Kulissien takana.

Monella meistä on elämässämme erilaisia kulisseja tai rooleja, joita esitämme. Valitsemme mitä paljastamme itsestämme erilaisissa tilanteissa ja erilaisten ihmisten läsnä ollessa. Koulussa, harjoittelupaikalla tai työssä olemme usein hieman toisenlaisessa roolissa kuin esimerkiksi kotona. Lapsuuden perhettä tavatessa voimme taantua murrosikäiseksi ja odottaa, että vanhempamme hoitavat tietyt asiat, jotka sujuvat meiltä kuin itsestään omassa kodissamme. Työpaikalla taas saatamme turhaankin peittää erilaisia heikkouksiamme peläten niiden vaikuttavan työn johdon tai työtovereidemme kuvaan omasta kyvystämme suorittaa asioita.

Jopa ystävyyssuhteissa voi tulla tilanteita, joissa pidämme kulisseja yllä ja esitämme erilaisia rooleja. Emme välttämättä halua paljastaa, jos taloutemme ei olekaan yhtä hyvä kuin ennen tai joku läheisistämme tai me itse olemme tehneet tyhmyyksiä. Jätämme ehkä kertomatta tiettyjä asioita, jolloin ystävämme käsitys elämäntilanteestamme voi jäädä vääristyneeksi. Samaan aikaan saatamme kuitenkin odottaa, että ystävämme kertovat meille koko totuuden omasta elämästään ja oletamme meillä oleva realistinen kuva heidän tilanteestaan.

Diakoniatyön kautta olen päässyt tapaamaan monia erilaisia ja todella erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä, jotka saattavat aluksi tavatessamme pitää kulisseja yllä tai valikoida asioita, joita minulle kertovat. Ajan myötä ja tutummaksi tultuamme tilanne usein miten onneksi muuttuu. Kohtaamani henkilöt uskaltavat raottaa esirippua ja päästää minut mukaan aitoon arkeensa sekä kertoa syvimmistäkin tunteistaan. Olen kokenut, että tällaisten, usein todella koskettavien juttutuokioiden jälkeen, on kohtaamallani ihmisellä ollut helpottunut olo. Hänen ei ole tarvinnut enää esittää tai teeskennellä. Mitään pahaa ei tapahtunut, vaikka hän kertoi arkaluontoisia ja ehkä nolojakin asioita. ”Hävettää pyytää apua”, ”Kyllä mä normaalisti pärjään” tai ”En kyllä ikinä uskonut joutuvani tähän tilanteeseen” ovat meille diakoniatyöntekijöille tutunkuuloisia lausahduksia.

Aito jakaminen, mieltä painavista asioista kertominen ja arkensa totuudellinen paljastaminen ovat usein myös ensiaskelia parempaan elämään. Kun tilanne todetaan rehellisesti, voidaan asioille myös alkaa tehdä asioita, jotka voivat oikeasti auttaa. Me diakoniatyöntekijät olemme juuri näitä tilanteita varten. Kuuntelemme, etsimme ratkaisuja yhdessä ja kuljemme rinnalla hankalissa vaiheissa ja myös silloin kun tulee takapakkia. Pienetkin onnistumiset ja eteenpäin vievät asiat ilahduttavat meitä suuresti ja samalla suuretkaan epäonnistumiset eivät pelästytä meitä. Ymmärrämme, että oman elämänsä avaaminen usein tuntemattomalle henkilölle vaatii rohkeutta. Jos olet valmis tekemään töitä muutoksen eteen yhdessä jonkun toisen kanssa, kannattaa sekin kortti kuitenkin katsoa.