• Valmiina yhteyteen – Yhteisövalmennukseen?

    KirjoittanutHanna Videll

    Tällainen voisi olla Mikaelin seurakunnan Yhteisövalmennuksen tavallinen aamu. Istumme piirissä aamukahvimukit kädessä, hartaus saattelee meidät rukoushelmien kautta päivän teemaan. Hartauden jälkeen jokainen saa jakaa aamun fiiliksensä: mitä jäi mieleen matkalta kirkolle. Fiiliksensä voi kertoa kortin kuvalla -ja selittääkin saa jos haluaa. Päivän teemaan sukelletaan pienryhmissä kahden vapaaehtoisen valmennusohjaajamme ja työntekijän alustuksilla. Pienryhmätyöskentelyn alkaessa myös me…

  • Muurit välillämme

    KirjoittanutTuula Mäkinen

    Seuraavan tekstin on kirjoittanut Vuosaaren seurakunnan vs. diakoniatyöntekijä Mari Munne-Kärkelä. Mari on meillä vuorotteluvapaan sijaisena 23.9.2015 asti. Kiitos Mari tekstistäsi! _______________________________________________________________________ ”Maailma on muureja täynnä”, kirjoitti Helsingin Sanomat 23.7.2015. Uutinen kertoi aitojen ja muurien rakentamisen lisääntyneen maailmassa. 2000-luvulla valtiot ovat rakentaneet fyysisiä esteitä rajojensa suojaksi pelätessään terrorismia ja hallitsemattomia siirtolaisjoukkoja. Samalla kun rajoilla puolustaudutaan muukalaisia…

  • Päivä diakoniatyössä – Mitä diakoni tekee?

    KirjoittanutAnni Merilahti

    -Mitä sinä teet nykyään? -Olen töissä Vartiokylän seurakunnassa. -Ai, mitä sinä siellä teet? -Olen diakoni, teen diakoniatyötä. -Okei… Niin siis mitä se oikeastaan tarkoittaa? Mitä diakoni tekee? Mitä diakoni/diakonissa tekee? Diakoniatyö on monipuolisuudessaan vaikeasti määriteltävää työtä. Usein selitän sen lyhyesti kirkon auttamistyöksi, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä? Välillä leirejä, retkiä tai tapahtumia, mutta entä arkityö?…

  • Avun pyytäminen ei ole häpeä

    KirjoittanutKristian Pesti

    Luin lehdestä taannoin artikkelin, jossa haastateltiin onnettomuudessa kotinsa menettäneitä suomalaisia. Artikkeli oli koskettava, mutta yllättäen kovimpaa minuun ei iskenyt itse artikkelin aihe vaan erään haastatellun kommenttiin liittyvät tunteet. Kommentti kuului jotakuinkin seuraavasti: ”En ole koskaan ennen joutunut pyytämään apua, tämä oli ensimmäinen kerta.” Tämä kommentti sai minut hyvin surulliseksi. Kommentissa on syvällä sävy, joka kuvastaa…

  • Ilonpilkahduksia

    KirjoittanutHeidi Viita-Virtanen

    Olen työyhteisömme nuorin työntekijä. Voisin veikata, että olen myös valtakunnallisesti diakoniatyöntekijöiden keskuudessa niitä nuorimpia. Minulta usein kysytäänkin, miksi ihmeessä olen näin nuorena hakeutunut tällaiseen ammattiin. ”Siinä työssähän ei näe iloisia asioita ollenkaan”, minulle kerran sanottiin. Nuoresta iästäni huolimatta olen sen verran ehtinyt unelmatyöni arkea nähdä, että voin todeta myös niitä ilonpilkahduksia löytyvän. Ne näkyvät vanhuksen…

  • Ethän unohda unelmoida?

    KirjoittanutEila Jaakola

    Itä-Helsingissä on unelmoitu tänä keväänä oikein urakalla. Kyseessä on diakoniatyön alulle panema Toivonpäivä, jota unelmoinnilla pohjustetaan. Ikäihmisiä on haastettu uneksimaan niin seurakuntien tapahtumissa kuin kaupungin monipuolisten palvelukeskusten ryhmissä. Unelmointi on valittu teemaksi, koska se luo katsetta eteenpäin. Päämäärien tavoittelu kannattelee tutkitusti vaikeissakin elämäntilanteissa. Vanhana ei tarvitse tyytyä muistelemaan menneitä ja katsomaan peruutuspeiliin, vaan muistaa, että…

  • ”Mistä tunnet sä naapurin…”

    KirjoittanutPia Nordlund

    Kollega välittää minulle yhteydenottopyynnön. Naapuri on huolissaan ikäihmisen pärjäämisestä kotona. Naapurilla on ollut aikaa, taitoa ja halua auttaa. Mutta tilanne on kääntymässä niin vaativaksi, ettei naapuriapu enää riitä.  Yhteisvoimin lähdemme etsimään yksinäiselle, sairaalle eläkeläiselle tukea. Avun löytyminen ei aina ole yksinkertaista. Ammattilainenkin saa soitella monta puhelua ja turhautumiseen asti raivata byrokratian viidakoita, kunnes oikeat apuvoimat…

  • Me tämän päivän fariseukset

    KirjoittanutVieraskynä

    Olin tänään asioilla kaupungilla, kun kaksi näkemääni henkilöä pysäytti miettimään omaa sydämen kovuutta. Katua ylittäessäni edelläni meni pyörätuolilla tummaihoinen mies, jonka toinen jalka oli amputoitu pienen jalan tyngän törröttäessä paljaana. Mies piti kädessään kertakäyttömukia, johon ohikulkijat olivat heittäneet muutaman lantin. Säpsähdin näkyä, mutta jatkoin matkaa. Hetken kuluttua omatuntoani alkoi kolkuttaa ja palasin takaisin antamaan lanttini. Miehen kohtalo…

  • Edunvalvonnassa olemisen sietämätön keveys

    KirjoittanutHanna Videll

    Edunvalvonnassa olemisen sietämätön keveys ”Tiiätkö miltä tuntuu, ku tilillä on rahaa, mutta ei voi ostaa joululahjaa läheisille?” Sydäntä riipaiseva kommentti ihmiseltä, jonka kanssa juttelin hänen omassa kodissaan. Edunvalvonta on hänen elämäänsä, eikä hän kiellä, etteikö sitä peliriippuvuuden vuoksi tarvitsisi. Silti ainainen vääntäminen käyttörahasta on väsyttänyt hänet sairauksien lisäksi. ”Arvaa onko nöyryyttävää anoa lisää rahaa, jotta…

  • Mikä seurakunnassani on tärkeää?

    KirjoittanutTuula Mäkinen

    ”Kirkko ei viestitä sanoja, vaan Jumalan rakastavaa todellisuutta, josta se todistaa sanoin ja teoin.”    Tapio Saraneva, teol.tri. Hesari uutisoi jokin aika sitten Helsingin seurakuntien joutuvan ankaralle, jopa ennennäkemättömälle säästökuurille. Verotulojen menetysten ja jäsenkadon takia Helsingin seurakunnat menettävät noin sadan miljoonan euron vuotuisista tuloistaan noin 15 miljoonaa. Säästökuurin kohteeksi artikkelissa oli mainittu mm. toimitilat. Jopa neljäsosasta kiinteistöistä on tarkoitus luopua lähivuosina….