Kotiäitien kielikahvilassa unohtaa maailman hulluuden
Terveisiä kotiäitien kielikahvilasta! Se on paikka, jossa olen saanut kokonaan unohtaa maailman hulluuden ja tuntea luottamusta tulevaan. Tänä syksynä minusta on nimittäin usein tuntunut, että maailma on tullut hulluksi. Mutta ei siitä sen enempää, kyllä te tiedätte, mitä tarkoitan. Eikä minua niistä jutuista huvita puhua, vaan kertoa jostain ihan muusta.
Syyskuusta lähtien joka perjantai olen pitänyt kotiäitien kielikahvilaa. Kahvila on avoinna kolme tuntia kerrallaan. Ja näiden kolmen tunnin ajan olen saanut tosiaan unohtaa maailman hulluuden ja kellua sisaruuden laineilla. Olen opettanut suomea, kyllä vain, mutta olen myös nauranut, jutellut ja saanut pitää sylissäni söpöjä hyvin hoidettuja vauvoja.
Perjantaisin olen tuntenut syvää luottamusta tulevaisuuteen.
Kielikahvilassa ryhmähengen eteen ei ole oikeastaan tarvinnut tehdä töitä. Se vain syntyi. Olemme kaikki naisia ja äitejä. On hyvä olla yhdessä.
Kukaan ei kotoudu eikä opi kieltä yksinään. Tekee hyvää lähteä neljän seinän sisältä tapaamaan muita. Samalla opiskellaan suomea sen verran kuin tänään jaksetaan. Jos lapsi on valvottanut yöllä, ei jaksa opiskella yhtä hyvin kuin hyvien unien jälkeen.
Kielikahvilan naiset ovat erittäin hyviä viestimään ja he auttavat toisiaan. Työntekijänä tietenkin katson, ettei kukaan jää istumaan yksin, mutta usein joku äideistä ehtii yksinistujan vierelle ennen minua. Ja tulkki löytyy aina nopeasti, jos jokin asia ei mene perille suomeksi.
Meidän ihanat suomalaiset vapaaehtoiset ovat kauniisti sanoittaneet toiminnan monia merkityksiä, kuten sen jo ihan biologisenkin tosiasian, että me kaikki tarvitsemme ihmisiä.
MoniNainen arki -projektissa tuemme Euroopan ulkopuolelta muuttaneiden äitien kotoutumista ja kielitaitoa. Joillain tahoilla tuntuu olevan kova huoli maahanmuuttajataustaisista naisista, jotka jäävät kotiin hoitamaan lapsia eivätkä työllisty. Todellisuudessahan naisilla on kädet täynnä työtä lasten ja kodin kanssa uudessa maassa. Sekin työ on tosi tärkeää. Perjantait myös muistuttavat minua tästä: äidit ovat hyvin, hyvin tärkeitä.
Ja kun äidit lähtevät kahvilasta kotiin ja kiittävät iloisesti minua ja Matteuksenkirkon vahtimestareita, en ole huolissani heistä enkä hetkeen mistään muustakaan.
Ulla Kärki, MoniNainen arki -projektin koordinaattori
Kuva: Jussi Helttunen
- Kotiäitien kielikahvilassa unohtaa maailman hulluuden - 13.12.2023
- Kaipaus järkkymättömän turvan äärelle - 13.10.2023
- Huono-osaisuus aikamme ilmiönä - 22.09.2023
