Tehokkuuden oppikoulussa

Tehokkuus. Se on selkeästi aikamme tärkeimpiä arvoja. Sitä vaaditaan työelämässä, harrastuksissa ja jopa perhe-elämässä. Työelämässä tulee loistaa, harrastuksissa menestyä ja kodinkin pitäisi siinä sivussa kiiltää.

Tehokkuus ei onneksi kuulu perinteisiin seurakunnan edustamiin arvoihin. Jumalan edessä jokainen on arvokas, vaikka tehokkuusmittarit olisivatkin luiskahtaneet pakkasen puolelle. Jumalan edesssä armoa ei ansaita tehokkuudella, vaan se saadaan lahjana. Kuitenkin monen on vaikea sisäistää tämä omaan elämäänsä. Sen lisäksi, että ulkopuoliset tahot vaativat meiltä tehokkuutta, vaadimme sitä itse itseltämme kenties eniten.

Tehokkuus ei ole tärkein arvo

Koin oppineeni jotain uutta tehokkuudesta viime elokuussa järjestäessämme yksinhuoltajaperheiden leiripäivää. Valmistelimme päivää pitkään ja toivoimme tietenkin, että saisimme leirin täyteen perheitä. Olimme tehokkaita. Loppujen lopuksi kävi kuitenkin niin, ettei leiriläisten lukumäärä ollutkaan niin suuri, mitä oli toivottu. Lopulta meillä oli muun muassa tilattuna liian iso bussi ja varattuna liian monta työntekijää leiriä varten – suoraan sanoen siitä oli tehokkuus kaukana!

Leirillä kuitenkin oivalsin, miten valtavan tärkeä päivä oli niille perheille, jotka pääsivät siihen osallistumaan. Perheiden määrä ei ollut suuri, mutta päivän merkitys perheille oli kenties suurempi, mitä osasimme työntekijöinä ajatellakaan. Tehotonta tai tehokasta, mutta ajattelen, että se päivä olisi kannattanut järjestää, vaikka siellä olisi ollut vain yksi perhe. Toiminnan merkitystä ei voi laskea osallistujien määrässä tai siinä, oliko toiminta näennäisesti tehokasta.

Uusia, ihmisiä paremmin tavoittavia toimintamuotoja voi aina kehittää ja varmasti se on usein tarpeellistakin. Seurakunnan työssä on kuitenkin oleellista muistaa, että yksikin osallistuja on tärkeä. Toiminnassa ei ole kysymys suurista osallistujaluvuista vaan siitä, että yksi ihminen saa avun, lohdun ja virkistyksen elämäänsä. Loppujen lopuksi se jos jokin on tehokasta.

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Latest posts by Heidi Viita-Virtanen (see all)

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Diakonian paikka maan ja taivaan välissä

    Jaa myös muille: Lisää Kun lukee paljon, erottaa jo kirjan ensiriveiltä, onko se huippuyksilö! Näin kävi minulle avatessani Joel Haahtelan kirjan ”Jaakobin portaat”. Kirja on 190-sivuinen pienoisromaani, jonka luin yhdeltä istumalta kykenemättä ajattelemaan tai tekemään mitään muuta. Kirjassa veljesten tarina kulkee lumisesta Helsingistä lumiseen Jerusalemiin. Pikkuveli kiirehtii isoveljensä tueksi täysin outoon maailmaan ja mielentilaan. Salaperäinen…

  • ”Mistä tunnet sä naapurin…”

    Jaa myös muille: Lisää Kollega välittää minulle yhteydenottopyynnön. Naapuri on huolissaan ikäihmisen pärjäämisestä kotona. Naapurilla on ollut aikaa, taitoa ja halua auttaa. Mutta tilanne on kääntymässä niin vaativaksi, ettei naapuriapu enää riitä.  Yhteisvoimin lähdemme etsimään yksinäiselle, sairaalle eläkeläiselle tukea. Avun löytyminen ei aina ole yksinkertaista. Ammattilainenkin saa soitella monta puhelua ja turhautumiseen asti raivata byrokratian…

  • Tule kuulemaan, kun kirkko tuo leipäjonon kävijöiden ääntä kuuluviin

    Jaa myös muille: Lisää Olen 59-vuotias nainen. Jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle noin vuosi sitten. Vaikka asun tuetussa asunnossa ja saan joitakin tukia, pienen eläkkeen takia ruoka-apu on minulle elintärkeää. Käyn eri leipäjonoissa 2-3 kertaa viikossa. Tänne lähtö ei ole mukavaa, mutta käynnin jälkeen on hyvä mieli, kun on saanut jääkaapin täyteen ja ulkoilmaa. Olen 19-vuotias lähihoitajaopiskelija. Käyn…

  • Huono-osaisuus aikamme ilmiönä

    Jaa myös muille: Lisää Suomessa on satoja tuhansia yhteiskunnan tuilla ja pienillä tuloilla eläviä ihmisiä. Heillä jokaisella on oma tarinansa. Oman turvallisen arjen keskellä lähimmäisen selviytymistaistelu helposti unohtuu. Miten muistaisimme, että kaikilla ei todellakaan ole samanlaisia lähtökohtia  menestymisen tavoitteluun ja että osattomuus voi koitua kenen tahansa kohdalle. On tärkeää tukea kaikkea sitä työtä, jolla kannatellaan…

  • Yhdessä yhteiseksi parhaaksi

    Jaa myös muille: Lisää Viime syksy oli minulle ainutlaatuinen, sillä sen aikana yksi suurimmista unelmistani kävi toteen. Sunnuntaina 13.12.2015 minut ja 6 muuta diakoniatyöntekijää vihittiin diakonian virkaan ja 7 teologian maisteria vihittiin pappisvirkaan. Ennen vihkimystä osallistuimme yhdessä useita koulutuspäiviä kestäneeseen ordinaatiokoulutukseen, jonka aikana pohdimme omaa kutsumusta, kirkon uskoa, tunnustusta ja tulevaisuutta. Koulutuksessa käsiteltävät aiheet olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. Moni…

  • Unelmat leikkauksien ja hylkäämisten jälkeen

    Jaa myös muille: Lisää Tiesikö Richard Bach viisikymmentä vuotta sitten kirjoittaessaan kirjan Lokki Joonatan, että tästä sata sivuisesta kirjasta tulee kuolematon tarina jälkipolville. Tarina ei kerro lokkien elämästä sen enempää kuin välttämättömän: lokit lentävät matalalla etsiessään ruokaa ja elävät parvissa satama-altaissa kirkuen ja rääkyen äänekkäästi. “Useimmille lokeille lentäminen ei ole pääasia, vaan syöminen. Mutta tälle…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.