Moninaisuus diakoniatyössä – Hola! vai Hei!

Diakoniatyö on aina ollut kirkon sydän – paikka, jossa ihmisiä kohdataan hädän, toivon ja elämän monimutkaisuuden keskellä. Jollain tavoin diakoniatyötä voi verrata koti keittiön arkisiin kohtaamisiin ja juuri arjen läsnäolo tekee siitä vetovoimaista. Viime vuosina yhteiskunta on kuitenkin muuttunut tavalla, joka haastaa diakoniatyötä uudistumaan ja laajentamaan katsettaan. Meille ei enää riitä, että näemme heidät, joita olemme tottuneet vuosia kohtaamaan, vaan nimenomaan heidän kanssaan yhdessä lähteä liikkeelle. Meidän on avattava seurakunnan ovet ja kerrottava ja kutsuttava mukaan. Moninaisuus ei ole enää vain taustatekijä, vaan yksi työmuodon keskeisistä lähtökohdista.

Miten moninaisuus näkyy alueellamme?

Alueellamme asuu eri kulttuuri- ja uskonto taustaisia ihmisiä. Osa alueemme asukkaista käy työssä tai kieliopinnoissa arkisin. Lapset ja nuoret ovat päiväkodeissa ja kouluissa. Sitten on heitä, jotka ovat työelämän ulkopuolella tai eläkkeellä. Meidän alueellamme moninaisuus näkyy ikärakenteen avulla: nuorten aikuisten yksinäisyytenä, työikäisten uupumuksena ja ikäihmisten arjen haasteina. Taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus ei katso kansallisuutta, vaan sitä esiintyy kaikilla ja näkyy mm. taloushuolina, velkaantumisena ja asumisen ongelmina. Diakoniantyön kautta kohdataan ihmisiä hyvin erilaisista taustoista, ja jokaisella on oikeus tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja arvokkaasti. Moninaisuus ei tarkoita vain eroja ihmisten välillä, vaan myös yhteistä kokemusta arjessa. Hyvä esimerkki oli kahden saman ikäisen naisen keskustelu terveydentilastaan. Toinen oli Lähi-Idästä ja toinen oli suomalainen. Molemmat seisoivat höyryävässä keittiössä kahvikupit käsissään.  Kuuntelin naisten puhetta ja osallistuinkin siihen erään aasialaisen naisen kanssa. Meitä oli lopulta viittä eri kansallisuutta koolla pienen pienessä keittiössä. Nauroimme vedet silmissä, kun tarina ei meinannut loppua. Kädet kävivät ja google kääntäjä lopulta kertoi, että kyse oli noidannuolesta. ”On siinäkin sana käännettäväksi” totesimme. Huumorilla ja heittäytymisellä omana itsenä selviää jo pitkälle ja iän tuoma rempseys poistaa arkuutta uusia ihmisiä ja tilanteita kohtaan.

Kohtaaminen on kaiken ydin

Diakoninen kohtaaminen tapahtuu usein tilanteissa, joissa ihminen on haavoittuvimmillaan. Siksi kohtaamisen laatu on ratkaisevaa. Vaikka toin esille arkisen keittiökohtaamisen diakonian paikkana, niin korostan kohtaamisen laatua. Erityisesti moninaisuutta (sukupuolet, ikä, kulttuuri, uskonto) kohdatessaan työntekijän tärkeitä työvälineitä ovat: kunnioitus, kuunteleminen ja luottamuksellisuus. Kun ihminen kokee tulevansa nähdyksi sellaisena kuin on, syntyy toivoa – ja se on diakoniatyön ydintä! Moninaisuus ei ole vain haaste, vaan valtava voimavara. Erilaiset ihmiset tuovat mukanaan erilaisia näkökulmia, tarinoita ja taitoja. Diakoniatyö voi olla silta, joka yhdistää ihmisiä toisiinsa ja luo uudenlaista yhteisöllisyyttä. Minäkin sain kuulla ensimmäisen kerran työelämässäni sanat: ” Mi amor, mi amiga.” Minun rakas ystävä- nimitys antoi iloa päivääni.

Hola ja Hei!

Kun seurakunta avautuu moninaisuudelle, se kasvaa eläväksi ja hengittäväksi yhteisöksi. Silloin me emme edes huomaa sanommeko: ” hei tai hola” pääasia on, että sanomme ja näemme ihmisen. Kun meitä seurakuntana kohdataan toisen uskontokunnan edustajan kautta ja kutsutaan yhteistyöhön, niin mitä me silloin sanomme? Laitammeko ovet kiinni ja kieltäydymmekö vai avaammeko ovet ja istumme saman pöydän äärelle. Samoin voit miettiä kysymystä kohdatessasi erinäköisen ihmisen tai eri tavoin puhuvan kuin sinä. Käännätkö katseesi poispäin kiirehtien ohitse vai pysähdytkö hänen kohdalleen? Roolit voivat muuttua elämässä sadas osa sekunneissa, siksi onkin aiheellista harjoitella ajatustenvaihtoa ajoissa. Kun moninaisuus otetaan vastaan kunnioittavasti ja avoimesti, diakoniatyö saa uudenlaista syvyyttä – ja siitä syntyy yhteisö, joka kantaa ja joka sanoo: TERVETULOA!

 

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Työikäinen, älä tee huonoja päätöksiä kriisin keskellä

    Jaa myös muille: 21 Jakoa Lisää Rahahuolia? Työpaikkakiusaamista? Läheisen sairaus? Ero? Alentunut ammatillinen itsetunto? Paineistettu työelämä kuormittaa. Työikäisten työssä jaksaminen, työpaikoilla viihtyminen ja arjen laatu puhuttavat tänä päivänä. Epävarmuuden ilmapiiri ja pirstaloitunut arjen ja työnpiiri heijastuvat työikäisten arkeen erilaisina kuormitustekijöinä. Myös työelämän ihmissuhteet voivat aiheuttaa mielipahaa. (Salin ym. 2021, Helske ym. 2021, Lindblom 2021.) Nykyisenlaisessa…

  • Pimeät huoneet

    Jaa myös muille: 21 Jakoa Lisää Pelkäsin pienenä pimeää. Pelkäsin mörköä, joka asuu sängyn alla. Isoveli katsoi elokuvan Tappajahai. Minua kiellettiin katsomasta, mutta halusin näyttää rohkeuteni veljelleni ja katsoin elokuvan kielloista huolimatta. Yöllä tuolin päällä ollut vaatemytty muuttui haiksi. Piti sytyttää ja sammuttaa valot monta kertaa, jotta sain varmuuden siitä, ettei se ollut hai. En…

  • Kaikki mukaan – Timon tarinan jälkikirjoitus

    Jaa myös muille: 21 Jakoa Lisää Aloitin neliosaisen Timon tarina -blogikirjoitusten sarjan normaalioloissa. Tarinan aikana olot muuttuivatkin poikkeukselliseksi korona-ajaksi. Jatkoin kuitenkin normaalioloihin sijoittuvaa tarinaa, jossa Timolle avautui diakoniatyön kautta uusi suunta. Timon tarinassa jalkautuva työ, yksilökohtainen kotikäyntityö, yhteisövalmennus ja matalan kynnyksen toiminta auttoivat Timoa rakentamaan uutta suuntaa elämälleen. Timo oli samalla mukana helsinkiläisen diakoniatyön kehittämisvaiheessa,…

  • Valossa

    Jaa myös muille: 21 Jakoa Lisää Erkki on ollut asunnoton kohta kolme vuotta. Hän nukkuu joskus kavereiden nurkissa ja välillä rappukäytävissä. Toisinaan hän yöpyy tyhjillään olevissa rakennuksissa. Tänään hän heräsi lattialta siihen, että rikkinäisen ikkunan mutkalla olevien sälekaihtimien välistä osui aurinko hänen kasvoilleen.  Auringon lämpö lämmitti hetken poskea. On päiviä, jolloin Erkki oleskelee mieluummin hämärässä…

  • ”En olisi ikinä uskonut joutuvani tänne”

    Jaa myös muille: 21 Jakoa Lisää Pyörällisiä ostoskärryjä on paikalla tungokseen asti. Ei, nyt ei olla Tallinnan-laivaterminaalissa, vaan Myllypuron elintarvikejakelun jonossa. Jakelu käynnistyy aamuyhdeksältä. Jo ennen sitä jono kiemurtelee näkymättömiin korttelin ympäri. Tänäänkin on nälkä. ”Jouduin jäämään varhaiseläkkeelle. Tulot tippuivat, mutta menot jäivät, joten pakko välillä hakea täältä helpotusta ruokapöytään. En olisi ikinä uskonut joutuvani…

  • Hyvän elämän nälkä

    Jaa myös muille: 21 Jakoa Lisää Takana 8 päivää rippileirillä Porkkalanniemellä: viikko elämää yhdessä kauniin luonnon ympäröimänä laulaen, pelaten, leikkien, hiljentyen, opiskellen, syöden, uiden ja saunoen. Tätä kaikkea sain olla elämässä nuorten rippikoululaisten, isosten, apuohjaajien ja yövalvojan (jotka ovat kaikki vapaaehtoisia vastuunkantajia!) sekä työkavereideni – tällä kertaa papin ja nuorisotyön ohjaajan kanssa. Viikko sisälsi paljon…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.