Hiljainen tieto välittyy kohtaamisissa ja kietoo pauloihinsa

Maahanmuuttajataustaisille kotiäideille kohdennetussa MoniNainen arki- hankkeessa opittiin hyviä käytänteitä ja kehitettiin uusia toimintamalleja, mutta suurimmat oivallukset syntyivät hiljaisesta tiedosta, jota maahanmuuttajanaiset toivat mukanaan.

Hiljainen tieto, vahva yhteys

Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymien ja EU:n osarahoittama MoniNainen arki -hanke päättyi huhtikuussa 2025. Sen aikana tuettiin maahanmuuttajataustaisten kotiäitien monilukutaitoa yhteisöllisin menetelmin. Hanke tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden kurkistaa kolmansista maista muuttaneiden naisten usein näkymättömäksi jäävään arkeen Suomessa – ja samalla oppia heidän tarpeistaan ja elämänpiiristään.

Sosionomin koulutus antaa hyvät valmiudet palveluneuvontaan ja ammatilliseen kohtaamiseen. Silti hankkeen aikana jäin usein pohtimaan, kuinka merkityksellistä hiljainen tieto on kotouttavassa työssä. Kohtaamisissa liikkuu tietoa, jota ei voi oppia koulun penkillä – uusi ymmärrys syntyy läsnäolosta, kuuntelemisesta ja yhteisestä kokemuksesta.

Oppimista, oivalluksia ja yhteyttä

Hiljainen tieto todella kietoo pauloihinsa. Se ei huuda, ei vaadi huomiota – mutta se on läsnä jokaisessa katseessa, eleessä ja jaetussa hetkessä. Kun tutustumme toisiimme arkisten kohtaamisten kautta, syntyy ymmärrystä, joka ei perustu selityksiin vaan kokemukseen. Hiljainen tieto rakentaa siltoja – ei vain kulttuurien välillä, vaan sydämestä sydämeen.

Hankkeen aikana opin esimerkiksi, että maahanmuuttajanaisten elämässä on paljon epävarmuustekijöitä. Silti he rakentavat arkeaan määrätietoisesti ja toiveikkaasti. Perheen kasvattaminen toivon varaan epävarmuuden keskellä vaatii valtavaa lujuutta. Mitä enemmän vietin aikaa heidän kanssaan, sitä selvemmäksi kävi: voimme tehdä paljon enemmän heidän hyvinvointinsa eteen – pienillä ja suurilla teoilla, joilla on todellista merkitystä.

Hiljainen tieto on avuksi myös kotoutujalle. Monet tukityötä tekevät henkilöt tai kokemusasiantuntijat voivat jakaa omaa hiljaista tietoaan siitä, millaista on elää maahanmuuttajana Suomessa. Tämä tieto voi olla korvaamatonta uusille tulijoille, koska se tarjoaa käytännön vinkkejä ja vertaistukea, jota ei löydy oppaista tai virallisista ohjeista.

Myöskään luottamus ei synny pelkästään sanoista tai virallisista kohtaamisista. Se rakentuu usein pienistä eleistä, empaattisesta läsnäolosta ja kyvystä lukea tilannetta – juuri niistä asioista, jotka perustuvat hiljaiseen tietoon.

Hankkeen aikana opin, että hiljainen tieto auttaa ymmärtämään maahanmuuttajataustaisten naisten kulttuurisia taustoja, arvoja ja normeja, jotka vaikuttavat heidän tarpeisiinsa ja odotuksiinsa. Oli myös selvää, että seurakunnissa meillä on mahdollisuus tukea heidän turvallisen arjen rakentumista monin tavoin, esimerkiksi ystävystymällä heidän kanssaan.

Kohtaamisia, jotka muuttavat

Kohtaamiset saavat hiljaisen tiedon virtaamaan. Myös sen kaikkein piilotetuimman – arjen todellisuudet, joihin pääsemme harvoin kurkistamaan. Mikä mahdollisuus kasvuun ja ymmärrykseen tämä onkaan.

Aika, jonka sain viettää maahanmuuttajataustaisten kotiäitien kanssa, oli merkityksellinen. Se avasi silmäni maailmoihin, joihin minun kuuluu tutustua – ei vain työntekijänä, vaan ihmisenä.

Maahanmuuttajanaisten elämäntoiveet ovat kauniita ja arkisia. Niiden äärelle pysähtyminen on tärkeää. Juju piilee siinä, että me kaikki olemme täällä – hengitämme samaa helsinkiläistä ilmaa, kuljemme samoilla kaduilla. Olemme naapureita, työkavereita, opiskelutovereita. Meidän kuuluu välittää toisistamme. Tutustumisen kautta rakennetaan yhteyttä, johon myös kristillisyys meitä kannustaa.

Rajat syntyvät, kun ne piirretään – ja ne myös hälvenevät, kun ihmiset päättävät piirtää ne uudelleen.

Diakoniatyö on kaikille

Maahanmuuttajataustaiset henkilöt kuuluvat joukkoomme – yhdenvertaisina ja arvostettuina. On rikkaus, että voimme jakaa yhteistä helsinkiläistä arkea, rakentaa yhteisyyttä ja luoda tilaa kohtaamisille.

Vieraskielisten asiakkaiden määrä diakoniatyössä kasvaa. Mutta ei huolta – diakoniatyön seinät ovat leveät ja katto korkealla. Diakoniatyö ei lisää ulkopuolisuutta – se välittää, kuuntelee ja kutsuu mukaan.

Diakoniatyön kautta tehdään myös monikulttuurista huomista; toivotaan toiselle hyvää, luotetaan toisen hyväntahtoisuuteen – ja sanotaan ääneen: olet tärkeä, olet arvokas, olet hieno tyyppi. Tervetuloa mukaan!

 

Blogitekstin kuvitus: Unsplash photos