Unohdetut yhteiskunnan reunalla
Yhteiskuntamme kulkee eteenpäin nopeaan tahtiin. Teknologia kehittyy, palvelut digitalisoituvat ja yhä useampi meistä saa äänensä kuuluviin sosiaalisessa mediassa tai poliittisessa keskustelussa. Samaan aikaan toiset jäävät yhä kauemmas tästä yhteisestä kehityksestä. Yhä useammat jäävät sivuun, katveeseen ja jopa näkymättömiin.
Diakoniatyössä kohtaamme päivittäin ihmisiä, jotka kokevat jääneensä yhteiskunnan ulkopuolelle. Taloudellinen ahdinko, yksinäisyys, mielenterveysongelmat tai fyysinen sairastaminen voivat eristää ihmisen lähes täysin muista. Toisinaan pelkkä tieto siitä, minne hakeutua avun saamiseksi, voi puuttua – tai kynnys pyytää apua on kasvanut liian suureksi.
Diakoniatyö on kirkon vastaus tähän hiljaiseen hätään. Se kohtaa ihmiset siellä, missä heidän tuskansa kuuluu vain hiljaisena kuiskauksena. Diakoniatyössä kohdataan yksinäisiä vanhuksia, uupuneita yksinhuoltajia, sairastuneita, mielenterveys- ja päihdekuntoutujia sekä nuoria aikuisia, joilta on kadonnut usko tulevaisuuteen.
Eriarvoisuus ei ole vain tilastollinen ilmiö, vaan todellisuus, joka murtaa ihmistä sisältä. Syrjäytyminen ei tapahdu yhdessä yössä. Se on usein seurausta monien pienten ja suurten pettymysten, epäonnistumisten ja kohtaamattomuuden ketjusta. Kun kukaan ei näe, ei kuule, eikä välitä, ihminen voi alkaa uskoa itsekin, ettei ole arvokas.
Yksi diakoniatyön tärkeimmistä tehtävistä on olla kuuntelija ja rinnalla kulkija – mutta myös puolustaja. Kun yhteiskunnan palveluverkko pudottaa, diakoniatyö pyrkii kuromaan kiinni ne aukot, joihin ihmiset muutoin katoaisivat. Pienituloiselle apu voi olla ruokakassi tai maksusitoumus lääkkeisiin. Yksinäiselle apu voi olla rauhallinen keskusteluhetki ilman kiirettä. Mutta vielä enemmän se on viesti: et ole näkymätön, olet arvokas.
Raamatun sana rohkaisuksi
Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. Matt. 25:40
Tämä Jeesuksen opetus muistuttaa meitä siitä, että lähimmäisen auttaminen on myös kristillinen teko – kohtaaminen, jossa Jumalan rakkaus tulee näkyväksi tekojen kautta.
On meidän jokaisen vastuulla kysyä: ketkä jäävät nyt ulkopuolelle? Kenet ohitamme arjessa? Ja ennen kaikkea – mitä voisimme tehdä toisin, jotta jokainen tulisi nähdyksi ja kuulluksi?
- Unohdetut yhteiskunnan reunalla - 14.05.2025
- Kannelmäen seurakunnan diakonin havaintoja työn keskeltä - 25.09.2024
- Solmuja, joita diakoniatyöntekijäkään ei meinaa saada auki - 06.03.2024
