Haikeus tuo surun puseroon

Kesken kiireisen siivouspäivän, pienen kansion välistä tipahti vanha joulukortti, josta erotin edesmenneen tätini kauniilla käsialalla kirjoittaman jouluntoivotuksen. Tädilläni oli tapa muistaa läheisiään postikorteilla. Jokainen tätini lähettämä kortti oli erilainen, ja huolella valittu ja kirjoitettu. Tämä pieni muisto tätini hyvyydestä pysäytti päiväni ja istuin sohvalle. Ikävöin häntä. – ’’Heljä’’

Diakoniatyöhön kuuluu haikeuden ja lopullisuuden kohtaamista. Haikeus käsitteenä on moniulotteinen, ja siihen sekoittuu ikävää, kiitollisuutta ja pohjatonta surua.

Isot tunteet ja muutokset elämässä jättävät jälkensä. Tärkeimmät ja merkityksellisimmät asiat koetaan tunnetasolla. Haikeuden tunne saa otteen silloin, kun jokin asia muistuttaa tutusta menetetystä.

Aistimme reagoivat joka solulla niihin hetkiin, jotka muistuttavat meitä koetusta hyvästä, joka ei enää palaa.

Tässä kirjoituksessa liikutaan virren 396 tahtiin, ja pohditaan haikeutta osana elämänkulkua.

Tervetuloa haikeuden poluille.

Haikeudentunne sattumusten tiellä

Käyn kohti sinua
Oi Herrani
Tietäni viitoittaa
Pyhä ristisi

Virteni matkalla
Soi täynnä toivoa
Käyn aina, Herrani
Kohti sinua

Kun päivä pilvinen
Tien pimentää
Kun synkkä, raskas yö
Usein yllättää.

Monet asiat elämässämme jäävät kesken, emmekä saavuta niissä päätepistettä. Voi myös käydä niin, että juna meni jo, eikä toista ole tulossa. Elämänvaiheista toisiin siirtyminen käy loppujen kautta.

Aikakauden loput kuten lapsen opiskelemaan lähtö, avioero, eläkkeelle jäänti, tai työn vaihtaminen aiheuttavat haikeita tunteita. Näissä hetkissä lopullisuuden kokemus voi tuntua ahdistavalle, surulliselle ja vaikealle hyväksyä.

Haikeudentunteella on tärkeä tehtävänsä. Sen kautta sydän saa luvan tuntea ja surra, ja samalla omat tunteet tulevat kohdatuiksi ja eletyiksi.

Muisto menneestä riipaisee osin kauniilla tavalla: haikea tunne kertoo siitä, että koimme kauniita asioita, joilla oli meille merkitystä.

Paikka sydämessä

Niin katseen kaipaavan
Taivaalle kohotan
Käyn aina, Herrani
Kohti sinua

Suo, että näkisin
Tien taivaaseen
Vaikka se peittyisi
Vaivaan, murheeseen

Haikeus voi kohdistua myös fyysisiin ympäristöihin.

Elämän varrelle mahtuu paljon rakkaita ympäristöjä, mutta joskus myös; autioituneita huoneita, varisevia lehtiä hylätyn kesämökin pihalla, yksinäinen lapsuuden keinu, rakas kortteli, jossa joskus kuljit, lenkkipolku, jolle et enää pääse, ja kukkula, jolle et enää kipua.

Vanhoja valokuvia selatessa vuorottelevat sekä ilo että kaipaus. Lopullinen ero rakkaasta ympäristöstä sattuu. Kaikenikäiset voivat kaivata tuttua ympäristöä tai yhteisöä.

Paikkoihin liittyvät äänet ja tuoksut ankkuroivat kokemuksen osaksi muistoja. Itse muistelen haikeudella ulkomailla asuessani kuultua suurien lehtipuiden huminaa, jota en enää kuule.

Minne sinä kaipaat tänään?

Siinä, että ihminen ikävöi tuttuja ympäristöjä ei ole mitään väärää. Rakkaalla paikalla on aina tärkeä paikka sydämessä.

Kun sitten todella riipaisee

Lohduta sanalla
Uskoa vahvista
Käyn aina, Herrani
Kohti sinua

Viimeinen halaus. Pienen eläinystävän hyvästely. Lopullinen välirikko. Se päivä, kun hän ei enää muista. Ystävä, joka lähti varhain.

Haikeimpia asioita elämässä on rakkaista luopuminen tavalla tai toisella, ja kaipauksen kanssa eläminen. Surevien ja kaipaavien rinnalla kulkeminen on diakonin arvokkaimpia tehtäviä.

Kun mennyt ei enää palaa, ovat lopullisuuden ja haikeuden tunne kuin tumma huntu, joka peittää kulkijan todelliset kasvot. Ne kasvot, joiden katseissa heijastuvat elämän raadollisimmat ja syvimmät suvannot.

Ikäihmisten välisessä ystävyydessä ymmärretään haikeutta ja luopumista. Kollektiivinen tapa käsitellä haikeutta ilmenee syvällisenä yhteisenä ymmärryksenä jaetusta asiasta, ja lämpimänä keskinäisenä huolenpitona.

Myös taivaan Isä pitää meistä huolen. Hänen varaansa voimme turvata myös haikeudessa.

Kohti kirkkautta haikeuden poluilla

Kun taival päättynyt
On päällä maan
Käyn luokse Jeesuksen
Riemuun ihanaan

Ei tuska yltää voi
Kirkkaana laulu soi
Käyn aina, Herrani
Kohti sinua

Koettu hyvä jäsentyy osaksi omaa elämänkaarta, ja osaksi muistojen arvokasta arkistoa. Haikeudentunne on tunteista jaloimpia ja herkistää vahvimmatkin.

Haikeuden äärellä voi tuntea kiitollisuutta siitä, mitä tuli koettua, missä tuli käytyä, ja ketä tuli tavattua, tunnettua ja rakastettua.

Haikeudesta voi erottaa hopeareunuksen; olemme täällä tänään, ja rakennamme uusia merkityksellisiä kokemuksia toinen toisillemme.

Kiitos kun kuljit kanssani haikeuden poluilla.

Hyvää laskeutumista pääsiäisen aikaan!

 

Lähteet:

Virsi 396: Käyn kohti sinua

Kuvat Unsplash photos