Lohdun läsnäolo – diakoniatyöntekijän merkitys ihmisen rinnalla

Diakoniatyöntekijälle soitetaan pääosin hädän hetkellä. Yleisimpiä syitä on rahojen riittämättömyys ruokaan ja lääkkeisiin, Kelan ja sosiaalitoimen päätösten viivästyminen tai ennakoimattomat elämäntilanteet, jotka vaikuttavat äkillisesti taloudelliseen tilanteeseen. Suru, yksinäisyys ja ahdistuneisuus ovat myös yleisiä syitä, jolloin käännytään diakoniatyöntekijöiden puoleen.

Diakoniatyöntekijä pystyy monessa tilanteessa vastaamaan ihmisen hätään nopeammin kuin muut auttavat tahot. Aineellisen ja henkisen tuen lisäksi annamme kohtaamisessa myös jotain paljon syvempää: läsnäolon, kuuntelun ja toivon pilkahduksen. Me kuljemme ihmisten rinnalla silloin, kun tie tuntuu raskaalta ja yksinäisyys painaa. Työmme ei ole vain auttamista – se on ennen kaikkea kohtaamista. Se on kykyä nähdä ihminen kokonaisena, haavoittuvana ja arvokkaana. Lohdun tuominen ei vaadi suuria tekoja. Hiljainen läsnäolo tai jaettu hetki voivat kantaa enemmän kuin arvaammekaan.

Avun pyytäminen on rohkeutta

Luonani kävi yksinhuoltaja, jonka elämäntilanne oli vaikeutunut työttömyyden ja yllättävien laskujen vuoksi. Keskustelimme arjen huolista ja yksinäisyyden tunteesta. Yksinhuoltaja oli häpeissään tilanteestaan. Totesin, että ”et ole yksin tämän kanssa. Moni joutuu pyytämään apua ja se on rohkeutta, ei heikkoutta”.

Tapaamisemme lopuksi myönsin maksukortin ruokaan, mikä helpotti hetkellisesti konkreettista hätää. Diakoniatyössä on tärkeää, että emme katso ketään vain avunhakijana, vaan ennen kaikkea ihmisenä, jonka elämä ja tarina ovat arvokkaita. Lohdun tuominen voi olla juuri sitä: että joku näkee, kuulee ja pysähtyy.

Lohdutus

Diakoniatyössä lohdutus ei ole vain tunne – se on kokemus siitä, että elämä voi kantaa, vaikka kaikki näyttäisi olevan hukassa. Se on muistutus siitä, että jokaisella on arvo, ja että Jumalan rakkaus ulottuu myös niihin hetkiin, joissa ihminen itse ei enää jaksa uskoa siihen.

Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Gal. 6:2

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Toiveista totta – ikäihmisten toiveita toteuttamassa

    Jaa myös muille: 25 Jakoa Lisää ”Enhän mie, mut hää-hää-hää” – karjalaisen ja savolaisen iloinen kohtaaminen Vuosaaren kesässä Harmaa ja sateinen iltapäivä Vuosaaressa. Soitan erään kerrostalohuoneiston ovikelloa ja oven avaa kauniisti hymyilevä, ystävällinen rouva. Hän toivottaa minut lämpimästi tervetulleeksi ja astun Vuosaaren diakonian lähettämien kahviherkkujen kanssa sisään. Olemme tavanneet rouvan kanssa kerran aikaisemmin noin pari…

  • Tule kuulemaan, kun kirkko tuo leipäjonon kävijöiden ääntä kuuluviin

    Jaa myös muille: 632 Jakoa Lisää Olen 59-vuotias nainen. Jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle noin vuosi sitten. Vaikka asun tuetussa asunnossa ja saan joitakin tukia, pienen eläkkeen takia ruoka-apu on minulle elintärkeää. Käyn eri leipäjonoissa 2-3 kertaa viikossa. Tänne lähtö ei ole mukavaa, mutta käynnin jälkeen on hyvä mieli, kun on saanut jääkaapin täyteen ja ulkoilmaa. Olen 19-vuotias…

  • Onko diakoniatyö oikeassa paikassa oikeaan aikaan?

    Jaa myös muille: Lisää Hyväksyttäviä vastauksia ovat molemmat: kyllä ja ei. Kysymykseen saa vastauksen kyllä, jos vastaaja on kohdannut diakoniatyöntekijän haastavassa elämäntilanteessaan ja saanut apua. Kieltävän vastauksen kuulee silloin, kun vastaaja ei ole ollut tietoinen diakoniatyön mahdollisuuksista. Diakoniatyöntekijänä hätkähdän aina kuullessani ihmisiltä tai mediasta arvailuja, jopa epäilyjä, kirkon diakoniatyön mahdollisuuksista auttaa. Meidän tekemämme diakoniatyö 150…

  • Tarinoita leipäjonosta, osa 1. ”Enää en häpeä.”

    Jaa myös muille: 55 Jakoa Lisää Myllypuron elintarvikejakelun jono kiemurtelee Kehä ykkösen kupeessa monen sadan metrin matkalla kolmena aamuna viikossa. Paikalla on joka kerta keskimäärin 750 kävijää, joista jokaisella on oma tarinansa. Joukko kirkon työntekijöitä ja vapaaehtoisia opiskelijoita kävi keräämässä ruoka-apua hakevien tarinoita, jotta näillä olisi mahdollisuus saada ääntään kuuluviin. Hienoa, että niinkin moni oli valmis kertomaan elämästään. Useat olivat…

  • Kaiken keskellä yksin

    Jaa myös muille: Lisää ”Sanattomuus on muuri. Kuljemme ohi, emme jaksa katsoa silmiin, emme tervehtiä. Sinä talvena jäät eivät sulaneet keittiön ikkunasta.” -Risto Kormilainen, Sormustimellinen tomua Mindfullness. Tiedän kyllä, että sanalla tarkoitetaan tietoista läsnäoloa käsillä olevassa hetkessä, mutta tässä elämäntilanteessa ajattelen tuonkin sanan helposti mielentäyteytenä. Mieleni on NIIN täynnä kaiken aikaa. Elämä on jatkuvaa koti-,…

  • Rajalla

    Jaa myös muille: Lisää Pyhäinpäivän aikaan käytiin haudoilla ja muistettiin kuolleita. Sama rituaali toistui jouluaattona. Osa vainajista sai kynttilän ja ajatukset, kaukaisemmat saivat vain ajatukset. Kuluneena vuonna säpsähdyttävän moni läheinen ja tuttu meni rajan yli. Ikäluokkani ja moni läheiseni on siirtynyt etulinjaan, minä itse muiden mukana. Rajalla ollaan. Diakonian vapaaehtoisena huomaa myös olevansa rajalla. Voi…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.