Näkökulmat yhteen!

Happy D-day! Syyskuun ensimmäisen päivän tienoilla vietetään omaa diakoniatyöntekijöiden ja diakonian viran päivää. Tänä vuonna päivä on tarkalleen tämän kirjoituksen julkaisupäivänä. Hyvää D-päivää siis.

Diakonian tehtäviä on sangen monenlaisia. Itse toimin parhaillaan diakonian kehittämisen parissa Helsingin kaupungin ja seurakuntayhtymän yhteisessä kaksivuotisessa Ruoka-avun kehittämishankkeessa. Hanke on kokonaisuudessaan hyvin monimuotoinen. Tässä keskityn omaan erityisalueeseeni, yhteisötyön edistämiseen.

Hankkeen yhtenä keskeisenä osana on kerätä yhteen helsinkiläiseen ruoka-aputoimintaan tavalla tai toisella liittyvien erilaisia näkökulmia. Kyse on kokemusasiantuntijoiden todellisuuden tuntemuksen, järjestöaktiivien omistautuneisuuden sekä erityisesti ammattimaisen sosiaali- ja diakoniatyön samalle viivalle asettumisesta.

Yhtenä eri näkökulmien yhteenkokoamisen keinona on Diakonia-ammattikorkeakoulun toteuttama Yhteisönrakentaja -kurssi, joka on tätä kirjoitettaessa juuri meneillään.

Kurssin pohjana on Cable (Community action based learning for empowerment) -ajattelutapa. Se on diakoniatyön kansainvälisen yhteistyön kautta muotoutunut yhteiskehittämisen malli, jossa on havaittavissa samankaltaisuuksia muiden osallisuutta tukevien ajattelutapojen ja menetelmien kanssa. Vaikkapa vahvaan asiakasymmärrykseen ja yhteistoimintaan perustuva palvelumuotoilu tai erilaiset oman elämäntarinan tarkasteluun perustuvat osallistavat menetelmät, kuten voimaannuttava valokuvaus tai digitarinatyöpajatyöskentely voidaan ajatella olevan sukua Cable -ajattelulle.

Yhteisönrakentaja -kurssin sisällönkuvauksessa sanotaan seuraavasti:

”Koulutuksessa tutkitaan yhteisöllisiä ilmiöitä niin, että koottu tieto jäsentyy yhteisöä kehittäväksi toiminnaksi. Ryhmä toimii peilinä ja dialogisen jakamisen areenana. Kunkin osallistujan oma pohdinta saa jakamisesta uutta näkökulmaa. Prosessin kuluessa mahdollistuu uusien oivallusten syntyminen omista juurista ja taustayhteisöjen vaikutuksista omaan työskentelyotteeseen ja asemaan yhteisön toimijana. Oman elämäntarinan lisäksi ympäristön kokemuksellinen havainnointi on keskeinen tarkastelun kohde.”

Olen innostunut parhaillaan meneillään olevasta Yhteisönrakentaja -kurssista, jossa on mukana niin hienon monipuolinen keitos osaamista, intoa ja kokemusta! Liityn todella työtoverini Katjan sanoihin ensimmäisen kurssitapaamisen aikana: Tästä voi syntyä ihan mitä tahansa!

Kurssin kehittämistehtävään sisältyy meille kaikille tärkeä muistutus:

”Huomioikaa erityisesti yhteisön jäsenten osallisuuden toteutuminen. Miten heidän äänensä kuullaan ja huomioidaan?”