Sadonkorjuun satoa aiheesta ”Jos olisin tiennyt”
Jos olisin tiennyt, että heinäkuu on kesän paras kuukausi, olisin ottanut lomani siihen. Jos olisin tiennyt, että mansikat loppuvat ja hinnat nousevat, olisin pakastanut marjat ajoissa. Jos olisin tiennyt, että korona kestää puolitoista vuotta, olisin matkustellut ennen epidemian alkua. Jos olisin tiennyt, että sisareni kuolee lähdettyäni sairaalasta, olisin ollut vielä hetken hänen luonaan. Jos olisin tiennyt, että ystäväni on niin yksinäinen, olisin ottanut häneen yhteyden. Jos olisin tiennyt, että ihmisillä on näin paljon puhuttavaa, olisin varannut kalenteristani enemmän aikaa!
Varmana epävarmuudessa
Keväisen blogini päättelin sanoihin: ”palstalla tavataan!” Sen verran tulevasta kesästä tiesin, että pystyisimme kohtaamaan ihmisiä omalla diakonian viljelypalstalla. Sen verranko vain? Sen verran ja siitäkin varmuudesta olin onnellinen. Kun todellisuus oli kohtaamisten ja kokoavan toiminnan osalta ollut pitkään sulkua, niin oma muutaman neliön palsta houkutteli ihmeellisesti. Paljaan taivaan alla jalat maassa- osoitti kaikessa mutkattomuudessaan sen- miten luontevasti ihmiset kohtaavat toisensa luonnossa.
Matkakumppanina pienen hetken
Viljelypalstalla tapasin ihmisiä, joiden kanssa en ollut aiemmin puhunut. Luulen, ettemme olisi koskaan tavanneet toisiamme kirkon käytävillä. Tai samanlaiselle luonnikkaalle jutustelulle ei olisi ollut tilaisuutta sisätiloissa. Toiset ihmiset olivat hyvinkin tuttuja vuosien takaa. Näissä hetkissä muistelimme entisiä menneitä aikoja. Laulun sanoin:” Aika entinen ei koskaan enää palaa…” Yhdessä muistelulla on mieltä kohottava ja meidät ihmiset näkyväksi tekevä merkitys. Olen summaillut mielessäni kesän kohtaamisten satoa ja eräänä yhteisenä teemana keskusteluista löytyi ” jos olisin tiennyt”- lauseet. Mitä olisit tehnyt toisin, jos olisit tiennyt? Kysyn sinulta ja itseltäni saman kysymyksen. Ensimmäisen kappaleen toteamukset mansikoiden pakastamisesta ihmisen ikävään toisen luo; kevyestä arkipäivän jossittelusta raakaan faktaan yksinäisyydestä. Emme tiedä naapurin vointia, emme näe hymyn taakse tai emme saa tietää elämämme pituutta, mutta sen tiedämme, että pienen matkan voimme kulkea yhdessä. Se on mahdollista! Jos koronan opetuksen ihmiskunnalle olisin tiennyt, olisin ollut levollisempi…
Eläköön elämä ja yhteiskunnan avautuminen. Miten osaamme ottaa vastaan vapaamman elämän? Vapaampi elämä on aivan nurkan takana, odottamassa. Voi hyvinkin olla niin, että joudumme opettelemaan elämisen uudelleen; valmennuskurssille ilmoittautumaan. Mutta keskustelujen satoa oli sekin tieto, ettei kertojan oma elämä ollut kokenut muutosta puolentoista vuoden blokin aikana mitenkään. Kertoja oli elänyt elämäänsä päivästä toiseen samalla tavalla. Kenen elämä oli kokenut muutoksen?
Jos olisit tiennyt, että hyvinvoivana koetkin pandemian raskaimmin, niin olisitko vaihtanut osia hänen kanssaan?
Jos olisin tiennyt.
- “Kerronko ensin hyvät vai huonot uutiset?”- kysymyksen äärellä diakoniavastaanotolla - 22.04.2026
- Jokainen ihminen on laulun arvoinen – jokainen diakoniatyöntekijä tietää sen - 18.02.2026
- “Usein suunta löytyy vasta sitten, kun uskaltaa myöntää olevansa hukassa.” Keskustelu diakonin kanssa antoi elämälle suunnan - 14.01.2026
