Voit sä jeesaa? - Page 20 of 22 - - kirkon auttamistyön arkea Helsingissä

Yhdessä yhteiseksi parhaaksi

KirjoittanutHeidi Viita-Virtanen 05.01.201604.02.2016

Viime syksy oli minulle ainutlaatuinen, sillä sen aikana yksi suurimmista unelmistani kävi toteen. Sunnuntaina 13.12.2015 minut ja 6 muuta diakoniatyöntekijää vihittiin diakonian virkaan ja 7 teologian maisteria vihittiin pappisvirkaan. Ennen vihkimystä osallistuimme yhdessä useita koulutuspäiviä kestäneeseen ordinaatiokoulutukseen, jonka aikana pohdimme omaa kutsumusta, kirkon uskoa, tunnustusta ja tulevaisuutta. Koulutuksessa käsiteltävät aiheet olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. Moni koki kenties oman kutsumuksensa…

Kirje tuntemattomalle ystävälle

KirjoittanutAnni Merilahti 17.12.201504.02.2016

Moni on yksinäinen. Yksinäisyyden taakka voi tuntua erityisesti joulun aikaan sietämättömän painavalta. Kun Saara oli 17-vuotias, hän oli yksinäinen. Hän päätti kuitenkin kirjoittaa kirjeen tuntemattomalle ystävälle, jonka joku päivä ehkä saisi tavata. Nyt, monta vuotta myöhemmin, saan kunnian olla yksi hänen ystävistään ja kirje on löytänyt perille jo useammallekin vastaanottajalle! Saara antoi minulle luvan julkaista kirjeensä toivonpilkahduksena…

”Vauvan potkut pitivät minut kuivilla”

KirjoittanutEila Jaakola 09.12.201501.03.2016

Diakoniatyö on täynnä ihmisten tarinoita. Erityisen ilahduttavaa on kuulla siitä, miten vaikeudet voi voittaa. Tällaisen tarinan kuulin haastattelureissulla Hanna-äidin ja hänen Onni-poikansa luona. Diakonia on osaltaan tuonut hänen elämäänsä toivoa selviytymisestä. Hän lupautui kertomaan tarinansa muillekin välitettäväksi osoittaakseen, että mahdollisuus muutokseen on aina olemassa. Hanna alkoi odottaa Onnia huumeita käyttäessään. Raskaus loi hänelle vahvan motivaation…

Sinä leipäjonossa kävijä, haluamme kuulla tarinasi!

KirjoittanutEila Jaakola 13.11.201519.11.2015

”Jouduin jäämään varhaiseläkkeelle. Tulot tippuivat, mutta menot jäivät, joten pakko välillä hakea täältä helpotusta ruokapöytään.” Helsingin seurakuntien oppilaitostyö ja diakoniatyö sekä vapaaehtoisina joukko alan opiskelijoita keräävät tarinoita Myllypuron leipäjonossa. Ensimmäinen kerta oli perjantaina 13.11. Jonottajia oli noin 800. Jokaisen heistä tarina on ainutlaatuinen ja pysäyttävä. Huomasimme, että moni oli ilahtunut siitä, että heidän kokemuksiaan halutaan kuulla ja…

Diakoniatyötä Someron tapaan

KirjoittanutVieraskynä 03.11.201501.03.2016

”Ihmisten huolet ovat pitkälti samoja paikasta riippumatta: yksinäisyyttä, työttömyyttä, taloudellisia vaikeuksia, mielenterveysongelmia ja muita sairauksia. Juurettomuutta en ole Somerolla niinkään havainnut. Koti- ja laitoskäyntejä on enemmän ja välillä verenpaineen mittauksia, jotka nekin kuuluvat täällä diakoniatyöntekijän toimenkuvaan”, vertailee Herttoniemen seurakunnan diakoniatyöstä Someron seurakuntaan siirtynyt diakonissa Ulla Mäenpää. ”Aloitin Someron seurakunnassa 1.6.2015 määräaikaisena diakoniatyöntekijänä. On ollut mielenkiintoista tutustua työn…

Mitä siellä diakoniatyöntekijän luona oikein tapahtuu?

KirjoittanutKristian Pesti 22.10.2015

Diakoniatyöntekijän luona käsitellään ja puhutaan hyvin monenlaisista asioista. Taloudelliset vaikeudet, yksinäisyys, asunnottomuus, päihdeongelmat, hengellinen hätä, henkiset paineet, elämän ahdistavuus… tässä vain muutama esimerkki. Alla olevalla videolla diakonissa Ulla Mäenpää, diakonissa Heli Mattila, diakoni Karoliina Hämäläinen ja diakoni Kristian Pesti kertovat hieman siitä, mitä he työkseen tekevät.

Tehokkuuden oppikoulussa

KirjoittanutHeidi Viita-Virtanen 06.10.201501.03.2016

Tehokkuus. Se on selkeästi aikamme tärkeimpiä arvoja. Sitä vaaditaan työelämässä, harrastuksissa ja jopa perhe-elämässä. Työelämässä tulee loistaa, harrastuksissa menestyä ja kodinkin pitäisi siinä sivussa kiiltää. Tehokkuus ei onneksi kuulu perinteisiin seurakunnan edustamiin arvoihin. Jumalan edessä jokainen on arvokas, vaikka tehokkuusmittarit olisivatkin luiskahtaneet pakkasen puolelle. Jumalan edesssä armoa ei ansaita tehokkuudella, vaan se saadaan lahjana. Kuitenkin…

Mitä ikäihmiset ovat minulle opettaneet?

KirjoittanutOuti H. 24.09.201501.03.2016

Ihailen niitä vanhuksia, joiden silmäkulmassa edelleen vilkkuu 15-vuotias. Ihailen niitä ikäihmisiä, jotka vaikeasta lapsuudesta tai nuoruudesta huolimatta ovat saaneet elämänsä kuntoon. Kunnioitan heitä, jotka eivät ole saaneet elämäänsä kuntoon ja silti porskuttavat eteenpäin vuosi toisensa jälkeen. Ihailen niitä ikääntyneitä, jotka vääryyksiä kohdattuaan eivät ole katkeroituneet tai siirtäneet kohtaamaansa pahaa muihin ihmisiin. Toivo&Unelma valokuvanäyttely Toivo&Unelma -valokuvanäyttelyssä…

”Emme halua vain istua”

KirjoittanutEila Jaakola 14.09.2015

Lauttasaaren kirkolla on ahdasta, kun menen paikalle vapaaehtoiseksi lajittelemaan pakolaisten hyväksi järjestetyn vaatekeräyksen satoa. Kasseja ja pusseja röykkiöittäin lähdössä Evitskogiin ja osa jaettaisiin Lauttasaaressa majoittuville. Mitäs tästä kassista löytyy? Hyväkuntoisia miesten paitoja ja housuja, katsomme työparikseni sattuneen mieshenkilön kanssa. Esittäydymme. Konstandin kertoo olevansa Albaniasta ja saapuneensa viikko sitten Suomeen turvapaikan hakijana. Kohta paikalle pyörähtää myös hänen…

Nyt he ovat täällä

KirjoittanutPia Nordlund 08.09.2015

”Ne tulee sieltä …” näillä sanoilla kertoi kollegani viisi vuotta sitten tunnelmistaan Ranskan matkan jälkeen. Niillä hän tarkoitti Afrikan maista tulevia paperittomia ihmisiä. Hän oli juuri ollut diakoniatyöntekijöiden koulutusmatkalla Marseillesissa tutustumassa Suomen Lähetysseuran ylläpitämään Marhaban toimintakeskukseen, joka auttaa kaupungissa asuvia maahanmuuttajia. Maahanmuuttajat olivat tuolloin Helsingissä ja seurakunnissakin jo tuttu asia – paperittomia ihmisiä olimme kohdanneet…