Ilonpilkahduksia

Olen työyhteisömme nuorin työntekijä. Voisin veikata, että olen myös valtakunnallisesti diakoniatyöntekijöiden keskuudessa niitä nuorimpia. Minulta usein kysytäänkin, miksi ihmeessä olen näin nuorena hakeutunut tällaiseen ammattiin. ”Siinä työssähän ei näe iloisia asioita ollenkaan”, minulle kerran sanottiin.

Nuoresta iästäni huolimatta olen sen verran ehtinyt unelmatyöni arkea nähdä, että voin todeta myös niitä ilonpilkahduksia löytyvän. Ne näkyvät vanhuksen silmissä, kun menen hänen luokseen kotikäynnille. Ne näkyvät ryhmätoimintaan osallistuvien kasvoilla, jotka saavat ryhmästä virkistystä omaan viikkoonsa. Suurimmat ilonpilkahdukset näkyvät vastaanottoasiakkaiden kasvoilla ja helpotuksen kyynelissä, kun seurakunnan antaman ruokamaksusitoumuksen myötä pärjätäänkin taas yksi viikko eteenpäin.

Ilonpilkahdusten löytäminen työstään ja arjen haasteista on kenties osittain asennekysymys. Monesti sitä tulee itsekin kaipailtua vain elämän suuria riemuja, jolloin pienet ja kauniit asiat ympärillä jäävät näkemättä. Kuinka paljon onnellisempi sitä olisikaan, jos pystyisi ottamaan vihertävät koivut, vastaantulijan hymyn tai kesän ensijäätelön Jumalan siunauksena elämässään.

Koen, että työni diakoniatyöntekijänä on Jumalan suurta armoa minua kohtaan. Koen saavani tässä työssä enemmän kuin pystyn työlleni itse antamaan. Toivon, että myös työni kautta Jumala saisi minua kasvattaa niin, että osaisin laittaa asioita oikeaan tärkeysjärjestykseen elämässä. Toivon, että oppisin näkemään niitä arjen ilonpilkahduksia päivittäin.

Mitä nuoruuteen tulee, niin haluan rohkaista muitakin nuoria hakeutumaan diakoniatyöhön. Elämänkokemuksesta on tässä työssä hyötyä, mutta sitähän kertyy vuosi vuodelta. Meillä nuorilla on varmasti paljon erilaista annettavaa diakoniatyöhön. Sitä paitsi:

”Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua.” Jer.1:7

 

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Latest posts by Heidi Viita-Virtanen (see all)

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Kuka armahtaa köyhää? – Vuosaarelaiset kertovat

    Jaa myös muille: 17 Jakoa Lisää Köyhyys ilmenee monella tavalla ja se näkyy myös vuosaarelaisten ajatuksissa köyhyydestä. Vuosaaren seurakunta järjesti viime syksynä köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen tapahtuman Mosaiikki-torilla. Tapahtumassa kyseltiin vuosaarelaisten ajatuksia köyhyydestä. Vuosaarelaisten mielestä köyhyys koskettaa muun muassa eniten lapsiperheitä, pienituloisia eläkeläisiä ja romaneita. Mitä on vuosaarelainen köyhyys? ”Vanhuksia tonkimassa roskiksia, köyhien lapsiperheiden on…

  • Puhut sä digiä?

    Jaa myös muille: 30 Jakoa Lisää Syrjäytymisen voidaan määritellä olevan sitä, että ihminen putoaa yhteiskunnan normaalien käytäntöjen ulkopuolelle. Tänä päivänä digitaaliset palvelut (sähköiset palvelut verkossa) ovat arkea ja digilaitteiden käyttöä pidetään jo samanlaisena kansalaistaitona kuin lukutaitoa. Digisyrjäytynyt ei osaa tai pysty käyttämään digilaitteita tai -palveluita.  Digitaidot vaativat myös jatkuvaa päivittämistä teknologian ja sähköisten palveluiden kehittyessä…

  • Tule mukaan, Sinua tarvitaan

    Jaa myös muille: 152 Jakoa Lisää Ovet ovat auki, ja eri-ikäisiä ja -taustaisia ihmisiä alkaa tulla sisään kirkkosaliin. Tuolit on siirretty sivuun ja pöydät yhdistetty niin, että paikan voi valita ison, yhteisen pöydän äärestä, kuitenkin turvallisen välimatkan päässä toisista. Biljardin pelaajat laittavat palloja aloituspaikoilleen, ja keittiössä häärätään kahvilan tarjoilujen parissa. On alkamassa keskiviikon kansainvälinen klubi-ilta…

  • Maadoittumista arjen keskellä

    Jaa myös muille: 285 Jakoa Lisää Totta! Mikään ei ”maadota” niin täydellisesti kuin hetki vakavasti sairaan rinnalla. Kulunut kesä on ollut yksi elämäni rikkaimmista ajoista. Olen saanut jakaa sen saattohoidon vapaaehtoistehtävien merkeissä toimivien kanssa. Kuunnella, miten hämmästyttävän nopeasti yhteys vakavasti sairaan kanssa on syntynyt ja muita ajatuksista, joita vapaaehtoistehtävän äärellä on saattajissa syntynyt. Tuore tapa…

  • Tarinoita leipäjonosta, osa 1. ”Enää en häpeä.”

    Jaa myös muille: 171 Jakoa Lisää Myllypuron elintarvikejakelun jono kiemurtelee Kehä ykkösen kupeessa monen sadan metrin matkalla kolmena aamuna viikossa. Paikalla on joka kerta keskimäärin 750 kävijää, joista jokaisella on oma tarinansa. Joukko kirkon työntekijöitä ja vapaaehtoisia opiskelijoita kävi keräämässä ruoka-apua hakevien tarinoita, jotta näillä olisi mahdollisuus saada ääntään kuuluviin. Hienoa, että niinkin moni oli valmis kertomaan elämästään. Useat olivat…

  • Vapaaksi trauman vankilasta

    Jaa myös muille: 68 Jakoa Lisää Diakonian kokemusasiantuntija Sanna on joutunut elämässään kohtaamaan lukuisia vastoinkäymisiä. Hän on traumojen ja niistä vapautumisen kokemusasiantuntija, joka haluaa välittää tietoaan ja kokemustaan niin auttaville tahoille kuin lähimmäisilleen. ”Löydän koko ajan lisää rohkeutta olla se kukoistava ihminen, joksi Luoja minut loi ja tunnen intoa astua niiden tehtävien äärelle, jotka Hän…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.