Toivon trilogia, osa 1: Toivo on Jumalan lahja

Kun toimin vielä rakennus- ja sisustussuunnittelijana, yksi lempiaiheistani oli valo, valaistussuunnittelu. Nyt diakoniassa olen erityisesti kiinnostunut ja innostunut ihmisistä ja toivosta. Toivon sanotaan kantavan elämää. Mitä se on?

Pieni liekki pimeässä?
Soihtu ahtaassa tunnelissa?
Tulitikut kylmyydessä?
Valo pimeydessä?

Mistä löytyvät selviytymistä edesauttavat tekijät, vahvistavat voimavarat ja ihmeet?

Vahvuus ja viisaus sumentuvat

Uskon, että meissä kaikissa on jo asutettuna Jumalan rakkaus, vahvuus, viisaus ja totuus, mutta elämän kivikkoisella polulla kompuroidessamme emme niitä huomaa tai näkyvyys on sumea. Myös liitäessämme sileällä tiellä unohdamme, mistä olemme tehdyt, kuka on ”backuppimme” ja kuka kulkee edellämme.

Olen sukeltanut itsekin syvälle pimeään ja ollut upoksissa, eksyksissä, usein ja pitkään. Nämä elämänvaiheet ovat olleet täynnä tuskaa ja epätoivoa. Valoa en juurikaan nähnyt ja toivo pieneni murusiksi. En uskonut selviäväni.

Jotakin tapahtui.

Pohjalta nostetaan pinnalle

Jospa voisin jakaa kaikille epätoivoa tai elämän merkityksettömyyttä kokeville tunteen, kokemuksen missä näkymätön vetää sinut pinnalle sieltä syvyyksistä. Kehoosi ja mieleesi syttyy tunne, tietoisuus, joka sanoo ”kaikki on hyvin” (tai ainakin riittävän hyvin). Kaikki on sinussa hyvin juuri siinä hetkessä, vaikka sinua ympäröi kaaos, hukuttava pimeys ja epätietoisuus.

Ja kun tämä huikea kokemus toistuu yhä uudestaan ja uudestaan, voit olla varma, että syvyyksissä on pohja ja sinut nostetaan sieltä ylös pinnalle. Varmasti. Kun et enää pelkää pudota sinne syvyyksiin, voit seuraavalla kerralla nähdä pohjalla kallion, timantteja ja aarteita, joita saat ottaa mukaasi. Käyttää ne jakamaan hyvää elämässä. Sekä itseesi että toisiin ihmisiin. Toivo.

Pimeydessä syntyy valo.
Kärsimyksessä luodaan uutta.
Toivo on Jumalan lähteestä.

Kaikki on hyvin.

Lea Sämpi on Pakilan seurakunnan diakoniatyöntekijä.