Diakoniaa laulun sanoin

Virsikärpänen – diakonian Bumtsibum

Onko Biisikärpänen tai Bumtsibum ohjelmina tuttuja? Ohjelmat testaavat osallistujiensa laulutietämystä: mikä laulu on kyseessä ja miten laulun sanat menevät. Tämä kirjoitus ei testaa laulutietoutta, mutta kokoaa Biisikärpäsen ja Bumtsibumin tavoin laulujen sanoja.

Gospelräppiä soittava NNS laulaa, kuinka ”mul ei oo varaa”, ”nukkumatti morottaa kukkaron pohjalta” ja Kelalta tulee terveisiä: ”minkä takia mä valmistu en”. Laulun sanat välittävät jopa musertavan totuuden osan yhteiskuntamme jäsenten arjesta. Kolme V:tä, vähävaraisuus, velkaantuminen ja voimattomuus, ovat toisille todellisuutta ja laittavat ihmisen ahtaalle. Toiseksi Miriam esittää kappaleessaan Samalla viivalla, kuinka herkästi selkä kääntyy kaikkein heikoimmassa asemassa oleville.

Laulujen sanoitukset syntyvät yleensä elävästä elämästä ja ovat omiaan kertomaan erilaisista kivuista. Ja kuinka moni laulu kertookaan kärsimyksistä! Myös Kaemo kantaa tässä kortensa kekoon laulaen: ”liian monta elämää, kipeää ja kärsivää”. Ihmisten hätä tulee ottaa tosissaan. Olemme Jumalan kuvia ja lähimmäisiä toisillemme. Siksi juuri meidän tulee kantaa toistemme taakkoja. Meillä ei ole varaa jättää avun tarpeessa olevia avun ulkopuolelle. Selän kääntämiselle ei ole sijaa.

Vaikka diakonian pyrkimys on tehdä kaikkensa auttaakseen hädän keskellä elävää ihmistä, on onni, että maailma ei pyöri vain meidän vajavaisten ihmisten ja resurssipulassa olevan yhteiskunnan toimesta. Anna-Mari Kaskisen sanoin, onneksi ”on yksi, joka suurempi on mahtavia maan”. Kun apu muualta tuntuu olevan kiven alla, on toivona aina ”turva Jumalassa”.

Kun NNS:n kappaletta kuuntelee pidemmälle, laulaja nöyrtyy: ”pyydän, Kristus, maksa mun velkani”. Laulaja tietää lopulta oikean osoitteen, mistä pyytää apua. Vaikka muu maailma laittaisi koville, Jeesus ei koskaan hylkää. Virsi 318 sanoittaa saman: ”Toiset jos hylkäävät, kasvosi lempeät puoleeni kääntyvät rohkaisemaan”.

Myös Miriam löytää kertosäkeessään ihmisarvon ja tasavertaisuuden: olemme kaikki ”samalla viivalla ristiltä katsottuna, samalla viivalla Jumalan mitoilla mitattuna, samalla hinnalla lunastettuja, samalla täydellisellä rakkaudella rakastettuja”.

-Pihla Leijo
Diakoniatyön harjoittelija, Herttoniemen seurakunta
Diakonia-ammattikorkeakoulu

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Mikä ihmeen ”Ihmisoikeuspuolustaja”?

    Jaa myös muille: 86 Jakoa Lisää Ihmisoikeuspuolustaja on ihminen, joka pitää kaikkien ihmisten ihmisarvoa luovuttamattomana -toinen ei ole toista arvokkaampi vaan meillä kaikilla on oikeus esim. turvaan, puolueettomaan oikeudenkäyntiin ja toimeentuloon. Ihmisoikeuspuolustaja ei käännä päätään, jos näkee vääryyden tapahtuvan, eikä sulje suutaan jos joku joutuu kiusatuksi tai väärin tuomituksi. Ihmisoikeuspuolustaja ei aja vain omaa etuaan…

  • Lähimmäisen rakkaus ei koskaan häviä – vai häviääkö?

    Jaa myös muille: 81 Jakoa Lisää Kerro minulle rakkauden rajat Mediassa levisi kertomus pienestä pojasta ja suurvallan presidentistä. Kertomus meni osapuilleen näin: Presidentti vieraili koululuokassa ja häneltä sai kysyä kysymyksiä. Vastavuoroisesti presidentti kysyi oppilailta, muun muassa: ”Mihin maamme päättyy?” Pieni poika vastasi aivan oikein, tiettyjen paikkojen nimiä luetellen. Presidentti korjasi pojan vastausta yllättävästi: ”Maamme ei…

  • Vain makkaraa?

    Jaa myös muille: 171 Jakoa Lisää Katseeni kohtaa siistin, keski-ikäisen miehen. Kiitos, hän sanoo ja jatkaa: Te ette ehkä ymmärrä, kuinka arvokasta työtä te teette. Hänen katseensa näyttää siltä kuin olisin juuri tehnyt jonkun sankariteon. Mutta tämähän on vain makkara, totean. Mies kertoo, että hän on tälläkin hetkellä asunnoton. Tunnen surua, voimattomuuttakin, sillä koen, ettei…

  • Diakonian harppaus

    Jaa myös muille: 68 Jakoa Lisää Paljon on tänä keväänä puhuttu kirkon digiloikasta, kun toimintaa ja kohtaamisia on siirretty verkkoon. Iso harppaus ja supernopea venyminen uudenlaiseen toimintaan on tapahtunut myös helsinkiläisten auttamisessa. Viestijänä olen seurannut ihaillen, kuinka ripeästi ja joustavasti Helsingin seurakuntien työntekijät panivat tuulemaan uudessa tilanteessa. Ja ottaen huomioon, että nk. perustyö on jatkunut…

  • Niukkuus ajaa meidät yhteen

    Jaa myös muille: 17 Jakoa Lisää Aloitin työurani päihdetyössä 30 v sitten. Auttajatahojen väliset raja-aidat olivat korkeat. Vertaisryhmien jäsenet karsastivat ammattiauttajia ja päihdeklinikoilla karsastettiin vertaisauttajia. Kukin oli poteroitunut omaan tapaansa auttaa. Pari vuotta sitten sain mahdollisuuden osallistua uudenlaiseen valmennukseen. Se kokosi samaan huoneeseen sekä päihdekuntoutujia että päihdetyön ammattilaisia – jotkut olivat sekä että. Edelleen olin…

  • Viekää tuhkatkin pesästä! – terveisiä leipäjonosta

    Jaa myös muille: 170 Jakoa Lisää Pääsin tutustumaan Myllypuron elintarvikejakelun toimintaan ensimmäistä kertaa vuoden 2016 keväällä ollessani diakoniharjoittelijana Herttoniemen seurakunnassa. Keväällä aamut olivat kylmiä ja jono pitkä. Osa kävijöistä istui retkijakkaralla, toiset lämmittelivät hörppien kuumaa kahvia mukanaan tuomasta termospullosta. Muitakin toimijoita oli usein paikalla, kahvia ja joskus myös pientä purtavaa, tarjoilivat vapaaehtoiset toimijat ja järjestöt….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.