Valkoisessa laatikossa on perunoita ja muita kasviksia

Ruoka ei riitä avuksi – ja miksi sen pitäisikään riittää?

Vieraskynä 04.03.2026

Ruoka-apu herättää tunteita etenkin nyt, kun apua tarvitsevien määrä kasvaa ja lahjoitettavan hävikkiruoan määrä vähenee. Ruoka ei kuitenkaan riitä avuksi, eikä sen edes pidä riittää. Tarkoitan tällä kahta asiaa:
1. Ruokahävikkiä ei pitäisi syntyä lainkaan, ja on hyvä, että sen määrä vähenee.
2. Ruoka ei yksin korjaa niitä syitä, joiden vuoksi ihminen hakee apua.

Ruoka-apu nähdään usein jonoina ja muovikasseina. Tämä kuva ei ole täysin väärä, mutta se on yksipuolinen. Helsinkiläinen ruoka-apu on muuttunut, eikä muutos näy ainoastaan jaetun ruuan tai kävijöiden määrissä. Ruoka-avusta uutisoidessa moneen tarttuu hätä ja huoli, josta käsin nousee tarve ratkaista ongelmia. Nopeasti voisi ajatella, että lisäämällä ruokajakoja, ruokakasseja ja ruokalahjoituksia pystyisimme poistamaan hädän, nälän, osattomuuden ja yksinäisyyden tästä kaupungista. Valitettavasti ruoka itsessään ei ole vastaus ruoka-avun tarpeeseen, eikä ruoka-avun tarvetta tai vähenevää hävikkiä ratkaista yksinkertaisesti ostamalla lisää ruokaa jaettavaksi. Meidän on pystyttävä katsomaan pidemmälle.

Mies jolla on ruskea villapaita istuu ruokapöydän ääressä lounastarjotin edessään — Yhteisöllisissä ruokapaikoissa voi syödä terveellisesti ja ruokaseuraakin voi löytää.

Helsingin Uutiset kirjoitti tammikuussa Stadin safkasta, ruokaterminaalista, joka on viiden vuoden aikana pelastanut lähes neljä miljoonaa kiloa ruokaa ja jakanut sen eteenpäin ruoka-avuksi seurakunnille, järjestöille ja kaupungin toimijoille. Luku on vaikuttava, mutta ei olennaisin. Merkittävämpää on kaikki se, mitä ruoan ympärille on rakennettu yhteistyössä Helsingin kaupungin, Helsingin seurakuntien ja koko 77 ruoka-aputoimijan verkoston kanssa. Painopiste on siirtynyt pitkistä jonoista kohti pienempiä, osallisuutta vahvistavia toimintamalleja. Ruoan kautta syntyy kohtaamisia, vertaistukea ja mahdollisuuksia ohjata ihmisiä muiden palveluiden piiriin. Ruoka on väline, ei päämäärä.

Ruoka-apu kertoo yhteiskunnasta, jossa kaikilla ei ole samat mahdollisuudet kuin toisilla. Se on seuraus, ei syy. Siksi olennaista ei ole kysyä, pitäisikö ruoka-apua olla, vaan millaiseksi se rakennetaan. Ruoka ei riitä avuksi, mutta oikein toteutettuna se voi olla alku luottamukselle, osallisuudelle ja toivolle. Uskallammeko Helsingissä jatkaa tämänkaltaista kehittämistä ja rakentaa apua, joka ei leimaa, vaan kutsuu ihmiset saman pöydän ääreen?

Tiina Haukijärvi
asiakkuusvastaava, Stadin safka
Stadin safka on Helsingin seurakuntien ja Helsingin kaupungin yhteistä ruoka-aputoimintaa.

Kolumni on julkaistu ensimmäisen kerran Helsingin Uutisissa 16.1.2026. Kuvat: Elina Manninen/Keksi ja Eila Jaakola

Katso lisää: ruoka-apu.fi, helsinginseurakunnat.fi/ruokailut