Tarua vai totta
Yksiön ilma oli sakeana kahvin tuoksusta. Olimme ainakin vartin istuneet vaiti, kahvia silloin tällöin pienistä vaaleanpunaisen ruusun koristamista posliinikupeista siemaillen. Lumouduin taas tavasta, jolla hän rauhallisesti lorautti kahvia kupin aluslautaselle – tassille, kuten hän pientä lautasta kädessään kutsui, kerta toisensa jälkeen kuin kuninkaallinen hän laittoi sokeripalan huuliensa väliin ja siemaisi hartaasti nauttien kahvia sen läpi….