Kelpoisuusvaatimuksena empatia

Diakonia – tunteiden lastauslaituri

Me diakoniatyöntekijät emme ota vastaan vain kohtaamiemme ihmisten tiliotteita ja kuvauksia omista tilanteistaan. Meidän tehtävämme on myös ottaa vastaan jokainen tunne, joka ihmisellä on kulloinkin kannettavanaan. Huoli, kun rahat eivät meinaa riittää. Kiukku, kun asiat eivät etene. Suru, kun itselle tärkeä ihminen on poissa.  

Se, että jaksaa ja osaa kantaa toisen ihmisen tunteet, on ammattimaisen diakoniatyön ydintä. Ammattimaisella tarkoitan tässä työtä, jota tekevät koulutetut ja virkaan vihityt diakonian asiantuntijat. Vuorovaikutusosaamiseen kiinnitetään erityistä huomiota jo diakoniakoulutukseen hakeutumisvaiheessa. Voisi melkein sanoa, että yksi diakoniatyön kelpoisuusvaatimus on empatia. 

Tämä ei tarkoita sitä, että oma ihmisyys pitäisi haudata tai kääntää pois päältä. Päinvastoin. Vuosirenkaiden lisääntyessä myös moni oma ammatillinen toimintatapa vahvistuu. Olen itse vasta aivan viime aikoina antanut itselleni luvan tuntea ja ihmetellä näkyvästi kohtaamieni ihmisten kanssa – silloin kun sille on sosiaalinen tilaus. Se, että olen uskaltanut näyttää oman haavoittuvaisuuteni, on tehnyt työnteostani hedelmällisempää, ja luottamussuhteen rakentamisesta helpompaa. 

Tärkeintä on, että epämääräisen möykyn saa ulos

Koska olen ratkaisukeskeinen hätähousu, minulle iso opetus on ollut se, että ihmiset eivät aina tarvitse konkreettisia ratkaisuja pulmiinsa, ainakaan heti aluksi. Tärkeintä on ensin saada pullauttaa epämääräinen asia- ja tunnemöykky ulos, ja sitten saada sille validaatio. Joskus ihmiset pyytävät anteeksi, että purkavat kuormansa minulle. Se on minulle merkki siitä, että heillä ei ole ehkä ollut paikkaa, mihin jättää asiansa turvallisin mielin. “Kuulostaa tosi raskaalta” onkin lause, jolla voi avata monta ovea.  

Välillä tämä kaikki on tosi raskasta. Varsinkin kun joinain päivinä haluaisi itse heittäytyä täysin kannettavaksi. Silloin minulla on tapana sytyttää diakoniatoimistossa pari kynttilää ja heittää hetkeksi pötkölleni sohvalle hämärässä huoneessa. Hengitän syvään muutaman kerran ja huokaan puoliääneen, että kyllä tämä tästä. Usein riittää, että oma tunne saa jäädä leijumaan irrallisena hiljaisuuteen, ikään kuin tarkasteltavaksi. Otan suklaakarkin. Joku kantaa minuakin. 

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Latest posts by Amanda Hiekkataipale (see all)

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • KESÄ: nyt juhlitaan!

    Jaa myös muille: 82 Jakoa Lisää Neljästä vuodenajasta pahin ”Pääsiäisen jälkeen se alkaa; valon määrä lisääntyy päivä päivältä ja pitäisi olla niin pirteää” näin totesi 82-vuotias mies. Keskustelimme lempi vuodenajasta ja tämän miehen mielestä kolme muuta vuodenaikaa menettelivät, mutta kesä tuntui sietämättömältä. Hänen kommenttinsa poiki vilkkaan keskustelun puolesta ja vastaan. Joukosta löytyi jokaiselle vuodenajalle vannoutuneita…

  • Torju harmaata aikataloutta – tuhlaa aikasi!

    Jaa myös muille: 171 Jakoa Lisää Lapsena yksi kiehtovimmista lukukokemuksistani oli Michael Enden Momo. Siinä pieneen kyläyhteisöön ilmestyi eräänä päivänä harmaa herra, laukku kädessään, tummanharmaa puku päällä ja sikaria poltellen. Heti kun sikari loppui, hän sytytti uuden. Yksi kerrallaan harmaa herra puhui kyläläiset säästämään aikaa: tekemään tehokkaammin töitä, viettämään vähemmän aikaa läheistensä kanssa, syömään nopeammin,…

  • Jaksaa, jaksaa, yrittäjä jaksaa − vai jaksaako sittenkään?

    Jaa myös muille: 57 Jakoa Lisää ’’Yrittäjä, yksinyrittäjä. Jo nämä sanat pitävät sisällään paljon sitä asennetta, jolla me yritämme selvitä kaikista mahdollisista asioista yrittäjinä − ja nimenomaan itse ja yksin. Tämä on ollut aikaa, jolloin epävarmuus ja vaikeat päätökset ovat rasittaneet normaalia enemmän myös minun arkeani yrittäjänä. Olen joutunut tekemään tiukkoja valintoja ja miettimään, mitä…

  • ”Mistä tunnet sä naapurin…”

    Jaa myös muille: 27 Jakoa Lisää Kollega välittää minulle yhteydenottopyynnön. Naapuri on huolissaan ikäihmisen pärjäämisestä kotona. Naapurilla on ollut aikaa, taitoa ja halua auttaa. Mutta tilanne on kääntymässä niin vaativaksi, ettei naapuriapu enää riitä.  Yhteisvoimin lähdemme etsimään yksinäiselle, sairaalle eläkeläiselle tukea. Avun löytyminen ei aina ole yksinkertaista. Ammattilainenkin saa soitella monta puhelua ja turhautumiseen asti…

  • Taistelua turvapaikasta ja oikeudesta elää

    Jaa myös muille: 140 Jakoa Lisää Näen Facebookissa videon, joka on kuvattu Metsälän vastaanottokeskuksessa. Siinä itsemurhan tehnyttä nuorta miestä kuljetetaan pois paareilla. Alla on monia kommentteja, joista välittyy epätoivoa, väsymystä, ihmetystä ja pelkoa. Monet pyytävät apua itselleen. Laitan kommentin, jossa kerron, että olen käytettävissä, jos haluat keskustella. Seuraavana päivänä eräs irakilainen, joka on sisällä Metsälässä,…

  • Mikä on välttämätöntä?

    Jaa myös muille: 172 Jakoa Lisää Mikä on välttämätöntä? Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tukee ihmistä monin tavoin, jotta kaikilla olisi mahdollisimman tasa-arvoiset lähtökohdat ja mahdollisuudet elämässään taustasta ja tulotasosta riippumatta. Esimerkiksi perusterveydenhuolto ja peruskoulu ovat kaikkien saatavilla. Kelan sivuilla todetaan, että ”Perustoimeentulotukea voi saada henkilö tai perhe, jonka tulot ja varat eivät riitä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin.” Olen…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.