”Sillä jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa!”
Muistatko tämän legendaarisen kertosäkeen? Tämä kertosäe on ajankohtainen ja tuore tänäkin päivänä tässä maailmassa. En tiedä tarvitseeko sinun edes miettiä, kenen laulusta on kyse? Muusikko Pave Maijanenhan sen kirjoitti vuonna 1980 ”Pidä huolta” laulunsanat voisivat olla yhtä hyvin tältä vuosituhannelta. Mitä maailmassa on tapahtunut 45 vuodessa?
”Pidä huolta itsestäs, ja niistä jotka kärsii”
Laulun julistava teksti käskee huolehtia nuorista, köyhistä, vanhuksista ja luonnosta. Samat tekstin arvot minäkin jaan elämässäni; kaikenikäiset ihmiset ja eläimet ovat sydäntäni lähellä. Maailmantuskan havainnointi ja avun etsiminen kuuluivat Pave Maijasen elämään, samoin kuin helsinkiläisen diakonin. Maijanen ja Metsälä ovat omalla työsarallaan nähneet ja pysähtyneet epäkohtien ja mahdollisuuksien äärelle. Maijasen laulu pysäytti minut ja askeleeni 24.2. tänä keväänä, kun tanssimme Ukrainan rauhan puolesta. Laulun sanat:” toimi niin ettei nuorukaiset joudu uusiin sotiin” konteksti oli koskettava, eikä liikutukselta vältytty. Ajattelin lämmöllä kanssasisaria, jotka tulivat sota-alueilta. Me pidimme hetken toisistamme huolta; vaikkei ollut muuta yhteistä kuin liike, katse ja kädet toistemme käsissä kiinni. Pave Maijasen laulussa ideana oli ottaa vastuu itsestä ja omasta elämästä. Mutta myös vastuunotto läheisistä ja myös heistä, jotka ovat kaukana. Mosambikin sisällissota ja siitä nähty pätkä televisiossa herättivät maailman tuskan Maijasessa ja sen seurauksena -15 minuutissa- syntyi laulu ”Pidä huolta”
”Koeta niitä rohkaista, jotka päätöksissään horjuu”
Vastuunkanto alkaa siitä, että välittää. Meidän tulee välittää itsestämme ja antaa sen myös näkyä muille. Ei riitä, että puhun sanoillani rauhaa, jos teoillani kaltoinkohtelen ihmistä. Ei riitä, että sanon:” tarvitset apua” jos en ole itse halukas pysähtymään ja kuuntelemaan. Erityisesti kirkon diakoniatyössä ei riitä, että toivottaa: ”hyvää päivänjatkoa”, jos ihminen haluaisi kuulla sanan siunausta. Kuka tänä päivänä tarvitsee rohkaisuani? Hän, joka on menettänyt kaiken, hän tarvitsee rohkaisuani. Media on tuonut julki toinen toistaan kammottavampia juttuja heistä, jotka ovat menettäneet kaiken huijauksen uhreina. Helsingin Sanomien kehitysjohtaja Esa Mäkinen totesi kolumnissaan 9.3.2025: ”Pankkien pitäisi tehdä enemmän huijausten estämiseksi.” Ehkä on vain sattumaa tai hyvää tuuria, ettet ole joutunut huijatuksi niiden tuhansien joukkoon, joilta tilastotietojen mukaan varastettiin yli sadalla miljoonalla viime vuonna. Kolumni tuo nasevasti esille sen tosi asian, ettei meistä kukaan ole täydellisesti turvassa; huijauksen uhreja on it-alan nörteistä ikäihmisiin. Mutta yksi asia nousee toistuvasti esille niin kolumnissa kuin finanssialan keskusliiton kampanjassa ”Huijareille luu kurkkuun”: kun saat tällaisen viestin” toimi nopeasti!” voit saman tien unohtaa sen viestin. Kiirettä ei ole, muuta kuin viedä asia ja sen ympärillä löytyvä aineisto poliisin tutkittavaksi. Näissä tilanteissa me voimme diakoniatyössä auttaa ihmistä: rohkaisemalla toimintaan ja tukemalla päätöksiä lopettaa uhrina oleminen.
”Pidä kii päätöksistä niissä voima itää”
Sillä aikaa, kun odotamme pankkien järeämpiä väliintuloja ja vastuunkantoa ihmisten rahavirrasta, meidän on puhuttava asioista niiden oikeilla nimillä. Meidän on heräteltävä ja kerrottava yhä uudestaan riskeistä ja suojautumisesta heikoimmassa oleville ihmisille. Miltä tuntuisi, kun sinulla ei olisi tulevaisuudessa kotia? Miten kokisit sen, ettei lähelläsi olisi enää yhtään ystävää? Kysymykset voivat tuntua vierailta ja vastenmielisiltä, mutta ne ovat aiheita, joita kohtaan työni arjessa. Näissä kohtaamisissa minun on oltava päättäväinen ja seisottava rinnalla tai kuljettava matkakumppanina uuden edessä. Vaikkei vielä nähdä uuden mahdollisuuden alkua elämässä, niin ollaan yhdessä toivon puolella.
