Diakoniaa laulun sanoin

Virsikärpänen – diakonian Bumtsibum

Onko Biisikärpänen tai Bumtsibum ohjelmina tuttuja? Ohjelmat testaavat osallistujiensa laulutietämystä: mikä laulu on kyseessä ja miten laulun sanat menevät. Tämä kirjoitus ei testaa laulutietoutta, mutta kokoaa Biisikärpäsen ja Bumtsibumin tavoin laulujen sanoja.

Gospelräppiä soittava NNS laulaa, kuinka ”mul ei oo varaa”, ”nukkumatti morottaa kukkaron pohjalta” ja Kelalta tulee terveisiä: ”minkä takia mä valmistu en”. Laulun sanat välittävät jopa musertavan totuuden osan yhteiskuntamme jäsenten arjesta. Kolme V:tä, vähävaraisuus, velkaantuminen ja voimattomuus, ovat toisille todellisuutta ja laittavat ihmisen ahtaalle. Toiseksi Miriam esittää kappaleessaan Samalla viivalla, kuinka herkästi selkä kääntyy kaikkein heikoimmassa asemassa oleville.

Laulujen sanoitukset syntyvät yleensä elävästä elämästä ja ovat omiaan kertomaan erilaisista kivuista. Ja kuinka moni laulu kertookaan kärsimyksistä! Myös Kaemo kantaa tässä kortensa kekoon laulaen: ”liian monta elämää, kipeää ja kärsivää”. Ihmisten hätä tulee ottaa tosissaan. Olemme Jumalan kuvia ja lähimmäisiä toisillemme. Siksi juuri meidän tulee kantaa toistemme taakkoja. Meillä ei ole varaa jättää avun tarpeessa olevia avun ulkopuolelle. Selän kääntämiselle ei ole sijaa.

Vaikka diakonian pyrkimys on tehdä kaikkensa auttaakseen hädän keskellä elävää ihmistä, on onni, että maailma ei pyöri vain meidän vajavaisten ihmisten ja resurssipulassa olevan yhteiskunnan toimesta. Anna-Mari Kaskisen sanoin, onneksi ”on yksi, joka suurempi on mahtavia maan”. Kun apu muualta tuntuu olevan kiven alla, on toivona aina ”turva Jumalassa”.

Kun NNS:n kappaletta kuuntelee pidemmälle, laulaja nöyrtyy: ”pyydän, Kristus, maksa mun velkani”. Laulaja tietää lopulta oikean osoitteen, mistä pyytää apua. Vaikka muu maailma laittaisi koville, Jeesus ei koskaan hylkää. Virsi 318 sanoittaa saman: ”Toiset jos hylkäävät, kasvosi lempeät puoleeni kääntyvät rohkaisemaan”.

Myös Miriam löytää kertosäkeessään ihmisarvon ja tasavertaisuuden: olemme kaikki ”samalla viivalla ristiltä katsottuna, samalla viivalla Jumalan mitoilla mitattuna, samalla hinnalla lunastettuja, samalla täydellisellä rakkaudella rakastettuja”.

-Pihla Leijo
Diakoniatyön harjoittelija, Herttoniemen seurakunta
Diakonia-ammattikorkeakoulu

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Oman kuplani ulkopuolella

    Jaa myös muille: 90 Jakoa Lisää Reilu kaksikymmentä lasta tulee nopein askelin seurakuntakeskukseen. Koulu on ohi ja nyt lauletaan yhdessä ruokalaulu. Aiemmin päivällä on ollut työttömien ruokailu, mutta keittäjät ovat keittäneet reilusti enemmän tietäessään lapsijoukon tulevan iltapäivällä syömään. Ruoasta nirsoilemisesta ei ole tietoakaan. Lapset syövät reippaasti. Muistikuva on noin parinkymmen vuoden takaa eräästä Vantaan seurakunnasta….

  • Tule mukaan, Sinua tarvitaan

    Jaa myös muille: 90 Jakoa Lisää Ovet ovat auki, ja eri-ikäisiä ja -taustaisia ihmisiä alkaa tulla sisään kirkkosaliin. Tuolit on siirretty sivuun ja pöydät yhdistetty niin, että paikan voi valita ison, yhteisen pöydän äärestä, kuitenkin turvallisen välimatkan päässä toisista. Biljardin pelaajat laittavat palloja aloituspaikoilleen, ja keittiössä häärätään kahvilan tarjoilujen parissa. On alkamassa keskiviikon kansainvälinen klubi-ilta…

  • Lähimmäisen rakkaus ei koskaan häviä – vai häviääkö?

    Jaa myös muille: 90 Jakoa Lisää Kerro minulle rakkauden rajat Mediassa levisi kertomus pienestä pojasta ja suurvallan presidentistä. Kertomus meni osapuilleen näin: Presidentti vieraili koululuokassa ja häneltä sai kysyä kysymyksiä. Vastavuoroisesti presidentti kysyi oppilailta, muun muassa: ”Mihin maamme päättyy?” Pieni poika vastasi aivan oikein, tiettyjen paikkojen nimiä luetellen. Presidentti korjasi pojan vastausta yllättävästi: ”Maamme ei…

  • Roskiksestamme nousi ihminen

    Jaa myös muille: 90 Jakoa Lisää Lauantaina iltapäivällä, ehkä noin klo 16 roskiksestamme nousi ihminen. Palasin töistä kotiin ja parkkialueemme reunalla sijaitsevasta Molokista – ”nykyaikaisesta ja tehokkaasta jätehuoltoratkaisusta” – kapusi maanpinnalle siististi pukeutunut nuorehko nainen. Hänen ystävänsä odotti ylhäällä ja auttoi kohti päivänvaloa. Roskiksen vierestä he nostivat isot muovikassinsa ja lähtivät löytöinensä pois. Mitä tämä…

  • Vietätkö lomaa oikeasti vai haaveissasi?

    Jaa myös muille: 90 Jakoa Lisää Kesälomakausi on alkanut ja somet täyttyvät kiiltokuvamaisista maisemista, herkuista ja ihmisten ilottelusta. Ainakin osalla. Osa katsoo kuvia kateellisena, osa murheellisena ja osa yöunensa menettäen. Pienituloisen tai köyhän kesä koostuu usein ihan siitä samasta mistä muukin arki: rahahuolista, stressistä, pettymyksistä, haaveilusta ja lottovoiton toivomisesta, jos on varaa lotota. Pätkätyöläisen kesä…

  • Ihmiselon kivut&koukerot -ja se arvokas toivo ja välittäminen!

    Jaa myös muille: 90 Jakoa Lisää 31.8.2018 vietettiin ensimmäistä D-day:tä eli diakonian viran päivää. Tuli mietiskeltyä sitä, millaisia kohtaamisia tähän omalle työuralle on sattunut niin Espoossa, Suomusjärvellä, Kirkkonummella kuin Helsingissä. En kerro kenestäkään tietystä ihmisestä vaan asioista, joita olen kohdannut diakoniatyöntekijänä –niiden asioiden takana ovat ihmiset kohtaloineen. On ihmisiä, joiden rinnalla olen kulkenut vuosia. On…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.