Ihmiselon kivut&koukerot -ja se arvokas toivo ja välittäminen!

31.8.2018 vietettiin ensimmäistä D-day:tä eli diakonian viran päivää. Tuli mietiskeltyä sitä, millaisia kohtaamisia tähän omalle työuralle on sattunut niin Espoossa, Suomusjärvellä, Kirkkonummella kuin Helsingissä. En kerro kenestäkään tietystä ihmisestä vaan asioista, joita olen kohdannut diakoniatyöntekijänä –niiden asioiden takana ovat ihmiset kohtaloineen. On ihmisiä, joiden rinnalla olen kulkenut vuosia. On heitä, joita näen vain kerran tai…

Maadoittumista arjen keskellä

Maadoittumista arjen keskellä

Totta! Mikään ei ”maadota” niin täydellisesti kuin hetki vakavasti sairaan rinnalla. Kulunut kesä on ollut yksi elämäni rikkaimmista ajoista. Olen saanut jakaa sen saattohoidon vapaaehtoistehtävien merkeissä toimivien kanssa. Kuunnella, miten hämmästyttävän nopeasti yhteys vakavasti sairaan kanssa on syntynyt ja muita ajatuksista, joita vapaaehtoistehtävän äärellä on saattajissa syntynyt. Tuore tapa sanoittaa läsnäoloa hetkessä ja elämän viimeisten…

Toiveista totta – ikäihmisten toiveita toteuttamassa

Toiveista totta – ikäihmisten toiveita toteuttamassa

”Enhän mie, mut hää-hää-hää” – karjalaisen ja savolaisen iloinen kohtaaminen Vuosaaren kesässä Harmaa ja sateinen iltapäivä Vuosaaressa. Soitan erään kerrostalohuoneiston ovikelloa ja oven avaa kauniisti hymyilevä, ystävällinen rouva. Hän toivottaa minut lämpimästi tervetulleeksi ja astun Vuosaaren diakonian lähettämien kahviherkkujen kanssa sisään. Olemme tavanneet rouvan kanssa kerran aikaisemmin noin pari viikkoa sitten. Silloin pohdimme, millaisen retken…

Luonto hoitaa ja hoivaa

Luonto hoitaa ja hoivaa

”Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks luopi ja kutsuu elohon.” Perinteisesti luonto merkitsee suomalaisille paljon. Yhteiskunnan muutokset, erityisesti kaupungistuminen,  ovat kuitenkin heikentäneet luontoyhteyttämme. Vaikka itse olen maalta kotoisin ja asunut vain muutaman vuoden Helsingissä, koen että kaupungissamme luonto on läsnä ja hyvinkin…

Roskiksestamme nousi ihminen

Roskiksestamme nousi ihminen

Lauantaina iltapäivällä, ehkä noin klo 16 roskiksestamme nousi ihminen. Palasin töistä kotiin ja parkkialueemme reunalla sijaitsevasta Molokista – ”nykyaikaisesta ja tehokkaasta jätehuoltoratkaisusta” – kapusi maanpinnalle siististi pukeutunut nuorehko nainen. Hänen ystävänsä odotti ylhäällä ja auttoi kohti päivänvaloa. Roskiksen vierestä he nostivat isot muovikassinsa ja lähtivät löytöinensä pois. Mitä tämä on? Ensimmäinen reaktioni oli ärsyyntyminen. Nyt…

Merkonomi, ekonomi tai reipas poika saa paikan…

Merkonomi, ekonomi tai reipas poika saa paikan…

Olen aina tehnyt töitä. Heti, kun valmistuin ammattiini, menin töihin. Etenin työpaikallani. Luin lisää, kehitin itseäni. Välillä tein kahta työtä. Opiskelin ja tein työtä. Kaikki ihmissuhteeni liittyvät työhöni, pitihän sitä luoda suhteita. Uhrasin vapaa-aikani työlleni ja sen tuomiin kekkereihin. Nehän edistivät uraani. Uhrasin perheeni, lasteni syntymäpäivät, koulujuhlat, rippijuhlat jne. koska olin töissä. Ajattelin, että näin…

Olet arvokkaampi kuin tuottavuutesi

Olet arvokkaampi kuin tuottavuutesi

Rakas ihminen, olet arvokkaampi kuin tuottavuutesi. Vaikka tuottaisit omalle tai työnantajasi pankkitilille tuhansia tai miljoonia euroja voittoa, sinä itse olet todellisuudessa vielä arvokkaampi. Et voi myöskään menettää arvoasi, vaikka velkataakkasi kertyisi näännyttävän raskaaksi. Maailma väittää, että ihmiselämällä on arvo. Esimerksiksi tämä  internetsivusto tarjoaa mielenkiintoista dataa, kuinka monta dollaria ihmishengestä liikuu. Arvokkainta näyttäisi olevan yhdysvaltalainen sotilashenkilöstö,…

Mitä ihmeen yhteisödiakoniaa?

Mitä ihmeen yhteisödiakoniaa?

Malminkartanossa on koettu, että diakoniatyössä kannattaa painottaa yhteisöllistä meininkiä. Neljä vuotta sitten avasimme Olohuonemaisen yhteisön, joka on tällä hetkellä kahtena päivänä viikossa toteutuva avoin kohtaamispaikka nimeltään Jennyn Olohuone. (Emännyys ei kuitenkaan ole kenenkään Jennyn vastuulla, vaan Olohuone toimii Jenny ja Antti Wihurin säätiöltä lahjaksi saaduissa tiloissa.) Olohuoneessa on nyt keväällä ollut vakiintuneesti yli 50 ihmistä koolla…

Torju harmaata aikataloutta – tuhlaa aikasi!

Torju harmaata aikataloutta – tuhlaa aikasi!

Lapsena yksi kiehtovimmista lukukokemuksistani oli Michael Enden Momo. Siinä pieneen kyläyhteisöön ilmestyi eräänä päivänä harmaa herra, laukku kädessään, tummanharmaa puku päällä ja sikaria poltellen. Heti kun sikari loppui, hän sytytti uuden. Yksi kerrallaan harmaa herra puhui kyläläiset säästämään aikaa: tekemään tehokkaammin töitä, viettämään vähemmän aikaa läheistensä kanssa, syömään nopeammin, tuottamaan enemmän, mitä nyt milloinkin piti tuottaa….

Tarua vai totta

Tarua vai totta

Yksiön ilma oli sakeana kahvin tuoksusta. Olimme ainakin vartin istuneet vaiti, kahvia silloin tällöin pienistä vaaleanpunaisen ruusun koristamista posliinikupeista siemaillen. Lumouduin taas tavasta, jolla hän rauhallisesti lorautti kahvia kupin aluslautaselle – tassille, kuten hän pientä lautasta kädessään kutsui, kerta toisensa jälkeen kuin kuninkaallinen hän laittoi sokeripalan huuliensa väliin ja siemaisi hartaasti nauttien kahvia sen läpi….