Lapsi, seksuaalisuus, häirintä

Tämän syksyn ykkösaiheita mediassa, erityisesti sosiaalisessa mediassa on ollut seksuaalinen häirintä. Facebookista olen lukenut lukuisten ystävieni postauksen #metoo. Itsekin kuulun joukkoon #metoo ja varmasti myös joukkoon #itwasme. Jälkimmäinen hashtag muistuttaa siitä, miten helppoa on tuijotella, hihitellä, lohkaista asiaton ”vitsi” tai kommentti, joka liittyy sukupuolisuuteen tai ulkonäköön, ja samaan aikaan pitää sitä ihan harmittomana toimintana. Ei se ole harmitonta. Se on häirintää.

Tämän blogikirjoituksen tarkoitus on miettiä, miten vanhemmat voivat varustaa lapsiaan maailmaan, jossa seksuaalista häirintää esiintyy joka puolella – harrastuksissa, koulussa, töissä, kirkoissa, raamattupiireissä.

Vaikka tämä blogi käsittelee Itä-Helsingin kuulumisia, en halua väittää, että seksuaalinen häirintä olisi erityisesti Itä-Helsingin ongelma; päinvastoin, ajattelen, että kyseessä on kaikki maantieteelliset rajat ja yhteiskuntaluokat läpileikkaava ilmiö.

Esittelen seuraavaksi muutaman ajatuksen, kasvatuksellisen näkökulman, jotka edesauttavat lasta ymmärtämään omat rajansa ja kunnioittamaan toisten rajoja.

1. Ei salaisuuksia –periaate
Opeta lapselle, että meidän perheessä ei ole salaisuuksia. Keskustelemalla ikäkausisopivalla tavalla lasten kanssa kaikesta mahdollisesta opetat heille, että he voivat keskustella vanhempiensa kanssa mistä tahansa. Välttely seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten edessä johtaa eräänlaisen verhon, salamyhkäisyyden epämääräisen ja sanoittamattoman kankaan nostamiseen juuri niiden asioiden eteen, joissa lapsi ja nuori on kaikkein haavoittuvaisin. Jos joku sitten kajoaa asiattomalla tavalla tälle lausumattomalle ja piilotellulle alueelle, siitä seuraa syyllisyyttä ja häpeää ja vaikenemista. Juuri salailu mahdollistaa sen, että ahdistelu jää selvittämättä tai voi pahimmissa tapauksissa jatkua vuosia.
Luottamuksen ja avoimuuden ilmapiirin voit luoda vain hyväksymällä lapsesi ja heidän kysymyksensä. Ja vastaamalla niihin rehellisesti ikäkauteen sopivalla tavalla.
Esimerkiksi Hesarissa oli noin pari viikkoa sitten artikkeli, joka kertoi vauvoista, jotka syntyvät ilman sukupuolielimiä tai joilla on molemmat sukupuolielimet. Uutinen osui 9-vuotiaan poikamme silmiin. Hänen mielestään se oli mielenkiintoista. Hän keskusteli asiasta aikansa, kyseli ja pohti, ja lähti sitten leikkimään.
Samoin, kun lapsi kysyy, mikä on kondomi, mihin sitä käytetään ja miltä se tuntuu, kannattaa pysähtyä ja käyttää muutama minuutti aiheen parissa. Tai kun lapsi kysyy, mitä on seksi ja miltä se tuntuu, kannattaa kysymys ottaa luottamuksen osoituksena ja vastata rehellisesti.

2. Puhu oikeilla nimillä sukuelimistä
Puhumalla sukupuolielimistä niiden oikeilla nimillä, opetat, että ne ovat luonnollisia osia ihmiskehoa. Tytöillä on emätin ja pojilla siitin tai penis. Kyllä muitakin nimiä voi käyttää rinnalla. Sen sijaan, jos puhumme kaikista muista kehon osista niiden omilla nimillä paitsi sukupuolielimistä, lausumaton viestimme on, että tässä on jotain pelättävää, salattavaa, häpeällistä – jotain sellaista jota ei voi sanoa ääneen.

3. Opeta rajat
Kerro lapselle, että jos joku sanoo, että häneen ei saa juuri nyt koskea, sitä on kunnioitettava. Esimerkiksi jos lapsesi ei halua, että kyläilemään tulevat isovanhemmat ensimmäisenä nostavat hänet syliin, isovanhempien on syytä kunnioittaa tätä ja odottaa.
Opeta lapsellesi, että hän saa sanoa ”ei”, ja jos toinen ihminen ei kunnioita tätä, hän tekee väärin. Samalla lapsesi oppii itse kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja.