Ilonpilkahduksia

Olen työyhteisömme nuorin työntekijä. Voisin veikata, että olen myös valtakunnallisesti diakoniatyöntekijöiden keskuudessa niitä nuorimpia. Minulta usein kysytäänkin, miksi ihmeessä olen näin nuorena hakeutunut tällaiseen ammattiin. ”Siinä työssähän ei näe iloisia asioita ollenkaan”, minulle kerran sanottiin.

Nuoresta iästäni huolimatta olen sen verran ehtinyt unelmatyöni arkea nähdä, että voin todeta myös niitä ilonpilkahduksia löytyvän. Ne näkyvät vanhuksen silmissä, kun menen hänen luokseen kotikäynnille. Ne näkyvät ryhmätoimintaan osallistuvien kasvoilla, jotka saavat ryhmästä virkistystä omaan viikkoonsa. Suurimmat ilonpilkahdukset näkyvät vastaanottoasiakkaiden kasvoilla ja helpotuksen kyynelissä, kun seurakunnan antaman ruokamaksusitoumuksen myötä pärjätäänkin taas yksi viikko eteenpäin.

Ilonpilkahdusten löytäminen työstään ja arjen haasteista on kenties osittain asennekysymys. Monesti sitä tulee itsekin kaipailtua vain elämän suuria riemuja, jolloin pienet ja kauniit asiat ympärillä jäävät näkemättä. Kuinka paljon onnellisempi sitä olisikaan, jos pystyisi ottamaan vihertävät koivut, vastaantulijan hymyn tai kesän ensijäätelön Jumalan siunauksena elämässään.

Koen, että työni diakoniatyöntekijänä on Jumalan suurta armoa minua kohtaan. Koen saavani tässä työssä enemmän kuin pystyn työlleni itse antamaan. Toivon, että myös työni kautta Jumala saisi minua kasvattaa niin, että osaisin laittaa asioita oikeaan tärkeysjärjestykseen elämässä. Toivon, että oppisin näkemään niitä arjen ilonpilkahduksia päivittäin.

Mitä nuoruuteen tulee, niin haluan rohkaista muitakin nuoria hakeutumaan diakoniatyöhön. Elämänkokemuksesta on tässä työssä hyötyä, mutta sitähän kertyy vuosi vuodelta. Meillä nuorilla on varmasti paljon erilaista annettavaa diakoniatyöhön. Sitä paitsi:

”Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua.” Jer.1:7

 

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Latest posts by Heidi Viita-Virtanen (see all)

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Diakoniatyötä Someron tapaan

    Jaa myös muille: Lisää ”Ihmisten huolet ovat pitkälti samoja paikasta riippumatta: yksinäisyyttä, työttömyyttä, taloudellisia vaikeuksia, mielenterveysongelmia ja muita sairauksia. Juurettomuutta en ole Somerolla niinkään havainnut. Koti- ja laitoskäyntejä on enemmän ja välillä verenpaineen mittauksia, jotka nekin kuuluvat täällä diakoniatyöntekijän toimenkuvaan”, vertailee Herttoniemen seurakunnan diakoniatyöstä Someron seurakuntaan siirtynyt diakonissa Ulla Mäenpää. ”Aloitin Someron seurakunnassa 1.6.2015 määräaikaisena diakoniatyöntekijänä. On…

  • ”Työntekijä katsoi minua silmiin”

    Jaa myös muille: Lisää ”Hei, tervetuloa, kappeliin pääsette tuosta ovesta.” ”Hei, tervetuloa, kappelin sisäänkäynti on tuossa..” Näitä lauseita toistamme satoja kertoja päivässä. Sanoja tärkeämpää on silmiin katsominen, hymy, ystävällisyys. Haluamme katseella osoittaa, että sinä olet tervetullut. Minä olen tässä sinua varten, jos tarvitset. Nähdyksi ja kohdatuksi tuleminen ovat perustarpeitamme. Vastasyntynyt pieni lapsi etsii vanhemman kasvoja…

  • Työkesä ei ole menetetty kesä

    Jaa myös muille: Lisää Mistä löytää päivien kimallusta kesä-heinäkuuhun, silloin kun joutuu työskentelemään keskellä kauneinta suvea? Onko kesäpelit pelattu ja mitään tehtävissä kesän 2024 osalta? Älä huoli, paljonkin!   Kun työsuhde vaihtuu, tai kun loma syystä tai toisesta estyy, voi kesämotivaatio laahata nollissa. Mielikin, jos ei nyt aivan mustu, vihertyy kateudesta, kun ystävät kiiruhtavat rannoille,…

  • Avaa silmäsi!

    Jaa myös muille: Lisää Helsinki ja Suomi on täynnä köyhyyttä ja kurjuutta. Et vain näe sitä. Ummistat silmäsi todellisuudelta. Mielikuvaharjoitus. Lähdet kävelemään Helsingin päärautatieasemalta kohti Kampin kauppakeskusta. Kävelet Elielinaukion läpi ja astelet Postitalon vierestä tien yli Sokoksen kulmalle. Jatkat siitä Mannerheimintien yli puikkelehtien ihmisvilinän läpi autoja ja ratikoita varoen. Kuljet Lasipalatsin ohi Narinkkatorille ja lopulta saavut kauppakeskuksen oville. Kuinka monta ihmistä…

  • Diakonia toteutuu yhdessä välittämällä

    Jaa myös muille: Lisää Maaseudulla työssä olevan näkökulmasta on itsestään selvää, että diakoniatyötä tehdään yhdessä. Yhdessä tekeminen ei tarkoita vain sitä, että seurakunnan eri työntekijät tekevät työtä yhdessä vaan sitä, että seurakunnan jäsenet todella kantavat oman kortensa kekoon seurakunnan työn toteutuksessa. Täällä itärajan pinnassa mutkaisten sorateiden ja luminietosten maassa naapuriapua tarvitaan – ja sitä myös…

  • Opiskelijoiden taloudellinen ahdinko: väliaikaista vai pysyvää?

    Jaa myös muille: Lisää Jos menetän toivoni tänään Keneltä voisin hakea apua hätään? Muistanko enää, miltä maailma näytti ennen kuin pandemia meidät alleen peitti? Meille sanottiin, että se olisi väliaikaista. Milloin olen viimeksi nähnyt opiskelukavereita? Katson vaihtuvia tuhon uutisia maailmalta. Tuntuvatko murheeni ruoasta turhalta? Kaveri ojensi kirkon työntekijän numeron. Voinko soittaa ja kertoa olevani voimaton?…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.