Erittäin suuri osa tarinansa kertoneista kertoo käyvänsä Myllypuron leipäjonossa säännöllisesti, useita kertoja viikossa. Avun tarve on monilla pitkittynyt, jonossa on pitänyt käydä jo vuosia. Osa tulee paikalle klo 5.30, kun jakelu alkaa klo 9. Jakelun olemassaolo luo turvaa ja toivoa siitä, että ensi viikollakin saa ruokaa, vaikka rahaa ei olisi. Tällä avulla on valtava…
Monelle ruoka-apua hakevalle leipäjono on myös sosiaalinen tapahtuma muuten yksinäisessä arjessa. Se tarjoaa juttuseuraa, luo rytmiä päivään ja on syy lähteä kotoa. Jotkut tulevat paikalle jo klo 5.30, kun jakelu alkaa klo 9. En kestä istua yksin kotona Olen 40-vuotias Kongosta muuttanut nainen, mutta asunut Suomessa jo noin 13 vuotta. Työttömänä olen ollut noin…
Myllypuron leipäjonossa kerätyt tarinat todentavat köyhyyttä ja eriarvoistumista tämän päivän Helsingissä. Tavallista tarinoissa on pieni eläke, pitkäaikaistyöttömyys ja sairaudet. Erityisen usein jonottajat mainitsivat ahdinkonsa syyksi korkean vuokran, joka rokottaa suuren osan käytettävissä olevista tuloista. Pienempää ja edullisempaa asuntoa on monesti todella vaikea saada. Olen 63-vuotias eläkkeellä oleva nainen. Olin töissä pienipalkkaisella alalla, joten eläkkeeni on pieni. Asun pienessä vuokra-asunnossa,…
Myllypuron elintarvikejakelun jono kiemurtelee Kehä ykkösen kupeessa monen sadan metrin matkalla kolmena aamuna viikossa. Paikalla on joka kerta keskimäärin 750 kävijää, joista jokaisella on oma tarinansa. Joukko kirkon työntekijöitä ja vapaaehtoisia opiskelijoita kävi keräämässä ruoka-apua hakevien tarinoita, jotta näillä olisi mahdollisuus saada ääntään kuuluviin. Hienoa, että niinkin moni oli valmis kertomaan elämästään. Useat olivat ilahtuneita siitä, että joku on kiinnostunut…
Ensimmäinen kerta. Kodittomien yö. Olin kuullut tapahtumasta paljon etukäteen, mutta en ollut ikinä siellä vieraillut. Oli syksyinen lokakuun ilta ja vuosi oli 2014. Myllypuron kirkko kuhisi ihmisiä. Tunnelma oli todella lämmin. Jokainen tulija otettiin vastaan sydämellisesti ja yksilöllisesti. Jokainen sai hyvän aterian syödäkseen sekä lämpimän ja turvallisen paikan nukkua. Jokainen sai hetken hengähtää ja ympärillä oli…
Olen 59-vuotias nainen. Jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle noin vuosi sitten. Vaikka asun tuetussa asunnossa ja saan joitakin tukia, pienen eläkkeen takia ruoka-apu on minulle elintärkeää. Käyn eri leipäjonoissa 2-3 kertaa viikossa. Tänne lähtö ei ole mukavaa, mutta käynnin jälkeen on hyvä mieli, kun on saanut jääkaapin täyteen ja ulkoilmaa. Olen 19-vuotias lähihoitajaopiskelija. Käyn leipäjonossa säännöllisesti kerran tai…
Aloitan tämän kolmannen blogini kirjoittamisen levollisemmin kuin aiemmin. Blogin kirjoittajiin liittymällä olen halunnut paneutua kirjoittamiseen enemmän. Tärkeä osa diakoniatyötä on vaikuttaminen: epäkohtiin tarttuminen sekä yksittäisten ihmisten elämässä että yhteiskunnan rakenteissa. Tämä blogi on yksi tapa vaikuttaa – teemme kohtaamiemme ihmisten elämää ja diakoniatyötä näkyväksi. Kirjoittaminen on toki osa työtämme muutenkin: raportteja, lehtikirjoituksia, avustushakemuksia ynnä muuta. Törmään kuitenkin yhä uudelleen…
Minut opetettiin pienestä pitäen rukoilemaan. Iltarukous oli tärkeä rituaali päivän loppuessa ja nukkumaan rauhoittumisessa. Se helpotti, kun möröt sängyn alla pelottivat tai seuraavan päivän tapahtumat jännittivät. ”Rakas Jeesus, siunaa meitä, anna meille enkeleitä. Siivillänsä meitä peitä, älä meitä koskaan heitä”, jonka jälkeen tuli väsymysasteesta riippuen pitkä tai lyhyt litania ihmisistä, joiden ajattelin erityisesti esirukousta tarvitsevan….
Viime syksy oli minulle ainutlaatuinen, sillä sen aikana yksi suurimmista unelmistani kävi toteen. Sunnuntaina 13.12.2015 minut ja 6 muuta diakoniatyöntekijää vihittiin diakonian virkaan ja 7 teologian maisteria vihittiin pappisvirkaan. Ennen vihkimystä osallistuimme yhdessä useita koulutuspäiviä kestäneeseen ordinaatiokoulutukseen, jonka aikana pohdimme omaa kutsumusta, kirkon uskoa, tunnustusta ja tulevaisuutta. Koulutuksessa käsiteltävät aiheet olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. Moni koki kenties oman kutsumuksensa…