteisen päätöksen. A ja B kyselivät toisiltaan, mikä meissä on vikana, kun meille ei annettu turvapaikkaa. Vuodet kuluivat. Tuli uusia kielteisiä päätöksiä, tehtiin uusi turvapaikkahakemus. A synnytti pikkusiskon D.  Kun uusi kielteinen päätös tuli, heidän piti lähteä pois vastaanottokeskuksesta, kodittomiksi, vaikka D oli vasta kolmen viikon ikäinen. Tällä hetkellä he asuvat ystäväperheen luona. Lapset ovat koulussa. B pääsi ammattikouluun, mutta ilman oleskelulupaa hänellä ei ole työoikeutta valmistuttuaan. A hoitaa 1-vuotiasta E-kuopusta sekä opiskelee suomea kielikahvilassa.  C ja D eivät voi ymmärtää, miksi heidän elämänsä on niin erilaista kuin heidän kavereillaan.   

Työssäni kotiäitien kielikahvilassa ja äitien ryhmissä sekä retkillä ja yksilötapaamisissa saan todistaa kielitaidon kasvua, yhteisöllisyyttä, uuden oppimista ja asioiden eteenpäin menoa. Työ on palkitsevaa.

Joidenkin osallistujien elämää kuitenkin leimaa tilanne, jota on vaikeaa käsittää.

Se on elämä ilman oleskelulupaa. En tarkoita pelkästään paperittomuutta, joka on tietenkin se huonoin tilanne.

Perheen isä odottaa oleskelulupapäätöstä. Lapsi odottaa oleskelulupaa. Perheen isä on saanut kielteisen oleskelulupapäätöksen siitä huolimatta, että hänen vaimonsa ja lapsensa elävät Suomessa. Isä on jäänyt paperittomaksi. Tällaiset tilanteet aiheuttavat paljon stressiä ja huolta.

Maahanmuuttoviraston eli migrin käsittelyajat ovat pitkiä. Ihmiset joutuvat odottamaan päätöksiään pahimmillaan jopa vuosia. Nämä tilanteet ovat hyvin stressaavia. Epävarmuus ja odottaminen on kuluttavaa, mikä näkyy ihmisten voinnissa.

Kansainvälisten asiakkaiden kanssa työskentelevien on tärkeää tietää, että oikeus palveluihin säilyy sinä aikana, kun oleskelulupa on ”katkolla” eli ihminen odottaa jatko-oleskelulupaa. Olen kerran auttanut tilanteessa, jossa eräässä virastossa tätä ei tiedetty ja oikeus palveluun evättiin. Virasto toimi siis vastoin lakia.

Paperittomalla lapsella on samat oikeudet kuin jokaisella lapsella

Suomessa on perheitä, joissa on täällä syntyneitä, koulussa käyviä lapsia, mutta yhdelläkään perheen jäsenellä ei ole oleskelulupaa. Sydäntä viiltää erityisesti lasten kohtalo. He eivät ole voineet vaikuttaa tilanteeseensa.

Tuntemani ihmiset haluavat laillistaa oleskelunsa, mutta se on vaikeaa. Paperittomat ovat alttiita erilaisille hyväksikäytön muodoille. Heidän oikeutensa terveyspalveluihin on rajattu. Toivon hartaasti, että paperittomien ihmisten määrä Suomessa ei kasva.

Toisin kuin aikuisilla, on paperittomilla lapsilla oikeus esimerkiksi terveydenhuollon palveluihin samoin perustein kuin niillä alaikäisillä, joilla on kotikunta Suomessa. Itse asiassa heillä on kaikki samat ihmisoikeudet kuin muillakin lapsilla. He ovat toivottuja ja rakastettuja lapsia perheissään. Entä Suomessa?

Ihminen ei ole koskaan laiton

Passin tai muun henkilötodistuksen puuttuminen ei tee ihmisestä paperitonta. Myöskään turvapaikanhakijat eivät ole paperittomia, sillä heillä on lupa oleskella Suomessa turvapaikkahakemuksen käsittelyn ajan. (Paperittomuus – Suomen Pakolaisapu)

Monet paperittomana elävät opiskelevat tai hoitavat lapsiaan – elävät merkityksellistä elämää Suomessa. Heidän tilanteensa on kuitenkin monin tavoin vaikea ja epävarmuus leimaa arkea.

Myös paperittomille kuuluu sama ihmisarvo kuin meille kaikille. Vaikka on tilanteita, joissa ihminen oleskelee maassa laittomasti, ihminen ei ole koskaan laiton.