Kannelmäen seurakunnan diakonin havaintoja työn keskeltä

Syksy on alkanut. Seurakunnissa ihmisiä yhteen kutsuva toiminta on käynnissä. Diakoniatyössä kiireisin aika vuodesta on pian ovella – nimittäin loppuvuosi ja joulu. Yksinäisyys, pienituloisuus ja äkilliset elämän kriisit saattavat korostua joulun äärellä. Diakoniatyö saattaa mahdollistaa ahdistuksen tai kriisin keskellä joulun rakentamisen ja sen sanoman äärelle pysähtymisen hengellisen ja aineellisen tuen kautta. Diakoniatyössä korostuu loppuvuodesta myös ihmisten halu lahjoittaa omastaan. Lahjoitusten ja avun kohdentaminen sitä tarvitseville alueemme asukkaille on useamman viikon työ. Sen vuoksi ajatukset ja työnsuunnittelu joulusta on tällä hetkellä vahvasti mielessäni.

Pienituloisten toimeentuloa on koetellut elinkustannusten kasvu viime vuosien aikana. Diakoniatyössä se näkyi etenkin viime vuoden lopussa. Sosiaaliturvan leikkaukset tänä vuonna ovat vaikuttaneet ihmisten henkiseen ja taloudelliseen hätään. Laskelmien mukaan leikkausten kasaantuminen samoille ihmisille lisää köyhyyttä. Katseeni tulevaan jouluun ja loppuvuoteen on sen vuoksi huolen täyttämä – huolen siitä, miten ihmiset voivat, miten ihmiset selviävät taloudellisista haasteista ja riittääkö diakoniatyön tarjoama apu ihmisten tukemiseen.

Diakonisen avun mahdollistamat valonpilkahdukset luovat toivoa tulevaan

Alkanut syksy on antanut työn keskellä mahdollisuuden myös istua kahvikupin äärelle ja katsella kulunutta vuotta. Kuluneen vuoden aikana Kannelmäen diakoniatyössä on ollut n. 2000 kohtaamista alueen ihmisten kanssa. Näissä kohtaamisissa olemme kohdanneet ihmisten henkiset, hengelliset ja taloudelliset tarpeet. Meidät on kutsuttu kulkemaan ihmisten ilojen, surujen, pettymysten, epävarmuuksien ja onnistumisten rinnalla.

Kesällä järjestimme seurakunnan viljelypalstalla kahvihetkiä, joista on jäänyt mieleen kohtaaminen erään opiskelijan kanssa. Yksinäisyyden vuoksi hän kaipasi paikkaa, johon kesällä voisi tulla kohtaamaan muita ihmisiä. Hän koki kesällä vaikeaksi löytää seurakuntien järjestämää toimintaa ja oli sen vuoksi iloinen, että löysi palstakahveille.

Aineellista tukea ihmisten taloudelliseen ahdinkoon on pystytty jakamaan ruokamaksusitoumuksilla, Euroopan sosiaalirahaston myöntämillä maksukorteilla, lahjakorteilla ja erilaisten rahastojen ja keräysten kautta haetuilla avustuksilla.

Keväältä on jäänyt mieleeni iltakirkko henkilön kanssa, jonka haasteellisen elämäntilanteen rinnalla olen kulkenut vuoden ajan. Jätimme Jumalalle huolemme ja ennen kaikkea kiitoksen siitä, että diakoniatyön kautta henkilön äkilliseen taloudelliseen kriisiin saatiin kotimaanavun keräyksen kautta apua.

Syksyn aikana järjestämme ja kokeilemme myös uusia asioita, joihin saamme kutsua ihmisiä. Tällä hetkellä ohjaan papin kanssa voimavararyhmää, missä pohdimme osallistujien kanssa omia vahvuuksia, kiinnitämme huomiota omiin rajoihin, keskustelemme arjen merkityksestä, unesta ja rentoutumisesta. Ennen kaikkea mahdollistamme osallistujille hetkiä oman itsensä kanssa.

Jos elämässäsi on asioita, joita et meinaa jaksaa yksin kantaa, niin nosta katseesi rakennuksiin, joissa on risti. Ole rohkeasti yhteydessä kirkon työntekijöihin.

Risti on tienviitta matkallamme, turva eksyessämme, toivomme kivun aikana, voimamme haasteiden keskellä. Me kannamme ristiä ja risti kantaa meitä.

Siunausta syksyysi!

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Vanhus ja valinnanvapaus

    Jaa myös muille: 78 Jakoa Lisää Sote-uudistuksen iskusanoja on valinnanvapaus. Se tarkoittaa potilaan oikeutta valita terveydenhuollossa, missä ja kenen toimesta haluaa tulla hoidetuksi. Jos ei hoito miellytä, palvelutarjoajan voi vaihtaa. Mutta miten on valinnanvapauden laita vanhuspalveluissa? Valinnanvapaus kuulostaa hyvältä niin kauan kuin ihmisellä on voimavaroja valinnan tekemiseen. THL on tuonut julki huolensa siitä, miten asia…

  • Ripari kuuluu kaikille

    Jaa myös muille: 71 Jakoa Lisää ”Kun Jumala sanallaan sinutkin loi, hän tarkoitti samalla näin: sä arvokas oot, sä osaat ja voit, mä tuollaisna rakastan sua!” Tuo laulu kajahtaa iloisesti Karjaan kirkossa vieraillessani kesäkuussa kehitysvammaisten rippileirillä. Laulun sanat saavat jotenkin erityisen painavan merkityksen tuossa ihanassa nuorten joukossa. Kehitysvammatyön pappi Heli Ojalehto kertoo, että kehitysvammaisten ripariopetuksessa…

  • Voinko kertoa Elämäni tarinan? Diakoni matkakumppanina tarinan maisemissa

    Jaa myös muille: 36 Jakoa Lisää   Suomessa on tällä hetkellä 1,3 miljoonaa yksinasuvaa. Helsingissä se merkitsee sitä, että yli puolet väkimäärästä asuu yksin asunnoissaan. Näistä helsinkiläisistä yksin asuvista ovat suurin ryhmä yksinäiset ikäihmiset. Korona-ajan toimenpiteet ohjeistuksista eristämisineen nostivat yksinasuvat ikäihmiset valokeilaan. Asian tarkastelu toi paljon tietoa puutteista sosiaali- ja terveysaloilta sekä toimeentulon epäoikeudenmukaisesta jakautumisesta…

  • Suhdelokurssilla

    Jaa myös muille: 76 Jakoa Lisää   Filosofi Frank Martela on sanonut, että ihminen ei ole pelkästään yksilö vaan mitä suurimmassa määrin suhdelo – ihmissuhteisiin luotu. Me olemme ihmissuhteista perustavanlaatuisesti riippuvaisia. Saamme sielumme suurimmat haavat ihmissuhteissa tai niiden kaipauksessa. Samalla tavoin syvimmät rakkauden ja onnen hetket liittyvät läheisiin ihmisiin. Siksi onkin erityisen hienoa, että helsinkiläisiä…

  • Asunnottoman turvallisuus ei ole kenenkään asia. Vai onko?

    Jaa myös muille: 65 Jakoa Lisää Sisäministeriö julkaisi maaliskuussa tiedotteen drooniuhan varalle. Sen jälkeen lehdistössä ja hyvinvointialueiden tiedotteissa on jaettu tarkempia ohjeita. Varautumisohjeet ovat helpohkot ja selkeät sellaiselle, jolla on koti tai käytettävissä oleva asunto. Asunnottoman tilanne on toinen. Varustamossamme asioi henkilöitä, jotka majoittuvat metsissä oman fyysisen koskemattomuuden eli oman turvallisuutensa säilyttämisen takia. Hätämajoituspaikat ovat…

  • Diakonit vaaliuurnille

    Jaa myös muille: 44 Jakoa Lisää Marraskuun alussa Espoon hiippakunnassa äänestetään uudesta piispasta. Äänioikeutettujen joukko muodostuu niin, että puolet ovat pappeja ja lehtoreita ja puolet maallikoita, luottamushenkilöitä eri puolilta hiippakuntaa. Tarkastelen tässä kirjoituksessa lyhyesti kysymystä eri työntekijäryhmien äänioikeudesta piispanvaalissa seurakunnan työntekijän näkökulmasta. Piispaa pääsevät valitsemaan seurakunnan työntekijöistä käytännössä vain papit. Onko tämä oikein? Onko tämä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.