Vapaus uskoa -tai olla uskomatta

Löydätkö itsesi miettimästä kadulla vastaan kävelevien ihmisten uskonelämää? Minä en muista moista miettineeni. Olen kyllä kirkossa töissä, mutta enimmäkseen kadulla kulkiessa on mielessä arkiset kauppalistat ja aikataulut -harvemmin on aikaa antaa ajatuksen pyrähdellä vapaasti. Rukouksin saatan kyllä jotain vastaantulijaa tai metromatkustajaa kantaa, mutta en yleensä tule silloinkaan miettineeksi mihin kukin uskoo -vai uskooko mihinkään? Olen ehkä tässä mielessä niin perin juurin suomalainen, että uskoa pidetään niin henkilökohtaisena asiana, ettei siitä ole oikein korrektia kysellä. Silti koen, että kauneinta, mitä voin toisen puolesta tehdä on jättää hänet rukouksessa rakastavan Jumalan käsiin.

Tällä Suomenniemellä on vuosisatojen ja tuhansien saatossa oltu sekä uskomatta, että uskottu vaikka mihin. Siksipä tuntuukin niin kovin ihmeelliseltä, että suhteessa muualta muuttaneisiin ihmisiin nämä uskonnolliset asiat nousevat toisille meistä esteeksi kanssakäymiselle tai ystävyydelle. Ajattelen, että siinä jumppatunnin lomassa tutuksi tullut ihminen on ensisijaisesti ihminen, jonka kanssa olen jakanut jotain -en minä lähde arvopohjaansa siinä tenttaamaan seuraavaksi ”syntysuomalaiseltakaan”, kyllä se sitten elämän myötä selväksi tulee jos on tullakseen.

Olen saanut kokea todella sydämellisiä vastaanottoja kodeissa, jossa olen ensimmäinen kristitty vieras ikinä. Toisinaan se, että olen kirkon työntekijä on suomalaisille suurempi kynnys kuin toiseen uskontokuntaan kuuluvalle. Silti erilaisuus voi jännittää puolin ja toisin: meillä kaikilla on ennakkoasenteita ja stereotypioita. Ihmisen mieli on taipuvainen yksinkertaistamaan ja lokeroimaan asioita, jotta niitä on helpompi käsitellä. Mutta jos valitsen nähdä ihmisen, olla hänelle aidosti läsnä, tutustua häneen ihmisenä häntä ja hänen arvojansa kunnioittaen -niin yleensä olemme voineet elää yhdessä hyvän yhteyden hetken ja oppineet kunnioittamaan toisiamme eroista huolimatta.

Helmikuun alussa vietettiin taas YK:n Yhteisymmärryksen viikkoa (World Interfaith Harmony Week) , jonka tarkoitus on kannustaa ihmisiä arjen vuoropuheluun toistensa kanssa eri uskonnoista tai uskomuksista riippumatta. Vastakkainasettelulla emme rakenna mitään hyvää, mutta aidolla vuoropuhelulla voimme lisätä ymmärrystä ja keskinäistä harmoniaa. Harmonian perusta pohjaa YK: ihmisoikeusjulistukseen: 18. artikla. Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.

On sentään hienoa saada asua maassa, jossa saan uskoa tai olla uskomatta, näyttää uskoni ulkoisin merkein tai valita olla näyttämättä -ja voin jopa vaihtaa uskontokuntaani ilman kuolemanvaaraa. Jos taas innostuit tutkailemaan omia asenteitasi ja arvomaailmaasi niin voit hakeutua esimerkiksi MOD-koulutukseen (=moninaisuus, oivallus&dialogi) oppimaan näistä lisää.