Rippikoulun diakonistuminen – muuttuuko ripari nuorten diakonialeiriksi?
Rippikoulu on monelle nuorelle tärkeä ja odotettu etappi, mutta sen luonne on hiljalleen muuttumassa. Yhä useammin riparilla kohdataan tilanteita, jotka selvästi ovat diakonisia eli nuoret tarvitsevat enenevässä määrin tukea, kuuntelemista ja rinnalla kulkemista rippikoulujakson aikana. Tätä on riparit aina olleet, mutta voisiko sanoa, että rippikoulut ovat diakonistumassa? Ei vain erityisrippikoulut, joita järjestetään erityisryhmille vaan onko kaikissa rippikouluissa näkökulma on muuttumassa diakonisemmaksi?
Nuorten haasteet ovat lisääntyneet
Viime vuosina on huomattu, että nuorilla on enemmän erilaisia diagnooseja kuin vielä 5–10 vuotta sitten. Tämä tuo mukanaan haasteita, jotka voivat tehdä nuorelle leirijaksosta jännittävän ja jopa pelottavan kokemuksen. Rippikoulu on hyvin intensiivinen kokonaisuus, eikä vanhemmat aina tiedosta, kuinka kuormittava viikko voi olla nuorelle, joka kamppailee esimerkiksi mielenterveyden tai sosiaalisten tilanteiden jännittämisen kanssa. Tai yksinkertaisesti nuori ei ole ollut viikkoa poissa kotoa, viettänyt aikaa ryhmässä kymmenien muiden nuorten ja aikuisten kanssa, lähes kellon ympäri. Ryhmäytyminen voi tuntua ylivoimaiselta, ja leirin arki vaatia sopeutumista. Lisäksi erilaisten lääkitysten määrä on kasvanut. Tämä asettaa suuria haasteita leirijaksolle, vaikka nuori osaisi itsekin ottaa lääkkeensä ajallaan. Valitettavasti aina asia ei näin ole ja tämä asettaa ohjaajat vaikeaan asemaan. Vastuu nuoren hyvinvoinnista on suuri ja se otetaan vakavasti. Mitä muuta tämä kaikki yllä mainittu on kuin seurakunnan diakoniaa? Rippikoulun ohjaajista tulee diakoniatyöntekijöitä vaikka eivät muuten siinä ammatissa toimisikaan.
Leirikuntoisuus ja avoin vuoropuhelu
Ennakkotapaamiset vanhempien kanssa ovat tärkeä osa rippikoulun valmistelua. Joskus voi syntyä eriäviä näkemyksiä ohjaajien ja vanhempien välillä siitä, onko nuori ”leirikuntoinen”. Onneksi vaihtoehtoja löytyy – esimerkiksi mahdollisuus nukkua kotona osan öistä. Aika paljon pystytään yleensä vanhempien kanssa sopimaan asioista. Tärkeintä on, että vanhemmat kertovat avoimesti nuoren tilanteesta ja elämästä. Luottamuksellinen ja luottava vuoropuhelu on avain siihen, että jokainen nuori voi osallistua rippikouluun turvallisesti ja omista lähtökohdistaan käsin.
Ohjaajien koulutus ja diakoninen näkökulma
Nykyään rippikoulun ohjaajat saavat erityiskoulutusta erilaisten haasteiden kohtaamiseen. Tämä on tärkeää, sillä perheiden taustat ovat moninaisia ja nuorten tarpeet vaihtelevat. Diakonia ei ole vain osa opetussuunnitelmaa, jossa kerrotaan nuorille, miten diakoniatyöntekijät käytännössä voivat auttaa perheitä, lähimmäistä huomioiva asenne on esillä leirin ajan. Diakonia on myös asenne ja arvo. Näitä arvokeskusteluja käydään siltä pohjalta, että jokainen ihminen on Jumalan luomana arvokas, elämä voi yllättää ja siksi ”jokainen on oman onnensa seppä” ajattelumalli ei ole kestävä malli ajatella toisia ihmisiä.
Rippikoulu voi parhaimmillaan olla nuoren elämää positiivisesti mullistava kokemus. Vanhemmat kertovat usein yllättyneinä, kuinka heidän lapsensa halusi kantaa Raamattua konfirmaatiokulkueessa, osallistui aktiivisesti leirin ohjelmaan ja innostui kristinuskosta. Moni haluaa jatkaa isosena – ja vaikka leirin jälkeen ei heti näkyisi suuria muutoksia, Jumala toimii omalla aikataulullaan. Nuori saattaa palata ulkoläksyihin tai rukouksiin myöhemmin elämässään.
Usko, toivo ja lähimmäisenrakkaus
Vaikka joskus kuulee väitteitä, että riparilla vain leikitään ja lauletaan, kokemukseni Espoosta kertoo toista. Kristinuskon perusasiat – usko, toivo ja lähimmäisenrakkaus – ovat vahvasti läsnä. Nuoret haluavat nykyään tietää, mitä kristinusko on ja millaista on kristityn elämä. Heitä kiinnostaa, miten sanat muuttuvat teoiksi ja mitä he voisivat tehdä elääkseen kristittynä. Ei leikkimisessä ja laulamisessakaan mitään pahaa ole, kaikki tarvitsevat vähän iloa, leikkimielisyyttä ja laulua elämäänsä.
Tulevaisuuden haasteet ja mahdollisuudet
Poliittiset toimet ja yhteiskunnan muutokset viittaavat siihen, että rippikoulun haasteet tulevat kasvamaan. Lapsiperheköyhyys lisääntyy, kuten Pelastakaa Lapset ry:n ja YLE:n uutisointi osoittaa (https://yle.fi/a/74-20184705) . Rippikoulu ja diakonia tulevat lähemmäksi toisiaan, tulevaisuudessa yhä enemmän.
Rippikoulu ei ole vain leiri – se on kohtaamisen paikka, jossa diakoninen lähimmäisenrakkaus ja vapauttava Jeesuksen evankeliumi kulkevat käsi kädessä. Ripari on mahdollisuus nuorelle löytää oma paikkansa seurakunnassa ja ehkäpä haastaa omaa ajatteluaan itsestä, Jumalasta ja toisista ihmisistä.
