Tule kuulemaan, kun kirkko tuo leipäjonon kävijöiden ääntä kuuluviin

leipäjonon muodostumista

Olen 59-vuotias nainen. Jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle noin vuosi sitten. Vaikka asun tuetussa asunnossa ja saan joitakin tukia, pienen eläkkeen takia ruoka-apu on minulle elintärkeää. Käyn eri leipäjonoissa 2-3 kertaa viikossa. Tänne lähtö ei ole mukavaa, mutta käynnin jälkeen on hyvä mieli, kun on saanut jääkaapin täyteen ja ulkoilmaa.

Olen 19-vuotias lähihoitajaopiskelija. Käyn leipäjonossa säännöllisesti kerran tai kaksi viikossa, koska tuet riittävät kattamaan vuokran, mutta ei muuta. Leipäjono on minulle erittäin tärkeää. En pystyisi elämään ilman sitä. Sosiaalityöntekijä kertoi minulle leipäjonosta syyskuussa ja olen käynyt siitä lähtien täällä. Minulla on lemmikki, jonka tarpeet joudun toisinaan laittaa omieni edelle. Ensimmäinen kerta leipäjonossa pelotti ja hävetti. Nykyään en enää häpeä. Olen todella kiitollinen leipäjonosta, ja haluan kiittää tämän järjestäjiä ja kauppiaita.

Tässä pari esimerkkiä ihmisten tarinoista, joita keräsimme viime marraskuussa Myllypuron leipäjonon kävijöiltä. Ruokaa jaetaan kolme kertaa viikossa, ja joka kerta paikalla on 600-800 jonottajaa. Jopa 800 erilaista tarinaa joka kerta. Se, mikä tarinoille on yhteistä, on: ”Tämä on minulle ihan välttämätöntä, en pärjäisi muuten mitenkään.”

Leipäjonon ääni

Tule paikalle Helsingin Vanhaankirkkoon maanantaina 7.3. klo 18, kun lukudraamassa tarinoita lukevat presidentti Tarja Halonen ja Helsingin piispa Irja Askola, apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri sekä joukko näyttelijöitä.

Tarinoita kerättiin, jotta leipäjonon ruoka-apua hakevat saisivat äänensä kuuluviin. ”Esityksen tavoitteena on lisätä tietoisuutta avun tarpeesta ja tarvitsijoista. Leipäjonot eivät ole vain alueellinen ilmiö, vaan koko Helsinkiä koskeva haaste”, sanoo projektin käynnistänyt oppilaitospastori Sanna Uusitalo. Teatteri-ilmaisun ohjaajana hän myös ohjaa esityksen.

Tilaisuuden musiikista vastaa Marzi Nyman.

Vanhankirkon osoite on Lönnrotinkatu 6. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Lue lisää

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Toisessa todellisuudessa: lisää elinikää ja iloa yhteisöstä ja marjametsästä?

    Jaa myös muille: 140 Jakoa Lisää Päätin lähteä tutkimaan toisenlaista suomalaista todellisuutta ja vaihdoin kaupunkidiakonian hetkeksi diakonian ja lähetyksen tehtäviin Pohjois-Karjalan maaseudulla. Tutkimuskohde ja alue vaikuttaa kiinnostavalta. Ensimmäinen havaintoni liittyy maaseudulla asuvien eläkeikäisten sitkeyteen ja hyvään kuntoon. Asuminen taajamien ulkopuolella, vaikkapa 5-10 kilometrin päässä keskustan palveluista ei ole mikään ongelma: ainahan voi polkea pyörällä asioille….

  • Mörköjä työpaikoilla? – Näkökulmia työpaikkakiusaamiseen

    Jaa myös muille: 152 Jakoa Lisää Oletko sinä tai työkaverisi kokenut jotakin näistä; mielipiteen ohittamista, sosiaalista eristämistä, häirintää, ideoille nauramista, uramahdollisuuksien sabotointia, ajatusten torppaamista, selän takana pahan puhumista, plagiointia? Et ole yksin kokemustesi kanssa. Työelämässä ei aina tunnisteta henkistä väkivaltaa. Tässä kirjoituksessa pohditaan työpaikoilla tapahtuvaa vähättelyä ja mitätöintiä, ja keinoja joilla voimme parantaa työympäristöjämme. Voit…

  • Pienet teot, suuret merkitykset

    Jaa myös muille: 39 Jakoa Lisää Tapulin diakonian vapaaehtoiset ovat seuranneet kuntoni rapautumista myötätuntoisesti ja lempeän ystävällisesti. Tammikuussa selvisi lopullisesti, että lonkkaluuni oli tehnyt tehtävänsä ja varaosa oli tarpeen. Jäin pois monista tehtävistä, koska kävin laboratoriossa, röntgenissä, hammaslääkärissä, leikkauksen valmisteluissa, apuvälinelainaamossa, apteekissa ja monissa muissa huolto- ja kodin varustelutehtävissä. Kaikki voimat olivat käytössä muuhun, kuin…

  • ”Täältäkö sitten kuollaan pois?”

    Jaa myös muille: 165 Jakoa Lisää Kun ilmoittauduin senioritaloon vapaaehtoiseksi, kuvittelin tietäväni, millaista elämä muistisairaiden ryhmäkodissa on, koska oma äitini asuu vastaavassa paikassa. Mielessäni risteili silti kysymyksiä. Mikä muistisairaiden kanssa toimii ja mikä ei ? Mikä merkitys vapaaehtoisilla on? Yhtenä päivänä juttelen ryhmäkodissa asuvan Sannin kanssa pitkään. Hän ei muista mitä hän on työkseen tehnyt,…

  • ”Mistä tunnet sä naapurin…”

    Jaa myös muille: 27 Jakoa Lisää Kollega välittää minulle yhteydenottopyynnön. Naapuri on huolissaan ikäihmisen pärjäämisestä kotona. Naapurilla on ollut aikaa, taitoa ja halua auttaa. Mutta tilanne on kääntymässä niin vaativaksi, ettei naapuriapu enää riitä.  Yhteisvoimin lähdemme etsimään yksinäiselle, sairaalle eläkeläiselle tukea. Avun löytyminen ei aina ole yksinkertaista. Ammattilainenkin saa soitella monta puhelua ja turhautumiseen asti…

  • Sehän on itsestään selvää

    Jaa myös muille: 39 Jakoa Lisää On itsestään selvää, että voin ostaa kahvin ja pullan tai käydä lounaalla kohtuuhintaisessa ruokapaikassa. Voin valita kalliimman tai halvemman ruuan välillä – usein arkisin otan sen halvemman ja viikonloppuisin herkuttelen vähän paremmilla raaka-aineilla. Uutta takkia varten saatan säästää, että voisin ostaa kalliimman kevättakin, joka toivottavasti kestää sekä aikaa että…

2 kommenttia

  1. valitettavasti moni alimman tuloluokan eläkettä (kelan) työkyvyttömys saajan eläkehakemuksen on eläkevakuuttajan edustaja hylännyt. nyt maan tavan mukaan vakuutuslääkärit saavat toimia mitenkä haluavat, eduskunnan siunaamana.
    vaikka hakija olisi katsottu hoitavan lääkärin ukaan työkyvyttömäksi ansaitsemaan elantoaan ansiotyössä se ei ole kuin suositus. lopullisen päätöksen työkyvystä tekee maksajan edustaj, vakuutuslääkäri. ja jos hakemus hylätään eikä siihen saa valittamalla muutosta jää yhteiskunnan elätettäväksi. mutta voi käydä myös niin että myös kelan vakuutuslääkäri katsoo että hakija ei ole työkyvytön vaan hakija joutuu tällöin olemaan te toimistossa vajaakuntoisena eityöllistyvänä työnhakija saadakseen edes jonkinlaisen toimeentulos ja sosiaaliturvan.
    maan tavan mukkaan ja eduskunnan siunaamana vastuuvakuuttajat jättävät vastuitaan yhteiskunnan maksettavaksi. tämä maksaa veronmaksajille joka vuosi 2 miljardia euroa. olen vammautunut 2008 ja ainakin siitä lähtien toiminta on ollut tämänlaista, 16 miljardia euroa verorahaa on annetu vakuutusyhtiöille kenekään siihen puuttumatta. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&docid=ka+4/2013
    http://yle.fi/uutiset/vakuutusyhtio_ihmeparansi__aivo-_ja_niskavammainen_hans_on_pian_koditon/7190292

  2. Hei Hans! Kiitos kommentistasi. Kuvailemasi järjestelmä vaikuttaa hyvin raskaalta ihmiselle, joka on sen jalkoihin jäänyt. Toivottavasti sinunkin tarinasi saa lisää kuuluvuutta, kuten nyt leipäjonossa kävijöiden ääni. Kuultu ääni ei kuitenkaan vielä riitä, vaan asian eteenpäin viemiseksi tarvitaan ratkaisuja.

    Voimia ja siunausta sinulle Hans.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.