Jokainen ihminen on laulun arvoinen – jokainen diakoniatyöntekijä tietää sen
Odottelin palvelutalon aulassa oman hartausvuoroni alkua. Ovi oli raollaan kerhohuoneeseen ja kuulin huoneesta tulvivan musiikin ja kahvikuppien kilinän. Kuulin, että meneillään oli palvelutalon suosituin ohjelma eli levyraati loppusuoralla ja työntekijä pahoitteli ajan ylitystä. Eihän se mitään haitannut, sillä asukkaat olivat valmiina seuraavaan ohjelmahetkeen, minun hartauteeni. Kuullessani iloista puheensorinaa ja voittajabiisin tuttuja sanoja; minä liikutuin. Ymmärsin levyraadin voittajabiisin olevan 70 vuotta vanha Veikko Lavin sanoittama ” Jokainen ihminen on laulun arvoinen.” Laulun sanat, sävel ja tunne kulkevat ihmiseltä toiselle ikään kuin siirtyen vuosikymmenten saatossa seuraavien omaksi ”elämäni biisiksi” Hyvä laulu koskettaa, koska se kertoo jotakin olennaista ihmisyydestä – ilosta, kivusta, toivosta ja arvosta. Juuri tästä muistuttaa myös tämän vuoden Yhteisvastuukeräys: jokainen ihminen on laulun arvoinen.
Apua ilman ehtoja säällä kuin säällä
Yhteisvastuukeräys perustettiin 1950 sotien jälkeen auttamaan hädänalaisia. Sodan raskaista seurauksista toipuva Suomi tarvitsi keräyksen, jonka avulla autettiin kärsiviä ja puutteenalaisia. Ensimmäiset avustuskohteet löytyivät Pohjois- ja itä Suomesta hallan ja kylmyyden keskeltä. Tämän hetken pakkassäiden jyllätessä yllämme, voimme paremmin ymmärtää elinoloja 76 vuoden päähän. Se oli ajatus siitä silloin ja samoin tänäänkin, että ketään ei jätetä yksin. Että jokaisen elämässä on arvoa, silloinkin kun ääni on hiljainen, voimat vähissä tai tulevaisuus epävarma. Kaikilla ei ole mahdollisuutta tulla kuulluksi, mutta se ei tee heistä yhtään vähemmän merkityksellisiä. Laulu on kaunis vertauskuva ihmisarvolle. Se ei kysy taustaa, ikää, varallisuutta tai menneitä virheitä. Laulu syntyy siitä, että joku uskaltaa antaa äänensä kuulua – ja joku toinen pysähtyy kuuntelemaan. Yhteisvastuukeräyksessä kuunteleminen tarkoittaa tekoja: apua, tukea ja rinnalla kulkemista. Yhteisvastuukeräystä on tarvittu lämpimien vaatteiden keräykseen villasukkien muodossa alusta alkaen aina tähän päivään asti. Eilen saimme diakoniatyössä siitä todisteen ja muistutuksen. Alueen asukas toi meille täyden kassillisen kaiken kokoisia ja värisiä villasukkia ja ojentaessaan kassia hän kysyi:” saanko halata?”
Olen arvoton
Suomessa ja maailmalla on ihmisiä, joiden elämässä ei juuri nyt soi ”elämäni biisiä”. On nuoria, jotka kokevat yksinäisyyttä ja toivottomuutta. On perheitä, joiden arkea kuormittavat taloudelliset huolet. On liikaa vanhuksia, jotka odottavat apua. On kriisialueilla eläviä ihmisiä, joille turvallisuus ja tulevaisuudenusko ovat kaukaisia haaveita. Yhteisvastuukeräyksen avulla voimme yhdessä vahvistaa heidän ääntään – tai joskus yksinkertaisesti puhua heidän puolestaan. Rikotaan sitä myyttiä, joka sitoo elintaso yhteiskuntaa liialliseen vaitioloon ja itsemääräämisoikeuteen! Kun on tarpeeksi kauan ollut puhumatta tai kuulematta ihminen kadottaa kyvyn kommunikointiin. Terveestäkin voidaan tehdä sairas unohtamalla hänet.
Juodaan kahvit yhdessä
Yhteisvastuukeräys muistuttaa meitä myös siitä, että pienikin teko merkitsee. Meillä oli Suomessa vuosikymmeniä vallalla rikas kahvittelu kulttuuri; joimme kahvia yhdessä. Onko se muuttunut? Tilastojen mukaan juomme noin 10 kiloa kahvia vuodessa ja varmasti muutaman kilon siitä määrästä yksin. Tähän kohtaan voisimme perustaa kansanliikkeen ja alkaa juoda päivittäisestä 4–5 kupin määrästä edes yhden kupin seurassa. Me syntyperäiset suomalaiset olemme usein vähän ujoja ehdottelemaan kahvittelua yhdessä. Mutta toisen pyytäessä yhteiseen pöytään, onkin helpompi sanoa ”kyllä kiitos.” Näin minäkin vastasin ja menen yhteiseen monikulttuuriseen kahvihetkeen odottavin mielin. Kun sanomme, että jokainen ihminen on laulun arvoinen, sanomme samalla: sinä olet tärkeä. Sinun elämäsi ansaitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi. Tartutaan kutsuun tai kutsutaan itse ja mennään kahville – parannetaan maailmaa ja omaa oloa kuppi kerralla- Ehkä juuri siinä on Yhteisvastuun ydin: kun yksi ääni horjuu, toinen vahvistaa. Ja yhdessä syntyy laulu, joka kantaa pidemmälle kuin yksikään meistä yksin.
