Köyhyysviikko nosti eriarvoistumista esiin

Eila Jaakola

Kirkko Helsingissä järjesti viikolla 46 (14.-18.11.2016) Köyhyysviikon, jonka aikana herätettiin keskustelua köyhyydestä ja osattomuudesta. Heikoimmassa asemassa olevien auttaminen ja heidän äänensä esiin nostaminen on kirkon perustehtäviä. Mukaan oli haastettu etenkin eri alojen taiteilijoita.

Kuvataiteilijoiden Niina Räty ja Maija Helasvuo (Taideyliopiston Kuvataideakatemia) videotaideteos Viereiset kengät teki näkyväksi Myllypuron leipäjonon todellisuutta kaupungin keskustaan. Kuvaa Myllypuron leipäjonossa jonottavien ihmisten kengistä välitettiin reaaliaikaisesti Kampin kappelin edustalle. http://yle.fi/uutiset/3-9293157

Viereiset kengät -videotaideteos tuo Myllypuron leipäjonon näkyväksi keskustan vilskeeseen.
Myllypurossa jonottaa joka jakokerralla 600-800 henkilöä.

Taiteilijoiden haastattelut myös Ylen Kultakuume-ohjelmassa, heti lähetyksen alussa: http://areena.yle.fi/1-3730432

Esitystaiteilija Annika Niskasen Jokapäiväinen leipämme -teos luovutettiin Helsingin kirkkovaltuuston sekä Helsingin kaupunginhallituksen ja -valtuuston jäsenille.

Jokapäiväinen leipämme -teoksen ainesosaluettelo kertoi faktaa suomalaisesta köyhyydestä.
Teoksen ainesosaluettelo kertoi faktaa suomalaisesta köyhyydestä.

 

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Mari Puoskari (vihr, kuvassa oikealla) oli yksi teoksen vastaanottajista. Varapuheenjohtaja Sara Paavolainen (sd, kuvassa takana) otti vastaan oman ryhmänsä teokset.

Diakoniatyöntekijät jalkautuivat eri puolille Helsinkiä herättämään keskustelua väestön kahtiajakautumisesta. Keskusteluissa kohdattiin satoja kaupunkilaisia.

Keskusteluissa kohdattiin satoja kaupunkilaisia. Munkkiniemen diakoniatyöntekijä Mia Salmio oli yksi Narinkkatorille jalkautuneista.
Keskusteluissa kohdattiin satoja kaupunkilaisia. Munkkiniemen diakoniatyöntekijä Mia Salmio oli yksi Narinkkatorille jalkautuneista.

Teatteri ILMI Ö. osallistui viikkoon teatteri-ilmaisun opettaja Sofia Kosken johdolla käsittelemällä aihetta 11-14-vuotiaiden teatteriryhmässä. Mitä nuoret miettivät ja miten he kokevat köyhyyden? Joutuuko teini sivuun porukasta, jos ei ole oikeanlaista kännykkää tai merkkivaatteita? http://areena.yle.fi/1-3827203

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Latest posts by Eila Jaakola (see all)

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

”Mihin laittaisit itsesi tällä janalla?” Keskustelu auttaa tunnistamaan tunteita

”Mihin laittaisit itsesi tällä janalla?” Keskustelu auttaa tunnistamaan tunteita

KirjoittanutNina Klemmt

Jaa myös muille: Lisää ”Ai niinkun mihin laittaisit itsesi tällä janalla? Mitä sinä tarkoitat, Nina” – kysyi asiakas, joka antoi luvan tämän repliikin toistamiseen kirjoituksessa. Olin piirtänyt paksulla tussilla janan asiakkaan eteen. Sitä ennen oli tapahtunut paljon. Asiakas oli tuonut vastaanottohuoneeseen huolia, ahdistusta ja konkreetteja isoja ongelmia. Pyysin häntä laittamaan itsensä janalle sen suhteen, mikä…

Minun kirkkoni on toivon kirkko

Minun kirkkoni on toivon kirkko

KirjoittanutVieraskynä

Jaa myös muille: Lisää Olohuoneemme on täynnä aikuisia. Mitä tummemmaksi ilta syvenee, sitä hiljemmin ja matalammalla äänellä he puhuvat. Näen vakavia kasvoja, kostuneita silmiä, surullisia ja myötätuntoisia hymyjä. Joku tapailee kitaraa, miesten ja naisten äänet yhtyvät koruttomaksi lauluksi. Kitara laitetaan sivuun, kädet ristiin. Silloin kiipeän isäni syliin ja kuuntelen. Isän ääni on syvä ja hyvä,…

Ole hiljaa!

KirjoittanutOuti H.

Jaa myös muille: Lisää Olen retriitti-ihminen. Sellainen, joka viihtyy mökillä tai veneellä viikon ilman televisiota, radiota tai nettiä. Sellainen, joka kaipaa ihmisten seuraa, mutta nauttii siitä, että hiljaisuutta ei tarvitse täyttää väkinäisellä puheella. Sellainen, jonka mielestä saunassa on ihaninta olla hiljaa. Sellainen, jonka on pakko päästä ainakin kerran vuodessa paikkaan, jossa saa luvan kanssa olla…

Uskonko siihen, että ihmiselle annetaan vain se, minkä jaksaa kantaa?

Uskonko siihen, että ihmiselle annetaan vain se, minkä jaksaa kantaa?

KirjoittanutHeini Sinkko

Jaa myös muille: Lisää Ensi kuussa olen tehnyt diakoniatyötä neljä vuotta. Usein tuntuu siltä, että olen yhä se vastavalmistunut, joka seisoo kirkon ovella miettien, että miten voisin kertoa armosta ja lähimmäisenrakkaudesta heille, joita painaa huoli omassa elämässä ja joilla ei kenties ole tänään syötävää. Toisaalta neljään vuoteen on mahtunut todella paljon kohtaamisia, iloja, suruja, onnistumisia…

Kerjääminen ja kaupustelu kielletty

Kerjääminen ja kaupustelu kielletty

KirjoittanutKampin Kappeli

Jaa myös muille: Lisää Keväällä kuusi vuotta sitten näin taksin ikkunasta miehen, joka myi lyijykyniä autokaistojen välisellä ruohokaistaleella. Jos joku ruuhkaisella tiellä sattuisi avaamaan ikkunan ja ostaisi paketillisen perinteisiä teroitettavia puisia lyijykyniä. On katseita joita en koskaan unohda. Katseita, jotka vuosien päästäkin vaativat minua tilille siitä, miten olen elänyt elämäni. Miten olen suhtautunut toisiin ihmisiin….

Tarinoita leipäjonosta, osa 5. ”Haen apua myös lapsilleni ja lapsenlapsilleni”

Tarinoita leipäjonosta, osa 5. ”Haen apua myös lapsilleni ja lapsenlapsilleni”

KirjoittanutEila Jaakola

Jaa myös muille: Lisää Moni ruokaa jonottava hakee jonosta apua myös lastensa perheille. Moni auttaa myös naapureitaan, jotka eivät itse pääse jonooon. Olen 67-vuotias eläkkeellä oleva nainen. Olen käynyt leipäjonossa viime kesästä lähtien ainakin kerran viikossa. Itseni lisäksi haen tukea lapsilleni ja lastenlapsilleni, joista yksi asuu luonani. Palvelu on tärkeää, koska olen leski ja minulla on…

Yksi kommentti

  1. SOTETUS
    Tietämättömyyden tuskissa.
    Kuuntelimme salaisuuksien saleissa.
    Vertaistukiryhmissä.
    Sote uudistuksien väreissä.
    Musta valkoisessa asussa.
    Kiersimme arkkujen varjoissa.
    Valoa kajastusten uumenissa.
    Soivissa taika hisseissä.
    Uinuvissa muisteloissa.
    Kaipaiusten huokauksissa.
    Talttoja hioten.
    Visuaalista takoen.
    Uuden vanhan oppimista.
    Muistin, tuskan rakkuloista.
    Sanoista musiikin sankareista.
    Rakkauden kuuntelemista.
    Ihmisiä kauniita kertoessa.
    Eläimiä, kukkia karkeloissa.
    Iloa sanan saattamassa.
    Uskossa ” hiprakassa ” horjuen.
    Pienessä, suuressa kapinassa.
    Luomassa uutta runoelmassa.
    Odotusta vanhaa marrasta,
    kuuta harrasta.
    Ei ammattilaista siis
    selviydymme tästä taiasta.

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Armas Arkku Merisalmi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.