Lääkkeeksi määrätään lemmikki

Kun mäyräkoirani Pontus kuoli kaksi vuotta sitten, itkin niin paljon, että lopulta oksensin.

Suru ei ollut minulle vieras. Silti en ollut ymmärtänyt, miten täydellisesti poissaolo voi täyttää kodin. Vaiennut parkettilattia ilman tassujen ropsuttavaa ääntä. Tyhjä vesikuppi keittiön nurkassa. Viilentynyt villavälly, johon koiramme iltaisin käpertyi. Suru iski vasten kasvoja ja repi koko kehoa. Kysymykset uuden koiran hankkimisesta satuttivat. Ihan kuin perheenjäsenen voisi vain korvata toisella. Vasta Pontuksen kuoltua ymmärsin kunnolla, miten paljon yksi pieni eläin voi pitää asioita kasassa.

Voiko eläin olla lääke?

Luin kesällä japanilaisen Shō Ishidan romaanin Lääkkeeksi määrätään kissa. Siinä kiotolaisen klinikan lääkäri määrää potilailleen lääkkeeksi kissan. Resepti hämmentää, mutta vaikutus on selvä: eläin muuttaa ihmisen arkea.

Ajatuksessa on mielestäni jotain todella viehättävää. Lemmikki tuo päiviin rytmiä ja seuraa. Koira pakottaa lähtemään ulos silloinkin, kun ei huvittaisi. Eläin voi olla syy nousta sängystä huonona aamuna. Se tarjoaa läheisyyttä ja tunteen siitä, että joku tarvitsee juuri minua.

Pontuksen kuoleman jälkeen huomasin menettäneeni muutakin kuin koiran. Menetin samalla osan niistä ihmisistä, joita olin vuosien ajan tervehtinyt lenkkipoluilla ja koirapuistoissa. Minut tunnettiin Pontuksen kautta. Ilman koiraa olin monelle taas tuntematon.

Perheenjäsenelläkin on hintansa

Diakoniatyössä ja nykyisessä työssäni Stadin safkan hävikkiterminaalilla olen nähnyt myös lemmikinomistamisen toisen puolen. Kun rahat ovat vähissä, eläimen ruoka ja hoito voivat syventää taloudellista ahdinkoa.

Muistan yhä illan Viikin eläinsairaalan aulassa. Laskin mielessäni, moneenko hoitovuorokauteen minulla olisi varaa. Eläinlääkärikulut kasvoivat nopeasti suuriksi. Samalla kysymys oli rakkaan perheenjäsenen elämästä.

Siksi ilahdun aina, kun saamme Stadin safkan hävikkiterminaaliin lahjoituksena eläinten ruokaa. Tehtävämme on välittää ruokaa ihmisille, mutta myös eläinten ruoalla on paikkansa. Kun lemmikki saa syödäkseen, omistajan vähät rahat riittävät ehkä hieman pidemmälle.
Ulkopuolisen silmissä eläin voi näyttää pelkältä kuluerältä. Omistajalleen se voi olla paras ystävä, perheenjäsen ja tärkeä side toisiin ihmisiin.

Eläimen merkitystä on vaikea mitata euroissa. Ehkä sitä ei aina pidäkään yrittää. Joskus tärkeämpää on huomata, mitä eläin saa aikaan: stressi ja ahdistus vähenee, sydämen syke laskee, mielenterveys vahvistuu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi lisääntyy.

Kun autamme ihmistä pitämään huolta eläimestään, autamme usein samalla ihmistä pysymään kiinni elämässä.