Ylös syvästä suosta

Seuraan somessa muutamaa äitiä, joiden talous on todella tiukalla. He ovat päättäneet kertoa tilanteestaan ja sen vaikutuksista perheen elämään avoimella ja rehellisellä tavalla, sanoittaen muiden samassa tilanteessa olevien vanhempien tuntemuksia. Aktuelleihin tilanteisiin johtaneet syyt ovat moninaisia, eivätkä todellakaan aina kirjoittajista itsestään johtuvia.

Se, mikä tällaista pian 20 vuotta diakoniatyötä tehnyttä tekijää näissä sometilien postauksissa kiinnostaa, on se ihmisen vääristämätön ja aito, oikea arki. Juurikin se sama, josta diakonian asiakkaat vastaanotolla kertovat. Mitä hallituksen leikkaukset, konkurssit, sairastumiset, onnettomuudet ja ympärillä olevat ihmiset voivat aiheuttaa näille kirjoittajille ja heidän lähipiirilleen. Stressi on vahvasti esiin nouseva, kokonaisvaltainen ja haittavaikutuksiltaan moninainen fakta. Stressi selviämisestä ja viime kädessä siitä, että onko lapsille tarjota koti, ruokaa ja vaatteita. Entä jos joku sairastuu ja tarvitsee lääkettä? Entä jos on pakko mennä hammaslääkäriin? Entä jos pesukone hajoaa? Raha ja sen puute on ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla. Elämää hallitsee jatkuva huoli rahan riittävyydestä. Siitä, että priorisoit ja vertailet ihan jokaisen pakollisen hankinnan ja siirrät ostoja kuukausillakin eteenpäin, koska rahaa ei vain ole.

Jatkuva stressi voi merkittävällä tavalla kuormittaa elimistöä. Se voi aiheuttaa masennusta, ahdistuneisuutta, unettomuutta, korkeaa verenpainetta, sydän- ja verisuonisairauksia jne. Ei mitään pikkujuttuja ja arvatenkin näiden henkilöiden työkyky ei ainakaan parane tilanteen pitkittyessä. Useimmat haluaisivat tehdä töitä ja yrittävät kovasti saada niitä. Ei pelkästään taloudellisista syistä, vaan myös elämän merkityksellisyyden ja sosiaalisten tarpeiden vuoksi.

Kysyin tekoälyltä, että mitä Suomen työttömyyslukujen parantamiseksi voisi tehdä. Yhdeksi asiaksi nousi työmarkkinoiden joustavuuden lisääntyminen, esimerkiksi mahdollistamalla osa-aikatyön, määräaikaistyön ja yrittäjyyden yhdistäminen. Kuulostaa erittäin hyvältä ja samalla päästäisiin kauemmaksi ”isoveli valvoo”-hengestä, jota edelleen leimaa suomalaista päätöksentekoa aivan liian vahvasti. Toinen työmarkkinoiden joustavuuteen liittyvä tekoälyn tekemä ehdotus oli niiden tilanteiden vähentäminen, joissa työn vastaanottaminen johtaa vain vähäiseen tulotason nousuun. Kun ihminen tekee työtä, pitäisi arvostuksen näkyä myös tilille tulevien eurojen määrässä verrattuna maksettaviin työttömyyden aikaisiin tukiin. Tähän ei siis päästä pelkästään tukia leikkaamalla, vaan pienipalkkaisten alojen palkkauksen nostolla. Euroja käytettäväksi ja nostamaan Suomen taloutta, vai mitä?