Rakkauden aliravitsemus

”Olet ainoa ihminen, joka välittää minusta.” Tällaisen pysäyttävän lauseen olen kuullut pari kertaa tämän vuoden puolella. Lause laskee harteille taakan: tuntuu ikään kuin olisin ainoana vastuussa tästä ihmisestä. Kolme vuotta sitten vietin kolme kuukautta yhdessä maailman köyhimmistä maista, Etiopiassa. Siellä suuri osa ihmisistä asuu itse rakennetuissa pelti- tai savimajoissa, monet syövät vain yhden aterian päivässä…

”En olisi ikinä uskonut joutuvani tänne”

Pyörällisiä ostoskärryjä on paikalla tungokseen asti. Ei, nyt ei olla Tallinnan-laivaterminaalissa, vaan Myllypuron elintarvikejakelun jonossa. Jakelu käynnistyy aamuyhdeksältä. Jo ennen sitä jono kiemurtelee näkymättömiin korttelin ympäri. Tänäänkin on nälkä. ”Jouduin jäämään varhaiseläkkeelle. Tulot tippuivat, mutta menot jäivät, joten pakko välillä hakea täältä helpotusta ruokapöytään. En olisi ikinä uskonut joutuvani tänne!” sanoo kuusissakymmenissä oleva mies. ”Apua…

Avaa silmäsi!

Helsinki ja Suomi on täynnä köyhyyttä ja kurjuutta. Et vain näe sitä. Ummistat silmäsi todellisuudelta. Mielikuvaharjoitus. Lähdet kävelemään Helsingin päärautatieasemalta kohti Kampin kauppakeskusta. Kävelet Elielinaukion läpi ja astelet Postitalon vierestä tien yli Sokoksen kulmalle. Jatkat siitä Mannerheimintien yli puikkelehtien ihmisvilinän läpi autoja ja ratikoita varoen. Kuljet Lasipalatsin ohi Narinkkatorille ja lopulta saavut kauppakeskuksen oville. Kuinka monta ihmistä näit? Kuinka monta yksinäistä…

Ihmisenä ihmiselle

Olipa kerran tyttö, joka muutti maalta kaupunkiin. Kaikki oli suurta ja ihmeellistä – metsän humina vaihtui autojen pärinään ja metron piipitykseen. Lähikaupan tutun kassaneidin tilalle tulivat isojen markettien ihmisvilinät ja itsepalvelukassat. Lähibussissa liikkuessaan tyttö huomasi, ettei vieressä istuvan kanssa keskustelu kuulukaan yleisiin tapoihin eikä välttämättä ole tietoakaan, millaisia ihmisiä naapurissa asuu. Vanhana seurakuntanuorena ja kirkollisen…