Toiveista totta – ikäihmisten toiveita toteuttamassa
”Enhän mie, mut hää-hää-hää” – karjalaisen ja savolaisen iloinen kohtaaminen Vuosaaren kesässä
Harmaa ja sateinen iltapäivä Vuosaaressa. Soitan erään kerrostalohuoneiston ovikelloa ja oven avaa kauniisti hymyilevä, ystävällinen rouva. Hän toivottaa minut lämpimästi tervetulleeksi ja astun Vuosaaren diakonian lähettämien kahviherkkujen kanssa sisään.
Olemme tavanneet rouvan kanssa kerran aikaisemmin noin pari viikkoa sitten. Silloin pohdimme, millaisen retken voisimme tehdä seuraavalla tapaamisella. Minä toimintaterapeuttiopiskelija iältäni 33 ja eläkeläinen 88 päädyimme valitsemaan retken meren äärelle.
Sää ei salli meitä ulos, mutta pian innokas puheensorina täyttää kotoisan keittiön. ”Minä olen tämmönen minä itse” toteaa keskustelukumppanini, kun tarjoudun auttamaan kahvin keitossa ja pöydän kattamisessa. Tyydyn siis seuraamaan vierestä, kun pöytään katetaan kauniit kahvikupit, joiden alle ilmestyvät vielä hänen itse nuorena virkkaamat kupinaluset. Ne ovat niin kauniit, että ompelutaidottomana kiinnostun kyselemään paljon kysymyksiä aiheesta. Saan kuulla, että ompelijan taidot ovat periytyneet hänen suvultaan ja lapsenlapset ovat onnellisia mummon tekemistä villasukista.
Eläkeläisyyttä, haaveita ja muistoja
Isältään peritty hyvä matikkapää tulee myös pian puheeksi, kun selviää keskustelukumppanini pitkä työhistoria Elannolla. Samassa kerrostalossa viettää eläkepäiviä myös entinen työkaveri, jonka aikoinaan rohkea ilmestyminen oven taakse oli iloinen yllätys. Nyt eläkeläisenä aivojumppana toimii hyvin ristikot. ”Mä olen oikein ristikkohullu!” toteaa rouva nauravaisena.
Vesi elementtinä yhdistää meitä molempia. Hän Karjalan tyttönä ja minä savolaisena saamme monta muistoa jaettavaksi merestä ja Saimaasta. Muistelemme hetken Suomenlinnaa, missä keskustelukumppanini on aikoinaan asunut miehensä kanssa. Haaveena olisi päästä sinne vielä joskus uudestaan.
”Mie oon ihan tavallinen. Mie oon mie”
Kaksi kupillista kahvia ja yhdet herkulliset viinerit syötyämme alan tehdä lähtöä. Kiitän paljon mielenkiintoisesta aamupäivästä ja keskusteluistamme. Oloni on rentoutunut ja hyvä, kun toivotan mukavat päivänjatkot ja suljen oven perässäni rappukäytävään.
Vierailuni oli osana Toiveista totta- projektia, jossa useiden yhteistyökumppaneiden avustuksella toteutetaan kotihoidon asiakkaina olevien iäkkäiden toiveita. Vuosaaren diakonia, yhdessä vapaaehtoisten ja eri yhteistyötahojen kanssa, on tänä kesänä toteuttanut jo 28 ikäihmisen toiveen.
-Terhi Marttinen, toimintaterapeuttiopiskelija, Metropolia AMK
- Ruoka ei riitä avuksi – ja miksi sen pitäisikään riittää? - 04.03.2026
- Työtön, et ole turhake! - 05.02.2025
- Perimmäinen kysymys: Kuinka kohtaamme toisemme? - 14.01.2025
