Köyhyys ei ole kenenkään ilo

Köyhyys ei ole ilo, on osa vanhaa sanontaa. Oletettavasti jaamme käsityksen sanonnan paikkansapitävyydestä. Köyhyydessä on aina puute jostain. Useissa diakonian keskusteluissa on puute rahasta. Se taas on seurausta muista puutteista, kuten terveydestä, työstä tai koulutuksesta. Kun nämä kasautuvat, puutteiden luettelo yksinasujilla ja perheissä kasvaa: ruoka, vaatteet, lääkkeet, harrastukset, koti ja turvallisuus. Lopulta ilo katoaa.

Liian usein julkisessa puheessa määritellään köyhyydessä elävät massana, samean suurentavan linssin läpi. Jokaisella, meillä kaikilla on oma kehityskulku ja tausta, joka on johtanut tiettyyn tilanteeseen. Samoin meillä on omat virheelliset ratkaisumme. Jokainen meistä on paljon muuta kuin rikas, köyhä tai keskiluokkainen. Osalla ei ole voimavaroja käyttää kaikkia kykyjään, kun raskas arki vie voimavarat. Osa tarvitsee tukea ja vierellä kulkijaa. Jatkuva ihmetyksen aihe on, kuinka ihminen voi pysyä koossa ja jatkaa tavallisen oloisena matkaansa, kun on diakonian keskustelussa kertonut perhettä kohdanneista toinen toistaan seuranneista vastoinkäymisistä

Köyhyyteen johtanut talousahdinko merkitsee usein aliarvioimista, alas painamista, kohtuuttomuutta, nälkää, toivottomuutta, häpeää. Toisaalta se näyttäytyy sitkeytenä, voimana, lähimpien, samantyyppisessä tilanteessa olevien lojaalina tukena. Erityisesti lapsilla ja nuorilla on kehityksellinen tarve kiinnittyä joukkoon, vertaisryhmään.  Vaikka luettelo köyhyyteen liittyvistä ilmiöistä on jo pitkä, lisätään siihen vielä yksi. Köyhyys on ollut aina myös muutosta. Historiasta tiedämme, että muutos on lähtenyt käyntiin ulossuljetuista.

Otsikon alkuosa on mukaeltu osa vanhaa sanontaa. Se kuuluu kokonaisuudessaan: ”köyhyys ei ole ilo, vaikka se joskus naurattaa”. Merkittävää on, onko meidän naurumme ivallista ja pilkkaa, irrallisuuden ja häpeän tunteita lisäävää. Vai onko se myötäelävää hymyä, joka pyrkii ymmärtämään ihmisyyden monimutkaisuutta. Onko hymymme myönteistä muutosta, yhteenkuuluvuutta ja yhteiskunnan henkistä kriisinkestävyyttä edistävää? Tekemämme valinta voi ratkaista muutoksen suunnan ja voiman.

Valtakunnallinen köyhyysviikko 10.–16.11. 2025 on Suomen köyhyyden vastaisen verkoston, EAPN-Fin ja Kuka kuuntelee köyhää verkoston kampanja. Osallistu sinäkin keskusteluun.