Ankkuri ylös ja kohti avioliiton satamaa (osa 1.)

Olet varmaan joskus kuullut lapsiavioliitoista tai sukujen sopimusavioliitoista? Ne tuntuvat täällä kaukaisilta, sillä Suomessahan jokainen saa itse valita kenen kanssa menee naimisiin -kunhan avioliitolla ei ole esteitä! Täällä eivät enää perheet tai suvut kontrolloi ja meillä on vapaus valita -jopa avioliitto samaa sukupuolta olevan kanssa.

Valitettavasti ajatus on osin epätosi -nimittäin jo avioliiton esteettömyyden todistaminen voi olla suomalaisellekin pitkä ja mutkikas tie: sitä se on erityisesti silloin jos rakkaasi on kotoisin EU:n ulkopuolelta ja hänellä ei ole (vielä) oleskelulupaa Suomessa. Avioliittoon pääseminen ei olekaan kaikille itsestäänselvyys.

Suomessa Digi- ja väestöviraston asiointi ja avioliiton esteettömyystodistuksen saanti onnistuu näppärästi, kun molemmilla on verkkopankkitunnukset. Tunnuksia ei kuitenkaan voi saada ilman suomalaista henkilöturvatunnusta, jonka saa puolestaan vasta oleskeluluvan myötä . Näin on tilanne, vaikka rakkaasi tekisi täällä töitä ja maksaisi veronsa Suomeen (hänellä on tuolloin veronmaksua varten tunnus, joka ei kuitenkaan kelpaa muuhun asiointiin). Turvapaikkaprosessissa olevalla ihmisellä ei siis ole mahdollisuutta sähköiseen asiointiin vahvan tunnistautumisen kautta (ei myöskään mm. asunnon haussa/ terveyspalveluiden hoidossa -vaikka hän käyttäisikin yksityistä lääkäriasemaa ja maksaisi kulunsa itse). Hankalaa nykypäivänä, eikö?

Jos rakkaasi on pakomatkalla sodan tai henkilökohtaisesti kokemansa vainon vuoksi hänen on saatava avioliiton esteettömyystodistus käytännössä oman maansa konsulaatista tai suurlähetystöstä. Aika harvalla sodassa olevalla maalla on suurlähetystöä Suomessa, joten todistuksen saaminen tietää usein matkustamista tai huolellista perehtymistä kirjaviin käytäntöihin. Irakin suurlähetystö esimerkiksi löytyy Tukholmasta, asioita hoidetaan vain käteismaksulla paikan päällä, mutta matkalle ei pääse ilman passia (joka on usein poliisin tai Migrin=Maahanmuuttoviraston hallussa- ja todennäköisesti se on myös vuosia kestäneiden prosessien aikana vanhentunut). Sisällissodassa olevan Kamerunin konsulaatti taas on Tanskassa, mutta sen todistus ei kelpaakaan – pitää ollakin Lontoon suurlähetystön todistus. Paperit on toimitettava kalliin lähettipalvelun kautta, yhteydenpito saattaa hoitua muuten puhelimitse ja maksut pankissa -mutta varmimmin asia hoituu jos vähintään ystäväsi pääsee paikanpäälle varmistamaan, että asiat todella menevät eteenpäin.

Neuvoa ja tukea prosesseihin voi saada esimerkiksi monikulttuuristen perheiden yhdistyksen, Familia ry:n sivuilta tai Vapaaliikkuvuus ry:stä. Onnellisessa tilanteessa saatte viimein esteettömyystodistukset valmiiksi ja sen jälkeen teillä on neljä kuukautta aikaa vihkimisen hoitamiseen. Mitä erilaisia asioita esim. kirkkohäiden toteutuminen vaatii ja mitä sen jälkeen voi seurata, jos olette kahden kulttuurin pari? Siitä lisää seuraavassa blogissani.