Kohtaamisongelmia kohtuuttomuuden rajapinnoilla

Viime aikojen kriisit ja työelämän murros ovat lisänneet eriarvoisuutta. Kriisit kun kohtelevat eri ihmisiä eri tavoin. Tarvitsemme lisää ymmärrystä kuormittavissa tilanteissa olevien tuntemuksista, että osaisimme kohdata heidät myötätunnolla ja kannustavasti.

Viimeisen vuoden aikana työikäiset ovat joutuneet vaikeiden valintojen ja uusien kysymysten eteen. Työtä tekemällä on aiemmin tultu toimeen ja säästetty, mutta hintojen nousu ja asumisen kalleus kurittavat nyt yhä useampia. Kansalaisilla ei ole yhtäläisiä vaurastumisen edellytyksiä, ja epävarmuus nostaa huolta tulevasta.

Postiluukun kolahdus aiheuttaa jopa kauhunsekaisia tunteita.
‘’ Laskuista on tullut mulle ihan hirveä mörkö. Sitä voisi luulla, että kun käy töissä niin saa laskunsa maksettua ja säästöönkin jää jotain. Miksi se ei mene enää niin? ’’ – Pienituloinen

Nykytilanne on monelle epäreilu. Pärjäämisen eetos kuormittaa ja uuvuttaa. Työelämän käänteissä raskas olo puskee herkästi pintaan ja herättää kysymään: Pärjäänkö, jaksanko, pystynkö?

Sitran julkaisemat Megatrendit 2023 auttavat ymmärtämään muutosta ja yhteiskunnallisia ilmiöitä juuri tässä hetkessä. Raportissa muistutetaan, että tulevaisuutta kuvitellessa saatetaan ajatella monen asian pysyvän ennallaan. Yhteiskuntamme on kuitenkin jatkuvassa muutoksessa ja työelämä murroksessa. Sekin tiedetään, että kriisit lisäävät eriarvoisuutta.

Miten tukea läheistä uudenlaisessa tilanteessa?

Kun turvaverkot syystä tai toisesta pettävät, ristiriidoilta lähimmäisten kanssa ei aina vältytä. Toisen sanat voivat joko kannatella vaikean hetken yli tai syöstä koko tunneskaalan valloilleen.
‘’Mun vanhemmat näkevät edelleen sen niin, että ihminen menee kouluun ja sitten töihin ja elämä rullaa. Ne eivät pysty ymmärtämään, että tällä hetkellä, vaikka mä yritän just toteuttaa sitä kuviota niin se kuvio ei vaan toimi. Vaikka mä seisoisin päälläni ja kerjäisin, niin en onnistu säästämään siihen asuntoon ja muuhun just nyt.’’ – Pienituloinen pätkätyöläinen, suhteesta vanhempiinsa

Paremmin tietävien vääristäviä vinkkejä löytyy helposti erilaisilta foorumeilta ja keskustelupalstoilta ja myös mediasta. ”Vähävaraiset voivat mennä mustikkaan ja puolukkaan. Metsä on marjoja pullollaan! Kyllä aikuisella pitää olla turvarahastossa kahden kuukauden palkka yllättäviin menoihin. Rahastosalkku ilman muuta! Jätä takeaway-kahvit ostamatta!”

Kannattelu lujittaa luottamusta tulevaan

Harmittomilta kuulostavat heitot eivät tilannetta ratkaise. Ahdingossa olevalle ne aiheuttavat pahaa oloa ja vetäytymistä. Häpeän tunne taas eristää ja lamauttaa.
‘’Vihon viimeisiä ovat ne viivästysmaksut ja se häpeä kun ei taas tullut hoidettua.‘’ – Uupunut
’”Pitäisi olla katkeroitumatta mutta vaikeaa se välillä on.’’ – Pian eläköityvä pienituloinen

Parempi on yrittää ymmärtää yhteiskunnan uusia kehityskulkuja, niellä neuvonsa ja keskittyä kuuntelemaan heikoilla olevan tuntemuksia. Tuki, kannattelu ja lähimmäisenrakkaus lujittavat luottamusta tulevaisuuteen. Ne myös turvaavat henkilökohtaista kasvua ja viestittävät yhteisön jokaisen jäsenen tärkeydestä.

Sitran raportissa psykoterapeutti Emilia Kujala tuo esille yhteisöllisen ajattelun peruspilareita.
‘’Niin kauan kuin me keskitymme vastuuttamaan yksilöitä sellaisista ongelmista, jotka eivät ole vain ja ainoastaan yksilön vastuulla, me emme pääse muuttamaan niitä rakenteita, jotka heikentävät ihmisten hyvinvointia.’’ (Emilia Kujala, Sitran Megatrendit 2023)

Diakoniasta apua myös työelämän kysymyksissä

Diakonit kohtaavat työssään tavallisia kansalaisia, joihin yhteiskunnalliset muutokset iskevät rajuimmin. Diakoniatyön kautta pystytään tunnistamaan uusia tuen tarpeita ja tukemaan asiakkaita myös työelämään liittyvissä kysymyksissä. Diakonilta voi myös kysyä taloudellista avustusta silloin kun sitä ei saa muualta yhteiskunnasta.

Lopuksi vielä viesti sinulle, joka sinnittelet ja kaipaat keskusteluapua:
*Halaus. Tervetuloa kylään diakoniatoimistolle. Katsotaan yhdessä voimmeko jotenkin auttaa tilanteessasi. Meidän kanssamme voit keskustella luottamuksellisesti elämääsi askarruttavista kysymyksistä.” Terveisin Diakoniatoimiston väki

Niina Marjanen
YTM, Sosionomi-diakoniopiskelija Munkkiniemen seurakunnassa, yrittäjä

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Vapaaehtoistyöstä uusia mahdollisuuksia

    Jaa myös muille: Lisää Kaksi vuotta sitten meillä Kallion seurakunnassa oli mahdollisuus tarjota vapaaehtoistyötä turvapaikanhakijoille. Tehtävänä oli auttaa diakoniaruokailussa, joka on tarkoitettu henkilöille, jotka ovat jollain lailla syrjäytymisvaarassa esim. työttömyyden, eläkkeellä olon, mielenterveysongelman tai muun syyn takia ja kokevat yksinäisyyttä tai kaipaavat muuten vain seuraa. Ruokailussa vapaaehtoiset, joista osa on ollut mukana jo pitkään, kattavat tarjoilupöydän,…

  • Rakkauden aliravitsemus

    Jaa myös muille: Lisää ”Olet ainoa ihminen, joka välittää minusta.” Tällaisen pysäyttävän lauseen olen kuullut pari kertaa tämän vuoden puolella. Lause laskee harteille taakan: tuntuu ikään kuin olisin ainoana vastuussa tästä ihmisestä. Kolme vuotta sitten vietin kolme kuukautta yhdessä maailman köyhimmistä maista, Etiopiassa. Siellä suuri osa ihmisistä asuu itse rakennetuissa pelti- tai savimajoissa, monet syövät…

  • Unelmieni diakoniatyötä

    Jaa myös muille: Lisää Valmistun toukokuussa 2017 sosionomi (AMK) –diakoniksi Diak-ammattikorkeakoulusta. Ryhdyin hetkeksi unelmoimaan, millaisessa työssä tulevaisuudessa toivoisin työskenteleväni. Tässä päivästä tulee hyvä. Metro on täynnä töihin kiiruhtavia. Olen onnekas ja yksi heistä. Saan tehdä unelmieni työtä. Viedä toivon, armon ja elämän merkityksellisyyden viestiä. Voiko olla mitään hienompaa? Metro saavuttaa määränpääni ja suuntaan Hyvinvointitaloon. Tänä aamuna…

  • Lähimmäisen rakkaus ei koskaan häviä – vai häviääkö?

    Jaa myös muille: Lisää Kerro minulle rakkauden rajat Mediassa levisi kertomus pienestä pojasta ja suurvallan presidentistä. Kertomus meni osapuilleen näin: Presidentti vieraili koululuokassa ja häneltä sai kysyä kysymyksiä. Vastavuoroisesti presidentti kysyi oppilailta, muun muassa: ”Mihin maamme päättyy?” Pieni poika vastasi aivan oikein, tiettyjen paikkojen nimiä luetellen. Presidentti korjasi pojan vastausta yllättävästi: ”Maamme ei pääty mihinkään!”…

  • Moninaisuus diakoniatyössä – Hola! vai Hei!

    Jaa myös muille: Lisää Diakoniatyö on aina ollut kirkon sydän – paikka, jossa ihmisiä kohdataan hädän, toivon ja elämän monimutkaisuuden keskellä. Jollain tavoin diakoniatyötä voi verrata koti keittiön arkisiin kohtaamisiin ja juuri arjen läsnäolo tekee siitä vetovoimaista. Viime vuosina yhteiskunta on kuitenkin muuttunut tavalla, joka haastaa diakoniatyötä uudistumaan ja laajentamaan katsettaan. Meille ei enää riitä,…

  • ”Kari, nyt sinun ei tarvitse kiirehtiä enää ikinä mihinkään”

    Jaa myös muille: Lisää ”Tervetuloa kirkkooni”, toivotti Kari meidät tervetulleeksi kotiinsa. Kari lepäsi vuoteellaan, vyötäröstä alaspäin halvaantuneena ja kertoi meille elämäntarinansa. Kari harrasti nuorena menestyneesti seiväshyppyä ja oli 16-vuotiaiden sarjassa tilastoykkönen. Hän menestyi myös kansainvälisissä kilpailuissa. Eräänä vuonna Kari loukkaantui niin, että EM- kisat jäivät välistä ja sen myötä koko kilpaurheilu-ura jäi taakse. Urheilutaustan innoittamana…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.