Tehokkuuden oppikoulussa

Tehokkuus. Se on selkeästi aikamme tärkeimpiä arvoja. Sitä vaaditaan työelämässä, harrastuksissa ja jopa perhe-elämässä. Työelämässä tulee loistaa, harrastuksissa menestyä ja kodinkin pitäisi siinä sivussa kiiltää.

Tehokkuus ei onneksi kuulu perinteisiin seurakunnan edustamiin arvoihin. Jumalan edessä jokainen on arvokas, vaikka tehokkuusmittarit olisivatkin luiskahtaneet pakkasen puolelle. Jumalan edesssä armoa ei ansaita tehokkuudella, vaan se saadaan lahjana. Kuitenkin monen on vaikea sisäistää tämä omaan elämäänsä. Sen lisäksi, että ulkopuoliset tahot vaativat meiltä tehokkuutta, vaadimme sitä itse itseltämme kenties eniten.

Tehokkuus ei ole tärkein arvo

Koin oppineeni jotain uutta tehokkuudesta viime elokuussa järjestäessämme yksinhuoltajaperheiden leiripäivää. Valmistelimme päivää pitkään ja toivoimme tietenkin, että saisimme leirin täyteen perheitä. Olimme tehokkaita. Loppujen lopuksi kävi kuitenkin niin, ettei leiriläisten lukumäärä ollutkaan niin suuri, mitä oli toivottu. Lopulta meillä oli muun muassa tilattuna liian iso bussi ja varattuna liian monta työntekijää leiriä varten – suoraan sanoen siitä oli tehokkuus kaukana!

Leirillä kuitenkin oivalsin, miten valtavan tärkeä päivä oli niille perheille, jotka pääsivät siihen osallistumaan. Perheiden määrä ei ollut suuri, mutta päivän merkitys perheille oli kenties suurempi, mitä osasimme työntekijöinä ajatellakaan. Tehotonta tai tehokasta, mutta ajattelen, että se päivä olisi kannattanut järjestää, vaikka siellä olisi ollut vain yksi perhe. Toiminnan merkitystä ei voi laskea osallistujien määrässä tai siinä, oliko toiminta näennäisesti tehokasta.

Uusia, ihmisiä paremmin tavoittavia toimintamuotoja voi aina kehittää ja varmasti se on usein tarpeellistakin. Seurakunnan työssä on kuitenkin oleellista muistaa, että yksikin osallistuja on tärkeä. Toiminnassa ei ole kysymys suurista osallistujaluvuista vaan siitä, että yksi ihminen saa avun, lohdun ja virkistyksen elämäänsä. Loppujen lopuksi se jos jokin on tehokasta.

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Latest posts by Heidi Viita-Virtanen (see all)

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Jos et tunne, älä tuomitse

    Jaa myös muille: 81 Jakoa Lisää Jokainen on oman elämänsä sankari. Uskomalla itseensä pääsee eteenpäin, pystyy mihin vain. Köyhät ovat heikkoja eivätkä ole uskoneet unelmiinsa, eivät ole jaksaneet yrittää. Onneksi minä en kuulu heihin. Minä olen tehnyt jatkuvasti töitä menestykseni eteen. Olen onnistuja, koska haluan olla onnistuja. Ensimmäinen kappale sisältää vaarallisia ajatuksia. Ajatuksia siitä, että jokainen, jolla…

  • ”Älä kävele ohi! Tarvitsen sinua”

    Jaa myös muille: 334 Jakoa Lisää Työskentelin viimeiset kolme vuotta Herttoniemen seurakunnan diakoniatyöntekijänä ja osana työtäni myös Myllypuron elintarvikejakelussa. Seuraava Mirjan tarina on fiktiivinen kertomus, joka on koottu oikeista tarinoista ja aidoista kohtaamisista Elintarvikejakelun kävijöiden kanssa. ”Seison leipäjonossa. Kylmä viima pyyhkii kasvojani, vettä ripottelee hiljalleen. Syksy on jälleen edessä. Kuinka paljon asiat ovatkaan muuttuneet viime…

  • Ankkuri ylös ja kohti avioliiton satamaa (osa 1.)

    Jaa myös muille: 43 Jakoa Lisää Olet varmaan joskus kuullut lapsiavioliitoista tai sukujen sopimusavioliitoista? Ne tuntuvat täällä kaukaisilta, sillä Suomessahan jokainen saa itse valita kenen kanssa menee naimisiin -kunhan avioliitolla ei ole esteitä! Täällä eivät enää perheet tai suvut kontrolloi ja meillä on vapaus valita -jopa avioliitto samaa sukupuolta olevan kanssa. Valitettavasti ajatus on osin…

  • Pienet teot, suuret merkitykset

    Jaa myös muille: 39 Jakoa Lisää Tapulin diakonian vapaaehtoiset ovat seuranneet kuntoni rapautumista myötätuntoisesti ja lempeän ystävällisesti. Tammikuussa selvisi lopullisesti, että lonkkaluuni oli tehnyt tehtävänsä ja varaosa oli tarpeen. Jäin pois monista tehtävistä, koska kävin laboratoriossa, röntgenissä, hammaslääkärissä, leikkauksen valmisteluissa, apuvälinelainaamossa, apteekissa ja monissa muissa huolto- ja kodin varustelutehtävissä. Kaikki voimat olivat käytössä muuhun, kuin…

  • Opiskelijan polku hengelliseen auttamistyöhön

    Jaa myös muille: Lisää Opiskelen Diakonia-ammattikorkeakoulussa sosionomi-diakoniksi, johon liittyvää harjoittelua suoritan parhaillaan Kannelmäen seurakunnassa. Tässäpä katsaus opintoihin sekä harjoitteluuni. Diakoniatyön opiskelu antaa pohjaa hengelliseen auttamistyöhön, jossa yhdistyvät teologinen osaaminen ja sosiaalialan käytännön taidot. Opinnot sisältävät teologisen perusosaamisen, mikä valmistaa opiskelijoita kirkon virkaan ja antaa valmiuksia ymmärtää kirkon toimintaa, Raamattua ja seurakuntaelämää. Näiden pohjalta rakentuu vahva…

  • Yksinäisyys on vuotava haava

    Jaa myös muille: 81 Jakoa Lisää ”Suomalaisten todellinen perusturva ovat toiset ihmiset, jotka vaikeina aikoina kannattelevat ja hyvinä aikoina iloitsevat mukana. Yksinäisyys on tuossa perusturvassa oleva vuotava haava ja ammottava aukko.” Näin kirjoittaa sosiologi Juho Saari toimittamassaan kirjassa Yksinäisten Suomi, joka ilmestyi syksyllä 2016. Teoksessa yksinäisyyttä analysoidaan yhteiskunnallisena ilmiönä ja mm. pohditaan sen vaikutusta hyvinvointiin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.